Mainonnan ja journalismin välinen harmaa alue kiteytyy iltapäivälehtien lööpeissä ja kansissa. […]
Lööppi – journalismin vino peili
Mainonnan ja journalismin välinen harmaa alue kiteytyy iltapäivälehtien lööpeissä ja kansissa. […]
Arto Halosen trilleri pohjautuu Kööpenhaminassa vuonna 1951 tapahtuneeseen poikkeukselliseen rikostapaukseen. Kahden pankkivirkailijan surmaan päätyneestä pankkiryöstöstä verekseltään kiinni jääneen 28-vuotiaan Palle Hardrupin pääteltiin tehneen rikokset toverinsa Bjørn Schouw Nielsenin hypnotisoimana. Hardrup ja Nielsen oli aiemmin tuomittu pitkiin tuomioihin Saksan miehityksen aikaan tehdystä maanpetturuudesta. Vankilassa he olivat osoittaneet natsimielisten haaveilujensa ohella erityistä kiinnostusta itämaista filosofiaa ja hypnoosia kohtaan. Elokuvan tarinassa tapahtumakulun […]
Atte Kaleva on sotatieteen maisteri, joka tunnetaan siitä, että hän joutui ääri-islamistien kaappaamaksi vuonna 2012 Jemenissä. Islamin uhista varoittelijana profiloitunutta kokoomuspoliitikkoa tituleerataan usein mediassa tutkijana, vaikka hänellä ei ole alalta akateemisia julkaisuja. Jihad ja terrori on suppea yleisesitys jihadismin peruskäsitteistä ja terrorismin takana olevista islamin tulkinnoista. Kiinnostavimmillaan teos on esitellessään jihadisti-ideologeja, jotka ovat opillisten innovaatioiden […]
Näyttämölle on rakennettu kaksikerroksinen huoneisto keittiöineen, kylppäreineen ja taloa reunustavine pihoineen. Esitys käynnistyy hitaasti pitkällä sanattomalla jaksolla, jossa asunnon asukkaat hiljalleen heräävät aamutoimiin. Viipyilevässä tavallisuuden kuvauksessa on jotain, joka tuo mieleen Jacques Tatin elokuvat, vaikka porvarillisen tärkeilyn sijaan kuvauksen kohteena ovat arkirutiinien takana lymyävä mielenjärkkymisen mahdollisuus ja eksistentiaalinen kauhu. Seuraavaksi nähdään joukko eri tasoisia episodeja, […]
Jo näyttämön satuhenkinen lavastus on väreineen kuin vanhasta venäläisestä piirretystä. Kohta alkaa kuulua rumputahtista sovitusta Maurice Ravelin Bolerosta ja lavan takakankaalla näkyy animoitua kuvaa rummuttavien hahmojen armadasta. Viimein näyttämön sivustalta lavalle marssii seitsemän tarkassa tahdissa sienimäisiä rumpujaan takovan erivärisen hahmon joukko. Pitempään jatkuvan hillittömän rumpuesityksen aikana selviää, että kuusi ensimmäistä soolovuoroon tulevaa ovat erilaisia maailmallisia […]
Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalin näyttämöä hallitsee resuisen retkeilyalueen keskellä nököttävä romuinen asuntoauto. Sen kyljessä lukee kaihoisin kirjaimin Wagon de Désiree. Ensimmäiseksi näkyviin tulee GPS-navigaattorin mekaanisen äänen ohjaamana nokkakärryjä työntävä virkaheitto taksikuski Kari Metsäsimola (Miko Kivinen). Hahmon pitkän haahuilun jälkeen kulisseista ilmaantuu retkeilyaluetta pyörittävä Manna (Nina Hosiasluoma). Samalla käy ilmi, että Kari etsii asuntovaunussa asuvaa entistä sisartaan, […]
Juha Hurmeen Finlandia-palkittu Niemi-romaani nivoo yhteen historiaa, myyttejä ja tekijänsä villiä mielikuvitusta. Hurmeen 1000-luvun viikinkiajalle sijoittuva Lemminkäinen-näytelmä nojaa enemmän Niemeen kuin Elias Lönnrotin kokoamaan Kalevalaan. Asetelmaa tukee täydellisesti Petra Poutanen-Hurmeen musiikki, joka yhdistelee erilaisia kansanmusiikin kerrostumia nykymusiikillisiin jekkuihin. Nimihenkilönsä Hurme jakaa kahteen persoonaan. Ensin on legendojen kuvaama huikentelevainen seikkailija Fleming-Lemminkäinen (Tomi Alatalo), joka paljastuu enemmän […]
Vladimir Sorokin on kansainvälisesti tunnustettu ja paljon suomeksikin käännetty venäläiskirjailija. Hänen teoksissaaan Neuvostoliittoon ja Venäjään kohdistuva aikalaiskritiikki yhdistyy postmodernilla tavalla historiaan, dystooppisiin näkyihin sekä suorasukaiseen väkivalta- ja seksuaalikuvastoon. Klockriketeaternin ja virolaisen Von Krahl Teaterin yhteistyönä toteutettu Ice perustuu samannimiseen, vielä suomentamattomaan Sorokinin teokseen (2002). Totalitaarisia liikkeitä ja lahkoutumista satiirisesti kuvaavan tarinan lähtöpisteenä näyttäytyy vuonna 1908 […]
Näyttämö on verhoilla rajautuva valkoinen laatikko. Valojen ja rekvisiitan äitelät pastellivärit tuovat mieleen designilla naamioidun terveyskeskuksen tai viraston. Läpikuultavan muoviverhon takana epätarkkana hahmottuva pikkutyttö heijaa itseään ja katsoo puuta. Taustaääni kertoo, että tytöllä on kehityshäiriö, minkä takia häneen puheensa on epäselvää. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hän näyttää saavan erikoisen yhteyden puussa […]
Saara Turusen esikoisteos Rakkauden hirviö (2015) oli autofiktion keinoin kerrottu nuoren naisen kasvutarina. Siinä itsensä ulkopuoliseksi niin lapsuuden kodissaan, helsinkiläisissä taidepiireissä kuin ulkomaan seikkailuilla kokeva kertoja päätyi oivallukseen, että taiteelle omistautuminen on hänelle hyvin kokonaisvaltainen ja yksinäinen projekti. Sivuhenkilössä minähahmo on saanut julkaistua esikoisteoksensa, mutta ei tunne vieläkään itseään kirjailijaksi. Taiteilijan horjuvaa itsetuntoa ei vahvista […]