Elokuva Tanskalainen tyttö voi vaikuttaa juuri niihin, joita aihe ei ole aikaisemmin koskettanut.
[…]
Takaisin pintaan on kiihkoton ja tarkka dokumentti salaisesta sukellusoperaatiosta. Teksti Johanna Siik Sen piti olla ihan tavallinen luolasukellus helmikuussa 2014. Harrastaja- ja kaveriporukka oli sukeltanut paljon yhdessä ja vaativammissa olosuhteissa kuin Plurdalenin luolastossa Pohjois-Norjassa. Into pinnan alle oli kova, sillä syvimmillään 130 metriin tipahtavassa yli kolmen kilometrin mittaisessa luolassa on ainutlaatuisen hyvä näkyvyys. Yleishenki oli hyvä, läppä lensi kepeästi valmisteluja tehdessä. Alas lähti viisi miestä kahdessa tiimissä. Vain kolme heistä tuli sinä päivänä takaisin pintaan. Juan Reinan ohjaamassa dokumentissa varsinainen onnettomuuspäivä on pelkkä prologi. Takaisin pintaan keskittyy operaatioon, johon suomalaissukeltajat viranomaisilta salaa ryhtyivät virallisten tahojen todettua, että ruumiiden nostaminen luolaston
[…]
DocPointin jatkojen ohjelmisto pursuaa raakaa voimaa ja vaarallisia tilanteita. Dokumenttielokuvafestivaali DocPoint päättyi tammikuun lopussa. Helsinkiläisfestivaalin jatkot alkavat heti perään ja kiertävät kulttuurikeskuksia Vuotalolta Malmitalolle ja Espoon Kannusaliin ja Karataloon. Dokkarijatkojen ohjelmistossa esitetään kuusi kotimaista dokumenttia. Aiheet vaihtelevat toisesta maailmansodasta painonnostoon ja kanadalaisesta showpainista afganistanilaiseen toimittajaan. Muutamia yhteisiä teemoja ohjelmistosta toki nousee. Ensimmäinen noista aiheista on sota. DocPointissa ensi-iltansa sai Ari Matikaisen Sota ja mielenrauha, joka poraa talvi- ja jatkosodan aikaan ja pyrkii tavoittamaan sotilaiden mielenliikkeitä. Dokumentin pohjana ovat suomalaissotilaiden kirjeet – kirjoittajien lukumäärää tai henkilöllisyyttä ei eritellä – sekä historiantutkijoiden kommentit. Arkistokuvitus on laadukasta, mutta kokonaisuus kärsii ”tervehenkisestä isänmaallisuudesta” tai mielenpahoittamista varovasta
[…]
Teksti Anton Monti Helsingin DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla esitettävä A German Youth kuvaa RAF:n perustajien tien aktivismista aseelliseen taisteluun. Voisiko tarina toistua? Jean-Gabriel Periot’n dokumenttielokuvassa ei ole ulkopuolista kertojaa. Se on eräänlainen kollaasi, joka koostuu otteista 1960-luvun keskusteluohjelmista, joissa Ulrike Meinhof usein ja mielellään esiintyi, Meinhofin toimittamista ajankohtaisohjelmien reportaaseista, RAF:n (Punainen armeijakunta) jäsenen Holger Meinsin ohjaamien lyhytelokuvien otoksista, aktivistien kuvaamasta materiaalista, uutisraporteista ja aikakauden kuuluisien ohjaajien – Godard, Antonioni ja Fassbinder – elokuvien kohtauksista. Kun Periot kertoo elokuvantekijöistä, elokuvissa esiintyvistä henkilöistä ja toimittajista, ei voi olla ajattelematta, että ohjaaja jollakin lailla samastuu elokuvansa kohteeseen. Ei niinkään ideologisesti tai poliittisesti, vaan kulttuurisesti ja yhteiskunnallisen
[…]
Saana Lavaste ohjaa Lahden kaupunginteatteriin Fassbinderin maahanmuuttajaelokuvan. KuvaTuomas Rantanen Pelko jäytää sielua on saksalaisen Rainer Werner Fassbinderin käsikirjoittama, ohjaama, lavastama ja tuottama elokuva, joka valmistui vuonna 1973. Siinä leskeksi jäänyt kuusikymppinen siivooja Emmi ja noin 35-vuotias marokkolainen siirtotyöläinen Ali solmivat rakkaussuhteen Emmin ennakkoluuloisten lähisukulaisten ja muun ympäristön kauhuksi. Elokuva on melodramaattinen ja asetelmallinen mutta samalla herkkä ja provosoiva. ”Se on järjettömän ajankohtainen, todella tarkka yhteiskunnallinen analyysi Saksan 70-luvun tilanteesta, missä maahanmuutto laajassa mittakaavassa alkoi tunkeutua tavallisten ihmisten alueille. Se herätti samalla tavalla pelkoa ja ahdistusta kuin meillä nyt turvapaikanhakijoiden kohdalla”, huudahtaa teatteriohjaaja Saana Lavaste. Lavaste tietää, mistä puhuu, sillä hän on paraikaa ohjaamassa Fassbinderin
[…]
Philippe le Guayn Matkalla Floridaan ei ole elokuva, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Vanhuuden muisti- ja elämänhallinnan ongelmat aiheena saattaa rajata katsojia melko rajustikin. Parikymppisenä elokuvankatselijana, joka ei kyseisiä asioita paljonkaan elämässään pohdi, voin kuitenkin todeta, että hyvä elokuva se on. Matkalla Floridaan on taidokkaasti tehty, ja toisin kuin monessa muussa esimerkiksi sairauteen keskittyvässä elokuvassa, sillä on ehdottomasti muutakin arvoa kuin vain sairauden esilletuominen. Matkalla Floridaan kertoo Länsi-Ranskassa vanhuudenpäiviään viettävästä Claudesta (Jean Rochefort), joka on joutunut kotihoitajien ja tyttärensä Carolen armoille pahojen muistiongelmiensa vuoksi. Claude itse on vakuuttunut siitä, ettei tarvitse apua, mutta löytyy milloin laukomasta hävyttömyyksiä nuoremmilleen, milloin yöllä
[…]
KUN SOTA SIIRTYY YKSILÖTASOLLE, MUUTTUU SEN KÄYMINEN MAHDOTTOMAKSI. INHIMILLISYYS PUSKEE VÄKISIN LÄPI, VIHOLLISESTAKIN. Mandariinit (Zaza Urushadze, Mandariinid, 2013), kertoo siitä, kun sota saapuu kotiovelle. Puuseppä Ivo (Lembit Ulfsak) ja hänen mandariineja kasvattava ystävänsä Margus (Elmo Nüganen) elävät naapureina kylässä, josta heidän perheensä ovat lähteneet takaisin Viroon sodan jaloista pois. Tahtomattaan ystävykset joutuvat sotaan osallisiksi, kun aivan heidän kotiensa vieressä aletaan ammuskella. Ivo ottaa hoidettavakseen ainoat eloonjääneet: kaksi haavoittunutta sotilasta, jotka ovat vihollisia keskenään. Vaikka siviilissä ollaankin, tulilinjalla ovat kaikki: viholliset, ystävät, ja mandariinit. Mandariineissa sotaa käydään kahdella eri tasolla. Ympärillä riehuu Abhasian sota, joka käytiin vuosina 1992-1993 Abhasian itsenäistymisestä. Sen
[…]
Tarina rakkaudesta ja pimeydestä on Amos Ozin omaelämäkerrallinen romaani, joka kertoo kymmeniä tarinoita, sivuaa satoja ihmiskohtaloita ja valottaa juutalaisten elämää 40- ja 50- luvun Jerusalemissa. Yli kuusisataasivuinen muistelmateos on käsittämättömän viihdyttävä ja kiehtova romaani, joka sekä hilluu hiljaa paikallaan että kuljettaa läpi sodan ja jatkuvalla syötöllä kerrottujen, uskomattoien ja hurjienkin tarinoiden. Se on tarinankerronnaltaan loistava, ja ehdottomasti enemmin romaani kuin omaelämäkerta. Ozin tapa nähdä ja käsitellä maailmaa on kiehtova ja omalaatuinen, ja toimii täydellisesti kerronnan polttoaineena, kuljettaen lukijan minne tahansa, minne Oz tämän haluaa. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä on tarina sodasta, köyhyydestä, rasismista, äidin itsemurhasta, välirikosta isän kanssa ja muun
[…]
Lue lisää… from Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, ja miljoona lähikuvaa Natalie Portmanista
PIENI SISKONI NÄYTTÄÄ, MITEN YHDEN IHMISEN SAIRAUS SAA KOKO PERHEEN SEKAISIN Sanna Lenkenin Pieni siskoni (Min lilla syster) on elokuva 12-vuotiaasta Stellasta, joka joutuu salaamaan vanhemmiltaan isosiskonsa Katjan anoreksiaa. Stella ihannoi siskoaan, joka on lahjakas ja kunnianhimoinen taitoluistelija. Kun siskon syömishäiriö voimistuu, alkaa se vaikuttaa niin siskojen välisiin suhteisiin kuin Stellan omaan elämään ja koulunkäyntiinkin. Siskon kriittisyys itseään kohtaan heijastuu myös Stellaan, ja ulkonäköpaineet ja tarve aikuistua korostuvat. Aihe on vakava, mutta kun se pikkusiskon silmissä tiivistyy sipseistä kieltäytymiseksi, pahanhajuiseksi hengitykseksi ja jatkuvaksi juoksemiseksi, saa anoreksia vähän kepeämmän ja humoristisemman lähestymistavan. Elokuva onnistuu pääosin melko realistisesti kuvaamaan anoreksiaa ja sitä, miten
[…]
Julio Medemin Ma Ma on jälleen yksi elokuva syövästä. Se on paulocoelhomainen julistus toiveikkuuden ja iloisuuden tärkeydestä. Kaikki tunteisiin vetoamisen kikat on käytetty: On syöpää, lapsen kuolema, vaimon kooma ja avioero. Jopa siperialainen orpokotilapsi on jotenkin saatu upotettua juoneen mukaan, tosin epäselväksi jää, miksi. Tarinaltaan se on kuin yläastelaisen melodramaattinen tekele, jonka tavoitteena on olla tunteita herättävin ja eeppisin taideteos koskaan, mutta josta kaikesta täytteestä huolimatta puuttuu sisältö. Penelope Cruz esittää Ma Massa Magdaa, joka saa kuulla, että hänellä on rintasyöpä. Hän tapaa samana päivänä poikansa jalkapallo-ottelussa Arturon (Luis Tosar), joka saa pian heidän kohtaamisensa jälkeen ikävän puhelun: Hänen vaimonsa
[…]
Lue lisää… from Ma ma, tarina oikeastaan kaikesta, mikä itkettää
Voima Kustannus
Vellamonkatu 30 B 3 krs.
00550 Helsinki
voima(at)voima.fi
044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Voima sosiaalisessa mediassa