Kosmista kauhua ja genre-teatteria

Sanoinkuvaamaton kauhu sopii hyvin teatteriin – se näet voi olla myös silmin näkemätöntä. Cthulhun kutsu on järjestyksessä toinen Aarne Lindenin ohjaama teatterisovitus H. P. Lovecraftin teoksesta. H. P. Lovecraft (1890–1937) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka mullisti kauhukirjallisuusgenreä. Hänen kirjoittama Cthulhu-mytologia on sittemmin ujuttanut lonkeronsa kirjallisuudesta elokuviin ja peleihin, sarjakuvista kuvataiteeseen ja musiikkiin. Vaikka Lovecraft ei suinkaan keksinyt kauhukirjallisuutta, voi häntä hyvinkin pitää Edgar Allan Poeen rinnastettavana uranuurtajana, joka on vaikuttanut laajasti perässään seuranneiden tuotantoon. Cthulhu-mytologia rakentuu lyhyistä novelleista ja tarinansirpaleista, joissa Suuret Muinaiset vaikuttavat ihmisten eloon. Muinoin tähdistä saapuneet, jumalten kaltaiset olennot uinuvat iäistä untaan maan povessa ja odottavat tähtien asettuvan

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Kosmista kauhua ja genre-teatteria

Ma ma, tarina oikeastaan kaikesta, mikä itkettää

Julio Medemin Ma Ma on jälleen yksi elokuva syövästä. Se on paulocoelhomainen julistus toiveikkuuden ja iloisuuden tärkeydestä. Kaikki tunteisiin vetoamisen kikat on käytetty: On syöpää, lapsen kuolema, vaimon kooma ja avioero. Jopa siperialainen orpokotilapsi on jotenkin saatu upotettua juoneen mukaan, tosin epäselväksi jää, miksi. Tarinaltaan se on kuin yläastelaisen melodramaattinen tekele, jonka tavoitteena on olla tunteita herättävin ja eeppisin taideteos koskaan, mutta josta kaikesta täytteestä huolimatta puuttuu sisältö. Penelope Cruz esittää Ma Massa Magdaa, joka saa kuulla, että hänellä on rintasyöpä. Hän tapaa samana päivänä poikansa jalkapallo-ottelussa Arturon (Luis Tosar), joka saa pian heidän kohtaamisensa jälkeen ikävän puhelun: Hänen vaimonsa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Ma ma, tarina oikeastaan kaikesta, mikä itkettää

Teatterista on moneksi

Kansallisteatterin mykkä Tabu ja Teatteri Vanha Jukon puhelias Kuolleen naisen maalauksia tuovat näyttämölle muutkin taiteenlajit. Nuorena kuollut Timo K. Mukka (1944–1973) kirjoitti pellolaisesta kokemusmaisemastaan­ nousevaa runollista proosaa. Hänen toinen teoksensa ­Tabu (1965) kertoo tarinan isänsä menettäneestä 13-vuotiaasta Milkasta, jonka saattaa raskaaksi hänen äitinsä mies­ystävä, merkitsevästi Kristus-Perkele nimeltään. Kristian Smeds on tuonut Tabun Kansallisteatterin lavalle näennäisen tunnistamattomassa muodossa. Esitys alkaa ja päättyy pitkiin, täysin pimeisiin jaksoihin, joita säestää harras, sähköisesti suodatettu viulumusiikki. Lavalla nähtävä taas jakaantuu Smedsille ominaiseen tapaan erillisiin, voimakkaisiin näyttämökuviin ankkuroituviin episodeihin. Tällä kertaa kokonaisuutta kannattelee esityksen läpi kulkeva vaitonaisuus. Lavalla nähdään vain kaksi näyttelijää, vanhempi nainen (Seela Sella) ja

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Teatterista on moneksi

Alas kapitalismi! Eläköön aktivismi!

