Tuomas Rantanen

Juha Jokelan Espoon Kaupunginteatteriin kirjoittama ja ohjaama Esitystalous (2010) käsitteli eksistentiaalisten valintojen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uhraamisesta huomiotalouden ja reaalipolitiikan alttarille. Samalla se kritisoi Espoon kaupungin sarasvuolaisia pyrkimyksiä kiillottaa kaupungin menestysbrändiä ja teki sen niin kiitellyn räväkästi, että onnistuneelle huomiotaloudelle toivottiin jatkoa päättäjiä myöten. Esitystalous 2 (2013) kuvasikin hylättyyn Espoon kaupungintaloon sulkeutuneen taiteilijan luomiskärvistelyä hänen yrittäessään […]

Lue lisää… from Bränditalous iskee taas

Gabriela Pichlerin persoonallinen Syödä, nukkua ja kuolla (2012) kertoi montenegrolaistaustaisesta nuoresta naisesta, joka sisukkaan elämänasenteensa avulla selviytyi niin työpaikan menetyksestä, ympäristön ennakkoluuloista kuin sairaan isänsä hoitamisesta skånelaisessa pikkutaajamassa. Nykyaikaisen luokkaelokuvan teemat välittyvät myös Pichlerin uudessa elokuvassa, tosin entistä vahvemmalla satiirilla höystettyinä. Amatöörien tarinassa pieneen taantuvaan Laforsin kaupunkiin kantautuu tieto, että saksalainen halpakauppaketju Superbilly harkitsee alueelle […]

Lue lisää… from Amatöörit

Antti Hietalan käsikirjoittama ja ohjaama Mount Everest on alusta asti ahdistava näytelmä. Sen ensimmäisessä kohtauksessa nainen ja mies kohtaavat puolityhjässä asunossaan. Mies hermoilee käynnissä olevasta yhteisestä muutosta uuteen kotiin; kämpän nurkkaan jätetylle patjalle jämähtänyt nainen tekee selväksi ettei pysty eikä halua lähteä minnekään.   Toisten ohi puhuttujen ja huudettujen repliikkien lomassa paljastuu, että nainen ehkä kärsii […]

Lue lisää… from Polańskista Hergéen

Maggie Nelsonin queer-teoriaa ja omakohtaista kehollisuutta taiten yhteen lomittava auto­fiktiivinen esseeteos on saanut nimensä Roland Barthesilta. Barthes vertaa rakkaussuhdetta siihen, miten myyttisestä Argo-laivasta vaihdettiin pitkällä merimatkalla vähin erin kaikki osat. Tätä Barthesin tarinaa vasten Nelson kuvaa rinnakkain omaa kehollista muutostaan äidiksi ja puolisonsa kuvataiteilija Harry Dodgen sukupuolen­korjausprosessia. Nelson lisää sivujen marginaaleihin käsittelemiensä ajattelijoiden nimiä, kuten […]

Lue lisää… from Enemmän kuin osiensa summa

Ridley Scottin Alienin (1979) sovittaminen näyttämölle tuntuu lähtökohtaisesti tuhoon tuomitulta idealta. Kauhu- ja scifielokuvien arkkiteoksen estetiikka on niin puhkikopioitua, että lavalle heitettynä siitä voisi kuvitella saatavan lähinnä camp-huumoria. Jukka Ruotsalaisen ohjaamassa ja dramatisoimassa esityksessä on toki annos sitäkin, mutta kokonaisuuden onnistuminen nojaa siihen, että kysymystä pelon olemuksesta on lähdetty tutkimaan nimenomaan teatterin keinoin. Esitys etenee […]

Lue lisää… from Sisäistetty Alien

Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu (2016) ja Hobbyhorse Revolution (2017) kertoivat draaman ja dokumentin tyylilajeissa aikuistumisen ongelmista ja niiden omatoimisesta ratkaisemisesta. Kirsikka Saaren käsikirjoittamassa Hölmö nuori sydän -elokuvassakin ollaan teiniproblematiikan äärellä. Tässä sosiaalisen realismin tyylilajia edustavassa nuorisoelokuvassa yläasteikäiset Lenni (Jere Ristseppä) ja Kiira (Rosa Honkonen) huomaavat, että yllätysraskauden myötä päälle kaatuva äkkiaikuistuminen on odotettua kovempi […]

Lue lisää… from Hölmö nuori sydän

Tyhjiö on Aleksi Salmenperälle tyypillinen mustan huumorin tragikomedia. Se kertoo kroonistuneesta elämäntuskasta ja puun takaa rysähtävien suurten vastoinkäymisten kohtaamisesta. Kirjailija Eeron (Tommi Korpela) kirjoitusblokki on vuosien kuluessa kasvanut kolossaalisiin mittasuhteisiin. Taiteilijan tuskaa ei yhtään helpota puoliso Pihlan (Laura Birn) lentoon lähdössä oleva kansainvälinen elokuvaura, maksetuista ennakoista muistuttava kustannuspäällikkö, appivanhempien säälittely eikä kirjailijakollega Ilmari Kuutsan (Hannu-Pekka Björkman) pohjattomalta […]

Lue lisää… from Tyhjiö