Tuomas Rantanen

Vantaan vankilan raskas ulko-ovi kumahtaa sisään tullessa inhasti selän takana. Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö tuo esityksiään paikkoihin, joiden asukkaat eivät niitä muuten helposti tavoittaisi.  Johanna Freundlichin  sovituksessa Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -klassikosta (1866) keskitytään tarinan ytimeen: epäonnistunut opiskelija Raskolnikov uskoo olevansa erityisyksilö, jolla on moraalinen oikeus murhata ahne vuokraemäntänsä. Tekonsa jälkeen hän vajoaa syviin syyllisyydentuskiin, mutta […]

Lue lisää… from Syyllisyyden kurimus

Pienen näyttämötilan keskellä kohoaa valtava kumpu t-paitoja. Penkkirivi kiertää salia kolmelta sivulta kuin yhdistäen yleisön ja esittäjät (Elisa Salo ja Diana Tenkorang) samaan nuotio­piirin.  Kevyesti dramatisoidun dialogin, videohaastattelujen ja esityksen sisällä olevan pienoisnäytelmän kautta selviää, että vuonna 1960 Ranskan siirtomaavallasta itsenäistynyt Burkina Faso (aiemmin Ylä-Volta) on köyhä ja korruptoitunut länsiafrikkalainen sisämaavaltio, jonka tärkein vientituote on […]

Lue lisää… from 100 % riistoa

Keskitysleirien kauheuksia lähietäisyydeltä naaranneesta Son of Saulista (2015) tunnettu unkarilainen László Nemes soveltaa päähenkilön kokijanäkökulmaa korostavaan klaustrofobiseen kuvaukseen perustuvaa kerrontametodiaan myös toisessa pitkässä elokuvassaan.  Siinä nuori Irisz Leiter (Juli Jakab) saapuu vuonna 1913 Budapestiin työskennelläkseen modistina epämääräisissä olosuhteissa kuolleiden vanhempiensa perustamassa hattukaupassa. Unimaisella logiikalla kulkevassa tarinassa käy ilmi hattukaupan sotkeentuneen monimutkaiseen valtiolliseenkin valtapeliin ja harrastavansa […]

Lue lisää… from Budapestin auringonlasku

Porttiteatteri on ammattilaisvetoinen vapautuvien vankien teatteri, jonka esityksissä koostuvat omaelämäkerrallisuus ja yhteiskunnallisuus. Tuija Minkkisen ohjaama Sovinto­ 1919/2019 on sovitettu Suomenlinnan kirkkoon. Se kytkee sisällissodan jälkeisen vankileiriajan tässä ajassa koettuihin syyllisyyden ja sovituksen kaariin. Vaikka sadan vuoden erottamat yhteiskunnalliset olosuhteet ovat erilaisia, paluussa osaksi yhteisöä toistuvat samankaltaiset elementit.  Näytelmä jakaantuu viiteen jaksoon: luottamuksen menetykseen, vihaan, anteeksiantoon, […]

Lue lisää… from Portit auki

Christian Petzoldin uusin elokuva perustuu Anna Seghersin Ranskan miehitystä ja juutalaisvainoja käsittelevään kirjaan vuodelta 1942. Siinä televisiomekaanikko Georg (Franz Rogowski) pakenee miehitetystä Pariisista Marseilleen ja pyrkii kuolleelta kirjailijalta varastamallaan henkilöllisyydellä kohti Meksikoa. Matkalla hän kohtaa paperittoman Melissan ja tämän pojan Drissin sekä ajautuu hämärään suhteeseen kirjailijan lesken Marien kanssa. Elokuvan erityinen juju on siinä, että […]

Lue lisää… from Transit

Ohjaaja-dramaturgi- Katariina Numminen avaa tuoreessa Drama­turgiakirjassa näkökulmia esityksiin, jotka luovat itse omat pelisääntönsä ja/tai hyödyntävät leikkiä asioiden esittämisessä loputtomina todellisen maailman muunnelmina.  Esimerkiksi hänen Baltic Circleen tekemänsä Asu (Näyttämöloru) käsitteli riisumisen ja pukemisen varioinnin kautta sairaiden ja lasten hoivaamista, heikkoutta, rooleja, esittämistä, paljastamista, piilottamista sekä seksiä ja erotiikkaa. Teatteri Takomossa nyt esillä oleva ­Rakkaus ja […]

Lue lisää… from Poltettu dramaturgia

Vuosina 2014 ja 2018 Sodankylän elokuvafestivaaleilla vierailleen Olivier Assaya­sin elokuva Rivien välissä on kulttuurikeskiluokan valinnanvaikeuksien keskellä mellastava kamarielokuva, jonka älykkään analyyttisissä ja itsepetok­sellisissa dialogeissa on perinnetietoisuutta ranskalaisen uuden aallon suuntaan. Parii­silainen kustantaja Alain (Guillaume Canet) ei halua julkaista ystävänsä Leonardin (Vincent Macaigne) uusinta kirjaa, jota hän pitää narsistisena ja naisvihamielisenä. Näyttelijä­puolisoaan Selenaa (Juliette Binoche) pettävä […]

Lue lisää… from Rivien välissä

 Psykologisen ikiviisautensa ohella Anton Tšehovin (1860–1904) näytelmien ajankohtaisuus perustuu siihen, että niissä kuvattu yläluokan neuvottomuus vertautuu nykyisen kulttuurikeskiluokan elämäntapakriisiin. Kirsikkatarha on hänen viimeiseksi jäänyt näytelmänsä vuodelta 1904. Siinä perhetragedian takia Pariisin paen­nut rikas maanomistaja Ranevskaja palaa tyttärensä Anjan kanssa konkurssikypsälle kotitilalleen. Maaorjien perillinen, sittemmin menestynyt liikemies Lopahin ehdottaa mahdotonta: tilan pelastamista niin, että sen tuottamaton […]

Lue lisää… from Tšehovin pallomeri