NAOMI KLEININ KIRJA ON KUTSUHUUTO RIVIKANSALAISILLE.  Kanadalaisen yhteiskuntakriitikon uusimman kirjan nimi ei jätä tilaa arveluille. Se alleviivaa hänen kirjansa perusteesin: niin kauan kuin päätöksiä tehdään kapitalismiin nojaten, ei ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehdä tarpeeksi. Kapitalistinen järjestelmä päättymättömine voitontavoitteluineen on suorassa ristiriidassa ympäristön etujen kanssa. Naomi Kleinin väite ei ole uusi, eikä yllätä. Pätevällä tutkimustiimillä varustettu kirjailija osaa kuitenkin yhtäältä paljastaa tilanteen karmivuuden – ”Erittäin suurella todennäköisyydellä suuri osa lastemme elämästä kuluu hirmumyrskyjä ja kuivuuskausia paetessa ja niistä toipuessa.” – sekä herättää toivoa globaalista kansanliikkeestä, joka heittää kapuloita kapitalismin rattaisiin. Naomi Kleinin kirjan sisarteos, This Changes Everything -dokumentti Lens Politica -festivaaleilla. Kirjassaan Klein kartoittaa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Alas kapitalismi! Eläköön aktivismi!

Erikoismenoa, ei natseja

Kuva Pipsa Hakala Turussa elämä palasi raiteilleen, kun TVO sai uudet tilat.” Turkuhan on tunnetusti lähes yhtä paska paikka kuin Helsinki, ja monet varovat astumasta sinne jalallaan. Jos joku kuitenkin Turkuun aikoo, niin yksi kaupungin parhaista asioista on TVO eli Turun yliopiston Varsinaissuomalainen osakunta. Tai tarkemmin TVO:n niin sanottu kerhotila, joka tiedetään legendaariseksi keikkapaikaksi. Vaikka TVO (osakunta) on yliopistoon tiukasti sidottu järjestö, ei TVO (rakennus) ole tarkoitettu pelkästään yliopistolla norkoileville. Muutkin ovat tervetulleita ”Natseja emme tänne halua. Kaikki muu menee”, linjaa TVO:n emäntä Jenny Kari. Tittelinsä Kari valitsi ihan itse, eikä kyse ole toimittajan viljelemästä seksismistä. Vaikka osakuntaa on arvostettu

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Erikoismenoa, ei natseja

Naisten kesken

Valtimonteatterin juhlanäytelmässä naiset alistavat toisiaan. Valtimonteatteri on Helsingin Kalliossa toimiva, vuonna 2000 perustettu kotimaisiin kantaesityksiin keskittyvä ammattiteatteri. Teatterin 15-vuotisjuhlanäytelmä on Jenni Toivoniemen ja Ulla Heikkilän yhdessä käsikirjoittama ja ohjaama Naisten juhla. Vahvasti naisnäkökulmaisen näytelmän roolit kuvaavat etenkin taiteilijapiirien kautta hahmottuvia sukupuoliroolistereotypioita sekä naisten uraan ja parisuhteisiin liittyviä selviytymisratkaisuja. Tarinassa vietetään elokuvaohjaaja Alman (Iida-Maaria Lindstedt) ja tanssija Essin (Outi Ikonen) parhaalle ystävälleen, viestintäpäällikkö Rebekkalle (Iida-Maria Heinonen) saarimökkiin järjestämiä polttareita. Paikalle on itsensä kutsumana lyöttäytynyt morsiamen narsistinen näyttelijä-äiti Salome (Mona Kortelampi), ja sinne ilmaantuu myös morsiamen ensirakkauden uusi tyttöystävä, pissismäinen mediakasvo Leyla (Aksa Korttila). Esityksen dramaturgia perustuu mutkikkaan ihmissuhde- ja kilpailuverkon paljastumiseen

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Naisten kesken

Parhaat jutut syntyvät luolassa

Draama-Helmi tekee suorasanaista, mutta epäselvää räppiä. Kuva Veera Järvenpää Helmi Kajaste ­empii, kun häntä pyytää haastatteluun. Kasvokkain­ Kajasteen kanssa tajuaa, että hän on tottunut tekemään – ei jauhamaan ­tekemisistään. Helmi Kajaste on arkkitehti, joka tekee lyhytelokuvia ja Draama-Helmin nimellä myös musiikkia. Draama-Helmin musiikki on kokeellista räppiä tai ”epäselvää räppiä”, kuten hän itse on sitä kutsunut. Yksi biisi alkaa James Masonin äänellä, yhteen on miksattu Metro-tyttöjä. Parille kaverilleen, jotka tekivät biiseihin taustoja, Kajaste antoi viitteeksi ”30-luvun Hollywood-exotican”. Kun Draama-Helmi oli vieraana Bassoradiossa soittamassa levyjään, hän mainitsi suosikikseen The Flamingosin 50-luvun version kipaleesta I Only Have Eyes For You. Vaikka Kajaste sanoo

