Tuomas Rantanen

Tehdas Teatterin fuusiosovitus Kolmesta sisaresta ja Tuntemattomasta sotilaasta muistuttaa, että tärkeintä elämässä ei ole päämäärä, vaan liike. Esityksen alussa kolme naista ja kaksi sotilasta tärisevät fyysisessä ylitilassa kuin olisivat olleet Jouko Turkan opissa. Naisista yksi tukeutuu haitariin, toinen bassoviuluun ja kolmas samovaariin. Butomaisen pitkään jatkuva kohtaus katkeaa haitarinaisen yllättäen ähkäistessä pelikorttiensa äärellä lymyilevän sotilaan puoleen: ”Pasianssi menee läpi, […]

Lue lisää… from Kehollinen kaipuu kotiin

Teatteri Jurkassa sai tammikuussa ensi-iltansa Liisa Mustosen ohjaama Avoin liitto. Se on Dario Fon (1926–2016) ja Franca Ramen (1928–2013) vuonna 1983 kirjoittama ja alunperin kahdestaan esittämä parisuhdefarssi. Teatteriohjaaja-satiirikko Fo ja näyttelijä-naisasiaktivisti Rame olivat italialainen työ- ja aviopari, jotka ovat tunnettuja yhteisistä näytelmistään. Heidän vasemmistolaisen kritiikkinsä kohteena olivat usein vallanpitäjien totalitarismi ja köyhiä halveksiva politiikka. Osansa […]

Lue lisää… from Olipa kerran parisuhde

Oscarilla elokuvastaan Moonlight (2016) palkittu Barry Jenkins taitaa afroamerikkalaisuuteen liittyvien poliittisten, sosiaalisten ja kulttuuristen jännitteiden runollisen kuvauksen. If Beale Street Could Talk perustuu kirjailija-aktivisti-intellektuelli James Baldwinin (1924–1987) samannimiseen romaaniin (1974). Monet saattavat muistaa Baldwinin myös haitilaisen Raoul Peckin pysäyttävästä dokumentista I Am Not Your Negro (2015).  Lapsesta asti ystäviä olleet Tish (Kiki Layne) ja Sonny […]

Lue lisää… from If Beale Street Could Talk

Vice on syväluotaus­ ­George W. Bushin taka­piruna hääränneen Dick Cheneyn urasta. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Adam McKay, joka tunnetaan aiemmin Wall Streetin romahdusta pöyhineestä The Big Shortista (2015). Molempia leimaa tutkivan journalismin tyylilaji. Tämän satiirisen dokumenttidraaman yksi rinnakkaiselokuva on Oliver Stonen W, (2008). Sekin on henkilökuvan ohella analyysi Valkoisen talon korruptoituneesta vallankäytöstä. Vice seuraa […]

Lue lisää… from Vice – Vallan oikeat kasvot

Ohjaaja-käsikirjoittaja Mia Tervon ensimmäisen pitkän fiktioelokuvan näyttämönä toimivat Rovaniemen vähemmän bränditietoista Lappi-eksotiikkaa tihkuvat baarit, yökerhot ja grillikioskit. Sen tarinassa nupit kaakossa bailaava kynsiteknikko Aurora (Mimosa Willamo) kohtaa Iranista Suomeen pakolaisena hakeutuneen Darianin (Amir Escandari). Molemmilla on kamppailunsa: Aurora joutuu viemään alkoholisti-isänsä (Hannu Björkman) katkolle ja joutuu asunnottomaksi. Darianin mahdollisuudet saada kahdeksanvuotiaalle tyttärelleen turvapaikka taas rajoittuvat […]

Lue lisää… from Aurora

Anneli Kannon romaani ­Veriruusut kertoo naispunakaartilaisten kohtaloista sisällissodassa. Siitä on vastikään nähty kaksi versiota: Lauri Maijalan samanniminen sovitus KOM-teatteriin ja Sirkku Peltolan Tampereen Työ­väen Teatteriin ohjaama musikaali Tytöt 1918. Nyt sarjaa täydentää Mila Nirhamon Nukketeatteri Sampoon ohjaama Likka.  Nukettamisen ohella esineteatteria, fyysistä ilmaisua ja yhteislaulua sisältävä esitys on rajattu 15-vuotiaan ­Sigridin näkökulmaan. Visuaalisesti tehokas näyttämöllistäminen […]

Lue lisää… from Sisällissotaa nukeilla

Cilla Backin sovitus Rainer Werner Fassbinderin klassikkoelokuvasta Maria Braunin avioliitto (1978) on esteettisesti vaikuttava. Pelkästään Csörsz Khellin veistoksellinen päälavaste elää vahvasti sodan runteleman katukuvan, erilaisten asuntojen sekä vankilaklaustrofobian heijasteena. Sen ruosteisessa mosaiikissa kiteytyvät elämän patina ja ristijännitteet. Omaleimaista ilmaisuvoimaa ilmentävät myös tarkkaan koreo­grafiaan nojaava näyttämötyö – eivät vähiten Mikko Makkosen tanssin keinoin tulkitsemat sivuroolit.  Fassbinderin […]

Lue lisää… from Kapitalismi syö lapsensa