”Kun näen aurinkopaneelin, näen pakkotyötä”

Kun Pazilaiti Simayijiang soitti isovanhemmilleen Kiinaan näiden vielä eläessä, huivi piti ottaa pois päästä eikä seinällä ollut Itä-Turkestanin lippu tai kartta saanut näkyä videokuvassa. Uskontoon liittyviä asioita kuten id-juhlan viettoa ei saanut mainita, vaikka islam on tärkeä osa hänen perheensä elämää.

Tunnelma puheluissa oli jännittynyt. Kuulumiset piti pitää pinnallisina eikä liian tunteellisesti ikävöidä. Asioista puhuttiin kiertoilmauksin. Jos isovanhemmat kertoivat tuttavien kuulumisia, että ”hän on tullut lomalta ja nyt häntä hoidetaan”, se tarkoitti, että on tuttava ollut pakkotyöleirillä ja päässyt sieltä vammautuneena pois.

Puhelut soitettiin kiinalaissovellus WeChatin kautta, eikä samaa puhelinta käytetty muuhun. Näin toimittiin, koska sovelluksen kautta Kiinan viranomaiset voivat päästä käsiksi puhelimen muuhun dataan. Avoimesti puhumisesta tai liian tiiviistä yhteydenpidosta saatettiin rangaista Kiinassa asuvia sukulaisia.

”Puhelut olivat ahdistavia tilanteita”, Simayijiang muistelee.

Simayijiang on uiguuri eli kuuluu Kiinassa Itä-Turkestanista, kiinalaisittain Xinjiangin maakunnasta, kotoisin olevaan kansaan. Kiinan hallinto sortaa uiguureja tavoilla, jotka ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet rikoksiksi ihmisyyttä vastaan.

Sorto ulottuu myös nimiin, jotka on kiinalaistettu. Pazilaiti Simayijiangin oikea nimi on Pazilet Ismail. Hän odottaa nimen vahvistamista Suomessa Digi- ja väestötietovirastossa.

Simayijiangin isä näki ajoissa, mitä oli tulossa ja lähti maasta vuonna 2005. Hänellä oli kaksi tytärtä, jotka hän halusi pelastaa autoritaariselta järjestelmältä. Parin vuoden kuluttua hän saapui Suomeen pakolaisena ja muu perhe seurasi perheenyhdistämisen kautta perässä. Äiti lahjoi paikallisen poliisin, jotta perhe pääsi lähtemään.

”Olimme ehkä kolmas uiguuriperhe Suomessa.”

Suomessa perhe kasvoi vielä kolmella pikkusisaruksella.

Kiinassa uiguurien syntyvyyttä on rajoitettu pakkoaborteilla ja sterilisaatioilla ja lapsia otettu pois vanhemmiltaan kasvatuslaitoksiin. Uiguurien kieltä ja uskontoa rajoitetaan. Tänä vuonna tulleen uuden ”etnistä yhtenäisyyttä ja edistystä” edistävän lain odotetaan huonontavan uiguurien tilannetta entisestään.

Valvontakoneisto toimii ihmisisten välisen hierarkian kautta. Isovanhemmilla oli kiinalainen ystävä, joka kävi ajoittain kylässä muutaman päivän kerrallaan ja kirjoitti asioita muistiin. Niinä aikoina heille ei saanut soittaa.

”On aina joku, joka vahtii ja hänellä taas joku, joka vahtii.”

Ilmiötä on tutkittu Euroopassa natsi-Saksan kaatumisen jälkeen: ihmiset pystyvät tekemään hirveyksiä, kun ”kaikki tekevät vain työtään”.

Vihreä siirtymä revitään uiguurien selkänahasta

Niin kutsutut uudelleenkoulutusleirit ovat osa hyvin dokumentoitua uiguurien ja muiden alueen väestöryhmien, kuten kirgiisien ja kazakkien sortojärjestelmää. Leirien yhteyteen perustetuissa tehdaskomplekseissa tuotetaan esimerkiksi puuvillaa sekä akuissa ja muissa tietotekniikan komponenteissa tarvittavia kriittisiä mineraaleja.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from ”Kun näen aurinkopaneelin, näen pakkotyötä”

Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta, Juha Jyrkäs kehottaa

Kansa on tulehtunut, kun ei tunne juuriaan, ajattelee kansanperinteen tutkija, kirjailija ja kustantaja Juha Jyrkäs. Hän haluaa parantaa tämän haavan.