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Parhaat jutut syntyvät luolassa

Lens Politica – viimeistä kertaa

Yhteiskunnallisen taiteen festivaali saattaa päättyä 10-vuotisjuhlaansa. Lens Politica täyttää 10 vuotta. Marraskuun 18.–22. päivä Helsingissä pidettävän festivaalin kärkiteemoina esiin nousevat eläinten oikeudet, mediakriittinen journalismi, ilmastonmuutos ja feminismi. Dokkaripainotteinen tapahtuma sisältää myös luentoja, keskusteluja, kolmepäiväisen poliittisten lyhtyelokuvien workshopin sekä puhekaraoketyöpajan. Festivaalien avajaiselokuvana esitetään Awi Levisin dokumentti This Changes Everything, joka liittyy ­Naomi Kleinin samannimiseen uuteen kirjaan. Elokuvassa yhteen lyövät riistokapitalismi ja ilmastonmuutos. Esityksen kylkiäisenä kulkevat akatemiaprofessori Timo Vesalan luento ilmastonmuutoksesta ja paneelikeskustelu ruuan tuotannon ympäristö­vaikutuksista. Sophie Deraspenin The ­Amina Profile kertoo siitä, kuinka Kanadassa asuva ranskalaisnainen  rakastuu Syyrian sisällissodasta blogia kirjoittavaan naiseen. Rakkaus kohtaa kuitenkin mutkia, sillä blogin takana on vale­identiteetin, jonka keksijä myös lavasti oman kidnappauksensa.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Lens Politica – viimeistä kertaa

Tarinoita konfliktin takaa

Dokumentaristi Yasmin Fedda kuvasi ihmisiä Syyriassa ennen sotaa ja pakolaisina sen puhjettua. Kuva Velda Parkkinen Irakilainen muotisuunnittelija Salem ja syyrialainen munkki Botrus. He ovat dokumentin Tale of Two Syrias kasvot. Salem on paennut Irakista Syyriaan ja aloittanut elämänsä alusta. Botrus viihtyy kristillisessä munkkiluostarissa, joka tekee työtä saattaakseen alueen eri uskontokuntien edustajia dialogiin ja on siinä onnistunutkin. Dokumentaristi Yasmin Fedda valitsi kohteikseen Salemin ja Botrusin, koska halusi kertoa erilaisia tarinoita Syyriasta. ”Isoäitini esitteli luostarin minulle. Se oli niin kiinnostava, että halusin mennä takaisin kuvaamaan sitä. Ja olin kiinnostunut tekemään jotain irakilaispakolaisten kanssa, kun tapasin Salemin pirskeissä ystävän luona ja homma klikkasi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Tarinoita konfliktin takaa

Bunny the Killer thing ja sen syvempi merkitys

Aloitin aamuni seuraten, kuinka valtava pupu juoksi pitkin hankia kumista kaluaan helikopterina heilutellen ja huusi ”Pussy!” Verta roiskui, ihmiset kiljuivat ja kaikki raiskattiin. Elokuva oli huonosti näytelty, enkä ymmärtänyt juonta. Miksi se oli tehty, ja miksi veri näytti ihan marjamehulta? Ja miksei edes elokuvassa vilahtelevasta oravasta oltu tehty oikeannäköistä? Jokin syvempi merkityshän elokuvalla oli oltava, jota en vain tyhmyyttäni ymmärrä. Joonas Makkosen Bunny the Killer Thing näytettiin kuitenkin Cannesin elokuvajuhlien yhteydessä, ja se sai ihan hyvän vastaanoton. Mitä se yritti sanoa? Mitä helvettiä minä juuri katselin? Bunny the Killer Thing on splatter-elokuva. Itselleni täysin vieras genre (kun kuulemma Sin Cityä tai

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Bunny the Killer thing ja sen syvempi merkitys

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan