Kansa on tulehtunut, kun ei tunne juuriaan, ajattelee kansanperinteen tutkija, kirjailija ja kustantaja Juha Jyrkäs. Hän haluaa parantaa tämän haavan.
”Yksi mies ei voi sitä tehdä, mutta voin näyttää esimerkkiä.”
Esimerkkiä hän näyttää tutkimalla länsisuomalaista kansanrunoutta ja kirjoittamalla siitä kansantajuisia tieto- ja runoteoksia. Uusin niistä on vasta ilmestynyt Länsi-Suomen kehtolaulut (Salakirjat 2026).
Kirjoissaan Jyrkäs seuraa Elias Lönnrotin metodia ja 1900-luvun alkuvuosien runonkerääjien jalanjälkiä. Kylästä toiseen vaeltamiseen sijaan hän on kulkenut tiedon valtatietä Suomalaisen kirjallisuuden seuran ylläpitämään Suomen kansan vanhat runot -nettiarkistoon ja koonnut yli sata vuotta sitten kerätyistä runoista Lönnrotin tapaan pidempiä kokonaisuuksia.
”Olen moderni fennofiili. Rakastan maatani, rakastan kulttuuriani, sen kautta voin rakastaa myös muuta maailmaa ja arvostaa muita kulttuureja.”
Raumalla syntynyttä Jyrkästä ärsyttää, miten huonosti ihmiset tuntevat länsisuomalaista kansanperinnettä. Länsi-Suomen hän määrittelee Pähkinäsaaren rauhan rajaa, länsimurteiden puhuma-alueita ja 1800-luvun maakuntarajoja seuraten, jolloin Länsi-Suomeen kuuluvat myös Uusimaa ja Pirkanmaa. Näin laskettuna yli 80 prosenttia Suomessa asuvista elää nyt Länsi-Suomen alueella.
Länsi-Suomesta on kerätty muuta Suomea enemmän juuri kehtolauluja. Ne ovat muusta kansanrunoudesta poiketen yhä elävää perinnettä: vanhemmilta lapsena kuultuja lauluja lauletaan omille lapsille. Kehtolauluissa kalevalamitta eli perinteinen itämerensuomalainen runomitta yhdistyy myös moderniin riimirunouteen.
Jyrkkään uudesta teoksesta löytyykin monia tuttuja lauluja, ja nyt niistä pääsee lukemaan pitkät, eri kylistä kerätyistä versioista yhdistetyt kokonaisuudet. Esimerkiksi Tuu tuu tupakkirulla kasvaa odysseiamaiseksi matkakertomukseksi, jossa käydään eri maissa Euroopassa ja aina ”Peetlehemin pellon päässä” asti, kolhossa saunassa Kolokatalla ja tullaan metsätontun neuvojen avulla takaisin Turkuun. Kotimaassakin matka tekee monta mutkaa:
Vaeltelin Vaasan tiälle,
Oulujärven jäälle kuljin,
pohjalaisen porotiälle,
lappalaisen lautatiälle.
Soutelin jokia myäten
Pohjan maille, mantereille,
tuntureille, tantereille,
peuralauman laitumille.
Sitten matkasin takasin
fallesmannin kaljaa juaren.
”Kyse on lopulta ryyppyreissusta”, Jyrkäs huokaa.
Tupakkirulla, jollaisille tupakkaa tehtaissa kerittiin, oli kapaloidun lapsen kokoinen ja muotoinen. Tarina on hyvä esimerkki länsisuomalaisesta runosta, jossa kristillinen ja muinaissuomalainen perinne yhdistyvät vahvaan paikallisuuteen.
Jyrkäs myös selittää runojen taustoja ja tulkintaa kirjoissaan.
Suomi tarvitsee toisenkin kansaneepoksen
Jyrkkään pääteos Rauni (Salakirjat 2025) on lähes 500-sivuinen länsisuomalainen kansaneepos, jonka hän kokosi rinnakkaisteokseksi Kalevalalle.
”Kreikkalaisillakin on kaksi eeposta, niin meilläkin vähintään se pitää olla.”
[…]
Lue lisää… from Otetaan suomalaisuuden symbolit takaisin natseilta