”Yksi mies ei voi sitä tehdä, mutta voin näyttää esimerkkiä.”

Esimerkkiä hän näyttää tutkimalla länsisuomalaista kansanrunoutta ja kirjoittamalla siitä kansantajuisia tieto- ja runoteoksia. Uusin niistä on vasta ilmestynyt Länsi-Suomen kehtolaulut (Salakirjat 2026).

Kirjoissaan Jyrkäs seuraa Elias Lönnrotin metodia ja 1900-luvun alkuvuosien runonkerääjien jalanjälkiä. Kylästä toiseen vaeltamiseen sijaan hän on kulkenut tiedon valtatietä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ylläpitämään Suomen kansan vanhat runot -nettiarkistoon ja koonnut yli sata vuotta sitten kerätyistä runoista Lönnrotin tapaan pidempiä kokonaisuuksia.

”Olen moderni fennofiili. Rakastan maatani, rakastan kulttuuriani, sen kautta voin rakastaa myös muuta maailmaa ja arvostaa muita kulttuureja.”

Raumalla syntynyttä Jyrkästä ärsyttää, miten huonosti ihmiset tuntevat länsisuomalaista kansanperinnettä. Länsi-Suomen hän määrittelee Pähkinäsaaren rauhan rajaa, länsimurteiden puhuma-alueita ja 1800-luvun maakuntarajoja seuraten, jolloin Länsi-Suomeen kuuluvat myös Uusimaa ja Pirkanmaa. Näin laskettuna yli 80 prosenttia Suomessa asuvista elää nyt Länsi-Suomen alueella.

Länsi-Suomesta on kerätty muuta Suomea enemmän juuri kehtolauluja. Ne ovat muusta kansanrunoudesta poiketen yhä elävää perinnettä: vanhemmilta lapsena kuultuja lauluja lauletaan omille lapsille. Kehtolauluissa kalevalamitta eli perinteinen itämerensuomalainen runomitta yhdistyy myös moderniin riimirunouteen.

Jyrkkään uudesta teoksesta löytyykin monia tuttuja lauluja, ja nyt niistä pääsee lukemaan pitkät, eri kylistä kerätyistä versioista yhdistetyt kokonaisuudet. Esimerkiksi Tuu tuu tupakkirulla kasvaa odysseiamaiseksi matkakertomukseksi, jossa käydään eri maissa Euroopassa ja aina ”Peetlehemin pellon päässä” asti, kolhossa saunassa Kolokatalla ja tullaan metsätontun neuvojen avulla takaisin Turkuun. Kotimaassakin matka tekee monta mutkaa:

Vaeltelin Vaasan tiälle,

Oulujärven jäälle kuljin,

pohjalaisen porotiälle,

lappalaisen lautatiälle.

Soutelin jokia myäten

Pohjan maille, mantereille,

tuntureille, tantereille,

peuralauman laitumille.

Sitten matkasin takasin

fallesmannin kaljaa juaren.

”Kyse on lopulta ryyppyreissusta”, Jyrkäs huokaa.

Tupakkirulla, jollaisille tupakkaa tehtaissa kerittiin, oli kapaloidun lapsen kokoinen ja muotoinen. Tarina on hyvä esimerkki länsisuomalaisesta runosta, jossa kristillinen ja muinaissuomalainen perinne yhdistyvät vahvaan paikallisuuteen.

Jyrkäs myös selittää runojen taustoja ja tulkintaa kirjoissaan.

Suomi tarvitsee toisenkin kansaneepoksen

Jyrkkään pääteos Rauni (Salakirjat 2025) on lähes 500-sivuinen länsisuomalainen kansaneepos, jonka hän kokosi rinnakkaisteokseksi Kalevalalle.

”Kreikkalaisillakin on kaksi eeposta, niin meilläkin vähintään se pitää olla.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta, Juha Jyrkäs kehottaa

Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security, DHS) jakoi heinäkuussa 2025 sosiaalisessa mediassa edesmenneen taiteilijan Thomas Kinkaden maalauksen Morning Pledge. Kuvatekstinä luki ”Protect the Homeland”, suojele kotimaata.

