Tuomas Rantanen

Luokkateatteri on täällä taas. Turun Kaupunginteatterin Varissuo pelaa lähiökliseillä, Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä etsii syrjäytyneisyyttä mielenterveysongelmista, ja KOM-teatterin Ateriassa palkollisten tiedostavuus ei riitä edes palkasta purnaamiseen. Näyttämö täyttyy juuristaan ja siivistään laulavista gettonuorista kuin oltaisiin keskellä West Side Storya. Nyt ei kuitenkaan kärvistellä 1950-luvun New Yorkin latinokortteleissa vaan tämän ajan turkulaisessa esikaupungissa. Mikko Koukin ohjaama […]

Lue lisää… from Pääosassa sivullisuus

Epämääräisten talousrikossyytösten takia pidätetty venäläinen elokuva- ja teatteriohjaaja Kirill Serebrennikov tunnetaan kotimaassaan viranomaisten ja kirkon arvostelijana. Elokuvassa Kesä hänen yhteiskuntakriittinen katseensa kohdistuu vuoden 1981 Neuvostoliitossa itseään etsiviin rockpiireihin. Elokuva kertoo osin todellisuuteen pohjaten aikansa kuuluisimpien neuvostoyhtyeiden Zooparkin ja Kinon keulahahmojen Mike Naumenkon (1955–1981) ja Viktor Tsoin (1962–1990) sekä jälkimmäisen puolison Natashan keskinäisistä suhteista ja heidän […]

Lue lisää… from Kesä

Kansallisteatterin Willensaunan lavaa hallitsee kankaalle painettu kuva Sirkku Rosin maalauksesta, joka esittää ihmisvartaloa. Sen äärellä istuvat Essi Rossin ohjaaman Ejaculation-dokumenttiperformanssin minähahmo, näyttelijä Julia Rosa Peer, ja esityksen musiikista ja muutenkin komppaavasta läsnäolosta vastaava Sarah Kivi. Englanninkielisen teoksen ydin tiivistyy monimerkityksellisen otsikon kahteen määreeseen. Esityksessä ­ejaculation viittaa toisaalta huonosti tunnettuun naisen kehon toimintoon, joka on siemensyöksyn kaltainen nesteryöpsähdys. […]

Lue lisää… from Tabujen rajapyykit

Juha Jokelan Espoon Kaupunginteatteriin kirjoittama ja ohjaama Esitystalous (2010) käsitteli eksistentiaalisten valintojen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uhraamisesta huomiotalouden ja reaalipolitiikan alttarille. Samalla se kritisoi Espoon kaupungin sarasvuolaisia pyrkimyksiä kiillottaa kaupungin menestysbrändiä ja teki sen niin kiitellyn räväkästi, että onnistuneelle huomiotaloudelle toivottiin jatkoa päättäjiä myöten. Esitystalous 2 (2013) kuvasikin hylättyyn Espoon kaupungintaloon sulkeutuneen taiteilijan luomiskärvistelyä hänen yrittäessään […]

Lue lisää… from Bränditalous iskee taas

Gabriela Pichlerin persoonallinen Syödä, nukkua ja kuolla (2012) kertoi montenegrolaistaustaisesta nuoresta naisesta, joka sisukkaan elämänasenteensa avulla selviytyi niin työpaikan menetyksestä, ympäristön ennakkoluuloista kuin sairaan isänsä hoitamisesta skånelaisessa pikkutaajamassa. Nykyaikaisen luokkaelokuvan teemat välittyvät myös Pichlerin uudessa elokuvassa, tosin entistä vahvemmalla satiirilla höystettyinä. Amatöörien tarinassa pieneen taantuvaan Laforsin kaupunkiin kantautuu tieto, että saksalainen halpakauppaketju Superbilly harkitsee alueelle […]

Lue lisää… from Amatöörit

Antti Hietalan käsikirjoittama ja ohjaama Mount Everest on alusta asti ahdistava näytelmä. Sen ensimmäisessä kohtauksessa nainen ja mies kohtaavat puolityhjässä asunossaan. Mies hermoilee käynnissä olevasta yhteisestä muutosta uuteen kotiin; kämpän nurkkaan jätetylle patjalle jämähtänyt nainen tekee selväksi ettei pysty eikä halua lähteä minnekään.   Toisten ohi puhuttujen ja huudettujen repliikkien lomassa paljastuu, että nainen ehkä kärsii […]

Lue lisää… from Polańskista Hergéen

Maggie Nelsonin queer-teoriaa ja omakohtaista kehollisuutta taiten yhteen lomittava auto­fiktiivinen esseeteos on saanut nimensä Roland Barthesilta. Barthes vertaa rakkaussuhdetta siihen, miten myyttisestä Argo-laivasta vaihdettiin pitkällä merimatkalla vähin erin kaikki osat. Tätä Barthesin tarinaa vasten Nelson kuvaa rinnakkain omaa kehollista muutostaan äidiksi ja puolisonsa kuvataiteilija Harry Dodgen sukupuolen­korjausprosessia. Nelson lisää sivujen marginaaleihin käsittelemiensä ajattelijoiden nimiä, kuten […]

Lue lisää… from Enemmän kuin osiensa summa

Ridley Scottin Alienin (1979) sovittaminen näyttämölle tuntuu lähtökohtaisesti tuhoon tuomitulta idealta. Kauhu- ja scifielokuvien arkkiteoksen estetiikka on niin puhkikopioitua, että lavalle heitettynä siitä voisi kuvitella saatavan lähinnä camp-huumoria. Jukka Ruotsalaisen ohjaamassa ja dramatisoimassa esityksessä on toki annos sitäkin, mutta kokonaisuuden onnistuminen nojaa siihen, että kysymystä pelon olemuksesta on lähdetty tutkimaan nimenomaan teatterin keinoin. Esitys etenee […]

Lue lisää… from Sisäistetty Alien