Buddhamindfuckissa kiteytyy Tehdas Teatterin yhteisöllisyys.
[…]
Red Nose Company tunnetaan klovnerian kautta esitetyistä Juoksuhaudantiestä, Punaisesta viivasta ja Keisarin uusista vaatteista. Punaisten nenien ryhmän uusi tuttavuus, Minna Puolannon Babylon-klovni demonstroi nimeään kantavassa tuoreessa esityksessä omakohtaisia tarinoita vallankäytöstä ja sen kohteena olemisesta. Marielle Eklund-Vasaman ohjaamassa esityksessä erilaisten episodien kautta tulevat käsitellyksi muun muassa yhteiskunnalliset hierarkiat, vaatteilla ja kehoviestinnällä hallitseminen sekä eri-ikäisenä koetut seksuaalisen […]
Esityksen pitkä alkujakso nojaa esineteatteriin. Siinä näyttelijät liikuttelevat lavalle rakennetun pienoismallin pikkuruisia ihmis- ja eläinhahmoja. Nämä tapahtumat heijastetaan suurennettuina lavan edessä olevalle läpikuultavalle jättikankaalle niin, että katsojat näkevät yhtä aikaa miniatyyrimaailman yksityiskohdat ja sen takana häämöttävän kokonaisuuden. Yhdistetynä sadunkertojan taustaääneen vaikutelma on myös hetken aikaa kuin Yleisradion lastenohjelmien legendaarisen Kylli-tädin kuvakerronnan maneereita olisi päivitetty tähän […]
Astrid Lindgren (1907–2002) tunnetaan kautta maailman hauskoista ja elämänviisaista lastenkirjoistaan. Pernille Fischer Christensenin elokuva kertoo ikonisen kulttuuripersoonan nuoruuden ajasta ennen hänen kirjailijanuransa alkua. Elokuvan tarinassa maanviljelijäperheen lahjakas tytär Astrid Ericsson pyydetään harjoittelijaksi paikallislehteen. 1920-luvun taitteessa heräänneen modernin naiskuvan innoittama nuori toimittaja tulee raskaaksi suhteesta keski-ikäiseen esimieheensä, mutta joutuu oikeudellisten seurausten pelossa piilottelemaan asiaa. Synnytys tapahtuu […]
Tuomo Railon esitys kertoo hänen
isoisänsä veljen kokemuksista
Tammisaaren punavankileirillä.
[…]
Jouko Turkka (1942–2016) on kulttuurimonumentti, joka jätti jälkeensä fyysistä teatteri-ilmaisua uudistaneen taiteellisen perinnön ja vieläkin käryävät teatterikoulutuksen rauniot. Maanisen tabujen rikkojan työmenetelmien ei-toivotuista oheisvaikutuksista tuli tabu. Teatterikorkeakoulussa liki neljännesvuosisata Turkan valtakauden (1981–1988) jälkeen opiskelleiden ohjaaja Ruusu Haarlan ja näyttelijä Julia Lappalaisen Turkka kuolee koostuu Turkan ja muiden aikalaisten kirjoituksista ja sanomisista sekä uutisvälineiden raportoinneista ja […]
Raiskauksen uhrin minuuden hajoamisesta kertova Kilari alkaa pimennetyn näyttämön äärellä lääkärityyliin luetulla masennusdiagnoosilla. Valojen syttyessä yleisöä tervehtii näyttelijä Amanda Palo, jonka omakohtaisista kokemuksista teoksessa on kyse. Yleisön ja esittäjän katseiden ensikohtaamisen synnyttämä hetkellinen hämmennys on vilpitöntä ja todistaa teatteri-ilmaisun ja arjen epätyypillisestä törmäämisestä: tällä kertaa näyttelijällä ei ole liiemmin suojaa roolistaan. Olga Palon ohjaaman esityksen […]
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on Tiina Lymin ohjaama itsenäinen jatko-osa Dome Karukosken Mielensäpahoittajalle (2014). Kumpikin perustuu Tuomas Kyrön romaaneihin, joiden suosio pohjaa nimihenkilön suomalaisittain hyvin tunnistettavaan jurottavan kansanäijän olemukseen. Nyt pahalle mielelle on tavallistakin enemmän syytä, sillä Mielensäpahoittajasta (Antti Litjan korvannut Heikki Kinnunen) on tullut leski, elämänhalu on mennyt, ja jäljellä on vain oman arkun rakentaminen. Epävireisen joutsenlaulun katkaisee tärkeileviä vanhempiaan […]
Spike Lee on läpilyöntielokuvastaan Do the Right Thing (1989) asti kuulunut amerikkalaisen poliittisen elokuvan ja afroamerikkalaisen identiteetin näkyvimpiin lipunkantajiin. BlacKkKlansmanin tarina perustuu afroamerikkalaisen Ron Stallworthin omaelämäkerralliseen kirjaan, jossa entinen poliisietsivä kuvaa peitetehtäväänsä Ku Klux Klanin sisäpiirissä 1970-luvun lopun Colorado Springsissä. Stallworth – jota elokuvassa esittää John David Washington – onnistui huijaamaan rasisteja olemalla heihin yhteydessä lähinnä puhelimella ja käyttämällä […]
Jacques Rancière (s. 1940) on ranskalainen filosofi, joka määrittelee itsensä vuoden 1968 sukupolven perilliseksi. Yhtenäisen teorian rakentamisen sijaan hän on pyrkinyt purkamaan päättäjien ja hallittavien, opettajan ja oppilaiden sekä teatterin esittäjien ja katsojien välisiä hierarkioita. Anna Tuomikosken toimittama Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt on jatkoa Tutkijaliiton myös julkaisemalle Rancièren esseekokoelmalle Vapautunut katsoja (2016). Siinä […]