Teos kuvaa amerikkalaista pikkukaupunki-idylliä aamunkoitteessa. Sen keskipisteenä on vanhanaikainen koulutalo, jonka pihamaalla nostetaan Yhdysvaltain lippua salkoon. Viereisellä kadulla näkyy klassisia amerikanrautoja ja tien toisella puolella kohoaa rivi kauniita, viktoriaanistyylisiä omakotitaloja.

Hohtavan pastellinsävyinen kuvaelma ilmentää ihanteellista keskiluokkaista, valkoista Amerikkaa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 1900-luvun puoliväliin. Teos on tyypillistä Kinkadea; nostalginen, herttainen ja oudon epätodellinen.

Taiteilijan perhesäätiö tuomitsi DHS:n julkaisun ja vaati virastoa poistamaan päivityksen. Säätiön mukaan DHS käytti teosta ”lietsomaan kahtiajakoa”, vaikka Kinkade ja tämän työt edustivat päinvastaisia arvoja.

 

Tässä vaiheessa luultavasti kysyt kuka Kinkade, enkä ihmettele. Suomalaisille taiteilijan teokset ovat tulleet tutuiksi lähinnä erilaisten palapelien kautta.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Tekotimantteja ja aitoja unelmia

Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Loppukesän alkuilta on lämmin, kun kävelen Helsingin Kalliossa Mascotiin Kväärinpäin-klubille. Lipunmyyntitiskin takana kirjailija Raisa Omaheimo, yksi klubia järjestävän Qoomikot-kollektiivin jäseistä, toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Alkamassa on sateenkaarevan stand upin treeniklubi, jossa koomikot testaavat uutta materiaaliaan. Kväärinpäin-klubeilla vähintään puolet esiintyjistä on vinokkaita eli kväärejä, siis sateenkaarevaa väkeä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Yleisöä viihdyttää klubi-illan seremoniamestari eli MC, Kanadasta Suomeen muuttanut Jamie MacDonald, joka on tehnyt Suomessa stand upia 2010-luvulta alkaen. Kollektiivin jäsenet ottavat vuorotellen MC:n roolin.

”Saman tyypin näkee lavalla enintään kaksi kertaa vuodessa”, toinen kollektiviin jäsen Illusia Sarvas kertoo haastattelussa pari päivää myöhemmin. Heidän lisäkseen kollektiiviin kuuluvat Raisa Omaheimo, Aurora Vasama sekä Ursula Herlin.

”The crowd is full of white lesbians tonight”, MacDonald aloittaa. Ollaan pääkaupunkiseudun sateenkaarikulttuurin ydinalueella ja yleisö on naisvoittoista.

Treeniklubilla kohtaavat sekä nousevat kyvyt että uutta materiaaliaan esittävät konkarit. Monet puhuvat omasta elämästään. Parhaat jutut syntyvätkin siitä, mistä tietää. Jotta vitsi toimii, myös yleisön pitää tietää, mistä puhutaan.

Kväärillä klubilla käsitellään odotetusti seksuaalisuuden eri muotoja ja sukupuoli-identiteettejä. Useassa setissä eli esityksessä nousee esiin myös kompleksinen äitisuhde ja äidinrakkauden kaipuu. Toksista maskuliinisuutta ja miehenä olemista käsitellään monesta kulmasta. Romanttinen rakkaus, ikäerot ja vaihdevuodet tulevat myös sivutuiksi, samoin mielenterveyden ongelmat.

Politiikkaa klubilla käsitellään yllättävän vähän, eniten MacDonaldin osuuksissa.

Katsojasta tekijäksi

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Yleisö täynnä valkoisia lesboja. Queerilla stand up -klubilla vitsaillaan ihmissuhteista ja sukupuolirooleista

Kurdit ja suomalaiset ovat kokeneet samanlaisia asioita, sanoo elokuvaohjaaja Erol Mintaş

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Erol Mintaşin toinen kokopitkä elokuva Maan laulu kertoo kurditaustaisesta perheestä, joka on vahvasti integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Lääkärinä toimiva Rojin (Dilan Gwyn) ponnistelee sovittaakseen yhteen perhe-elämään ja yhteiskunnallisiin kamppailuihin liittyvät velvoitteensa. Rojinin isän (Ali Seçkiner Alici) elämää raskauttaa kurdien historialliseen vainoon liittyvä perhesalaisuus.

Rojinilla ja hänen miehellään Ferhatilla (Feyyaz Duman) on oma salaisuutensa, jota he eivät ole kyenneet kertomaan 12-vuotiaalle tyttärelleen Azadille (Zenan Tünc). Tarinan edetessä asiat totuudet alkavat paljastua ja kärsimyksen asteittainen kohtaaminen avaa mahdollisuuden traumojen parantumiselle, sovinnolle ja rauhalle.

Maan laulu sai ensiesityksensä tänä vuonna Rotterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, ja kesällä se esitettiin Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Syksyllä se nähdään osana Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin ohjelmistoa ja joulukuusta eteenpäin teatterilevityksessä.

Mintaş kertoo saaneensa alkusysäyksen elokuvalleen oltuaan vuonna 2017 taiteilijaresidenssissä Suomenlinnassa.

”Tutustuttuani Suomenlinnan menneisyyteen ja etenkin vuoteen 1918, jolloin saarella toimi vankileiri, tajusin, että historia ruumiillistui siellä voimakkaalla tavalla”, hän kertoo. ”Mieleeni tulvi muistoja kurdien kärsimyksistä. Ymmärsin, että suomalaiset ja kurdit ovat kokeneet samanlaisia asioita. Sota on sotaa ja julmuudet ovat julmuuksia riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat.”

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Kurdit ja suomalaiset ovat kokeneet samanlaisia asioita, sanoo elokuvaohjaaja Erol Mintaş

Poliisin oikeuksia rikostiedusteluun halutaan lisätä ilman konkreettisia perusteita, sanoo Topi Toosi

Poliisin, Keskusrikospoliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen valvontaoikeuksia esitetään laajennettavaksi, ja muutosta perustellaan turvallisuusympäristön muutoksella. Lakiesityksissä vilisee uhkia: Venäjää, järjestäytynyttä rikollisuutta, nuoriso- ja jengirikollisuutta. Vakavaa rikollisuutta.

Monet asiantuntijat sanovat lausunnoissaan tunnistavansa sotilas- ja rikostiedustelulainsäädännön muutoksien tarpeellisuuden. Electronic Frontier Finland – Effi ry on poikkeus lausunnonantajien joukossa.

Järjestön mukaan tiedustelulainsäädännön muutoksille ei ole tarvetta. Päinvastoin. Ne ovat ”askel kohti poliisin mielivaltaa ja pois oikeusvaltiosta”.

Effi ry on kansalaisjärjestö, joka puolustaa kansalaisoikeuksia tietoyhteiskunnassa, etenkin kansalaisten sähköisiä oikeuksia. Nimestään huolimatta Effi ei ole yhdysvaltalaisen Electronic Frontier Foundationin alajärjestö, vaan itsenäinen toimija, joka ajaa samoja tavoitteita.

Effi ry:n puheenjohtaja Topi Toosin mukaan lakiesitysten ongelma on se, että mitään konkreettista uhkaa ei ole esitetty. Viranomaiset sanovat, että tulisi tehdä sitä ja tätä, mutta eivät kerro miksi, koska tieto on salattua.

”Ihan jo demokratian puolesta pitäisi pystyä esittämään konkreettisia perusteita”, Toosi sanoo.

Nyt perusoikeudet ovat uhattuna viranomaisten uusien valtaoikeuksien edessä. Toosin mielestä niitä laajennetaan hivuttaen, askel kerrallaan. Julkisuuteen kerrotaan, että kyse on vain pienestä muutoksesta ja luvataan, etteivät vaikutukset ole laajoja. Seuraavalla kerralla rajoitukset kuitenkin puretaan ja valvonta laajenee entisestään.

Uhkaperusteisuutta ja massavalvontaa

Merkittäviä poliisille myönnettäviä valtuuksia olisivat uhkaperusteinen rikostiedustelu sekä automaattinen tiedonkerääminen avoimista lähteistä.

Uhkaperusteisessa rikostiedustelussa viranomainen käsittelee ja analysoi hallussaan olevaa tietoa, josta osa tulee muilta esitutkinta- ja turvallisuusviranomaisilta kuin poliisilta. Poliisi voisi valvoa kansalaista myös ilman varsinaista rikosepäilyä, esimerkiksi tarkkailla ja kuunnella ihmisiä kodeissaan tietokoneille asennettavilla haittaohjelmistoilla tai kameroilla ja mikrofoneilla.

Vaikka kotirauhan suojaa ei romuteta tällä vaalikaudella, se voi olla tulevaisuudessa edessä.

Lakiesityksestä ei käy täysin selkeästi ilmi, millä perusteilla uhkaperusteista rikostiedustelua voitaisiin toteuttaa, kuitenkin huomattavasti matalammalla kynnyksellä kuin nykyisin.

Tällä hetkellä kotirauha estää viranomaisia hankkimasta tiedustelutietoa yksityisissä asunnoissa ja vastaavissa paikoissa. Sen ohittaminen edellyttää konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä.

Kotirauhasta on säädetty perustuslaissa, joten myös siitä poikkeamisesta pitää päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallitus ajoi perustuslain muutosta kiireellisenä menettelynä, jolloin se olisi tarvinnut eduskunnassa viiden kuudesosan enemmistön. Vaa’ankieliasemassa ollut SDP kuitenkin ilmoitti huhtikuussa, ettei se tue hallituksen esitystä kiireellisestä menettelystä tällä vaalikaudella.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Poliisin oikeuksia rikostiedusteluun halutaan lisätä ilman konkreettisia perusteita, sanoo Topi Toosi

Sama duuni, vähemmän liksaa

Kuinka paljon pienemmällä palkalla tekisit nykyistä työtäsi? Entä jos saisit palkankorotuksen sijaan palkanalennuksen?

Tällainen on mahdollista, ja vieläpä laillista, jos yritys irtisanoo työntekijänsä ja tarjoaa sitten heille mahdollisuutta jatkaa työtään yrittäjänä. Näin teki liikunnanohjaajilleen viime vuonna yksi Suomen suurimmista kuntosaliketjuista, ruotsalainen Fitness24Seven. Tänä vuonna se yksipuolisesti ilmoitti alentavansa palkkioita 2–5 eurolla tunnilta ja poistavansa lisiä.

Ohjaajat eivät myöskään enää saa korvausta järjestelyajasta ennen tuntia.

Liikunnanohjaajien työ on esimerkki prekaarista työstä, siis työstä, jota tehdään vaihtelevin ehdoin, satunnaisesti tai muuten epätyypillisessä työsuhteessa. Näin selkeä työn ehtojen heikentäminen ei kuitenkaan ole yleistä, sanoo alalla pitkään työskennellyt Jessica Suni.

Kuluneen kesän aikana Suni vei eteenpäin vetoomusta, jotta Fitness24Seven ei pienentäisi palkkiota.

”Jonkun täytyi laittaa päänsä pölkylle. Jotkut eivät uskaltaneet vastustaa heikennyksiä omalla nimellään, koska pelkäsivät hankalan ihmisen mainetta ja että työt loppuvat.”

Neuvottelumahdollisuus ei tuo valtaa

Työn halpuuttaminen ja muu yrittäjä-työntekijöiden työehtojen heikentäminen ei ole uusi ilmiö. Esimerkiksi media-alalla 00-luvun lopussa Journalistiliitto haastoi Sanoman oikeuteen, kun se heikensi avustajasopimusten ehtoja. Markkinaoikeus katsoi, etteivät ehdot olleet kohtuuttomia, ja vastaavia sopimuksia ovat sen jälkeen tarjonneet monet muutkin media-alan yhtiöt.

2020-luvulla yksinyrittäjien ja heiltä palveluja ostavien isompien yritysten välistä vallan epäsuhtaa on alettu huomioida lainsäädännössä. Yrittäjien mahdollisuuksia sopia yhdessä hinnoistaan rajoittaa kilpailuoikeudellinen kartellien kielto.

Myös Fitness24Sevenin ohjaajat pelkäsivät kartellisyytteitä, kun he pyrkivät neuvottelemaan sopimuksistaan yhdessä.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Sama duuni, vähemmän liksaa

Hallitus syventää digisyrjäytymistä

Petteri Orpon hallitus vei keväällä läpi lain, joka siirtää viranomaisviestintää yhä enemmän digitaalisiin kanaviin. Tarkoituksena oli lisätä etenkin Suomi.fi-viestien käyttöä. Lakia on kritisoitu siitä, että perusteellisia vaikutusarvioita ei ole tehty. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö Sosten julkaiseman Järjestöbarometrin tuloksista käy ilmi, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä, joilla on eri syistä vaikeuksia käyttää […]

Lue lisää… from Hallitus syventää digisyrjäytymistä

Menestystä janoavien nuorten yritteliäisyys voi johtaa laittomuuksiin

Nuorten keskinäinen väkivalta liittyy usein kadulla tapahtuvaan kaupankäyntiin, jonka takana on halu rikastua. Nuoret ovat sisäistäneet aikamme kasvatusoppien mukaiset yrittäjämäiset ihanteet ja vastuun omasta menestyksestään, kertoo Nuorisotutkimusseuran tuore työpaperi. Sosiaalisen median myötävaikutuksella taloudellisen menestyksen symbolit kuten kalliit vaatteet ja asusteet nähdään arvostuksen mittarina.

Osa nuorista on taloudellisten ihanteiden myötä valmis ottamaan riskejä, jotka liittyvät esimerkiksi vapen myyntiin. Lain rajojen eri puolilla toimiva yrittäjyys houkuttelee etenkin vähävaraisista perheistä tulevia nuoria.

”Tuista riippuvaisiin ihmisiin kohdistuu tällä hetkellä kovasävyistä puhetta, eivätkä nuoret pidä itsestään selvänä, että olisi joku yhteiskunta, joka huolehtii. Yksi tapa reagoida hyvinvointivaltion vetäytymiseen on yritteliäisyys”, kertoo Nuorisotutkimusseuran tutkijatohtori, sosiologi Malin Fransberg.

Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!

[…]

Lue lisää… from Menestystä janoavien nuorten yritteliäisyys voi johtaa laittomuuksiin

Shakiba Adil ja Elina Hirvonen tekivät elokuvan afganistanilaisten naisten salaisesta lukupiiristä, jossa unelmoidaan vapaudesta

Kun Yhdysvaltojen ja sotilasliitto Naton joukot olivat vetäytyneet kesällä 2021 Afganistanista kaoottisissa olosuhteissa, valtaan palannut Taleban-liike pyrki antamaan itsestään uudistuneen kuvan. Maltillisen ja sovinnollisen politiikan sijaan Taleban ryhtyi kuitenkin hallitsemaan maata tutuksi tulleilla keinoilla. Se romutti maan oikeuslaitoksen, sääti ankaran sharia-lain, pani toimeen julkisia ruoskimisia, pahoinpitelyjä ja teloituksia sekä sulki naiset pois julkisesta elämästä ja vainosi heitä pidäkkeettä.

Maailma reagoi hiljaisuudella. Taleban sai kiristää hirmuvaltaansa rauhassa, kun sen väkivaltaiset teot jäivät Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan, Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin imperialistisen sotapolitiikan, palestiinalaisten kansanmurhan ja Lähi-idän levottomuuksien alle.

Afgaaninaiset eivät kuitenkaan vaienneet. He järjestivät mielenosoituksia ja lakkoja, organisoivat vastarintaa ja jatkoivat opintojaan salaa. Journalisti Shakiba Adilin ja kirjailija Elina Hirvosen ohjaama dokumenttielokuva The Secret Reading Club of Kabul (2026) avaa peittelemättömän näkymän sorron alla elävien naisten pyrkimyksiin säilyttää toimijuutensa vaikeissa olosuhteissa. […]

Lue lisää… from Shakiba Adil ja Elina Hirvonen tekivät elokuvan afganistanilaisten naisten salaisesta lukupiiristä, jossa unelmoidaan vapaudesta

0
0
Ostoskorisi
Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan