Tuomas Rantanen

Sanokaa mitä näette on Kiti Luostarisen dokumenttielokuva vuodelta 1993. Elokuvassa Luostarinen tutkii oman perheensä kautta ajatusta siitä, miten ihmiset muistavat jopa yhdessä koetun elämänsä eri tavalla. Ei ole vahinko, että Harri Römpötti lainaa saman elokuvan nimeä tuoreelle tietokirjalleen. Teos koostuu tekijähaastatteluista. Valintarajausta voi halutessaan kritisoida, mutta kokonaisuudessa on perusteensa: haastateltavien kautta heijastuvat monet suomalaisessa nykydokumentissa esillä olevat suuntaukset ja kerrostumat. […]

Lue lisää… from Kansatieteestä henkilökohtaiseen

Veriruusut on vuonna 2008 ilmestynyt Anneli Kannon sisällissodan punaisten naiskaartien historiaa taitavasti fiktiiviseen draamaan yhdistelevä yli 400-sivuinen romaani. Sen ensimmäisen osan keskushenkilö on 15-vuotias Sigrid, joka aloittaa syksyllä 1917 työskentelyn Valkeakosken paperitehtaalla. Hän päätyy työyhteisönsä mukana sisällissodan syttymisen jälkeen perustettavaan Valkeakosken naiskaartiin. Kirjan toisessa osassa käsitellään tamperelaisten tekstiilitehdastyöläisten perustaman naiskaartin kohtaloa ennen Tampereen taisteluja ja […]

Lue lisää… from Veriruusut ei jätä kylmäksi

Häiriö on Raisa Omaheimon kirjoittama ja yhdessä Kati Palokankaan kanssa esittämä dokumenttiteatteriesitys. Elina Kilkun Teatteri Jurkkaan ohjaama teos kertoo mielen poikkeustiloista. Sen materiaali perustuu kirjoittajan omien kokemusten ohella työryhmän kutsuun vastanneiden ihmisten masennuskertomuksiin sekä mielisairauden historiaa valottavaan fakta-aineistoon. Esityksessä vaikuttavinta ovat huoneteatterin intiimissä esitystilassa vahvasti välittyvä henkilökohtaisuus ja esillä olevat koskettavat elämäntarinat. Kokemusasiantuntijoiden tyylit vaihtelevat, […]

Lue lisää… from Vieraanamme masennus

Jo Guillermo del Toron The Shape of Waterin alkuminuuttien unenomainen kamera-ajo läpi veden alle joutuneen asunnon muistuttaa tekijänsä Pan´s Labyrinthin (2006) omaleimaisesta kuvakielestä. Peräti 13 Oscar-ehdokkuuden elokuva on muutenkin visuaalisesti ääriviritetty aikuisten satu, joka kierrättää ideoita hyvin erilaisista elokuvista. Sen päähenkilö on syntymästään asti puhekyvytön, herkän persoonallinen Elisa (Sally Hawkins), jonka hahmossa on paljon Jean-Pierre […]

Lue lisää… from Akvariorakkautta Guillermo del Toron tapaan

Jo alkukuvat kertovat mitä tuleman pitää. Niissä teini salakuvaa puhelimellaan äitiään ja tekstailee samalla tätä kohtaan tuntemastaan katkeruudesta. Pian videokuvassa näkyy kuinka myrkyttää marsuaan. Seuraavaksi äitiään. Michael Haneke tiedetään ohjaajana kylmän älykkääksi ja kliinisen tarkaksi. Silti esimerkiksi Rakkaus (2012) osoittaa, ettei häneltä niin halutessaan puutu tunneherkkyyttäkään. Itse en ole vieläkään toipunut Funny Gamesin (1997) kyynisestä […]

Lue lisää… from Haneke ei hymyilytä

Näytelmissään Jotain toista (2015) ja Alt som sägs (2016) perheen sisäistä ulkopuolisuutta käsitellyt Milja Sarkola siirtyy uudessa näytelmässään työelämässä koettavan sivullisuuden kuvaukseen. I Would Prefer Not To -teoksen pohjana on Herman Melvillen vuonna 1853 kirjoittama tarina Bartleby, joka kertoo newyorkilaiseen asianajotoimistoon töihin tulevasta nuoresta miehestä. Hän osoittaa työssään ensin omistautuvaa ahkeruutta, mutta kieltäytyy sen jälkeen asteittain kaikista työtehtävistä. Työtoverit suuttuvat, mutta harmistunut […]

Lue lisää… from Toiseuden rautahäkki

Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron kertoo seitsemästä eri maasta kotoisin olevasta naisesta, jotka ovat päätyneet yhdessä elämän ja kuoleman väliseen ajattomaan tilaan. Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike edustavat erilaisia kokemustaustoja ja persoonia. Heitä yhdistää inhimillisen elämän […]

Lue lisää… from Ollako vai eikö olla?

Ennen ensi-iltaa teatterille etuajassa saapuneilla on mahdollisuus osallistua terapiatuokioon. Sen aluksi selvitetään neljän kysymyksen kautta  onko henkilöllä omaa kokemusta masennukseen viittaavasta mielentilasta. Ne, jotka tunnistavat tällaista itsessään, pääsevät säkkituoliin kuulemaan kuulokkeista minäkuvaa kannustavaa puhetta. Ne taas, joilla omasta mielestään ei ole ollut tällaisia taipumuksia, pääsevät simuloimaan masennusta käymällä pitkäkseen kovalle patjalle painavien vällyjen alla kuunnellen […]

Lue lisää… from Viisas ja terapeuttinen näytelmä masennuksesta

Sir Winston Churchill (1874–1965) toimi Britannian pääministerinä vuosina 1940–1945 ja 1951–1955. Ammattisotilaana siirtomaasotiin osallistunut aristokraattinen kolonialisti ja kovaa oikeistolaista sisäpolitiikkaa ajanut parlamentaarikko oli myös kirjallisuuden Nobelilla palkittu tyyliniekka. Joe Wrightin elokuva keskittyy siihen historialliseen hetkeen, jossa oman konservatiivipuolueensakin vieroksuma Churchill nousee Hitlerin suhteen liian myöntyväisenä pidetyn Neville Chamberlainin (1869–1940) sijalle pääministeriksi. Poliittinen pelivara on ahdas: […]

Lue lisää… from Paluu Churchillin varjoon

Britannian pääministeri Tony Blair isännöi Skotlannissa vuonna 2006 Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksien lopettamiseksi  järjestettyjä rauhananeuvotteluita.  Nick Hammin ohjaama elokuva rajautuu parin tunnin jaksoon konferenssin keskelle. Sen tarinassa protestanttinen unionistijohtaja Ian Paisley (1926–2014) ja IRA:n poliittista siipeä Sinn Féinia edustava Martin McGuinnes (1950–2017) kohtaavat ensi kerran istuessaan samaan autoon.  Matkalla he ottavat yhteen, mutta saavat mutkien jälkeen egonsa […]

Lue lisää… from Pohjois-Irlannin tie rauhaan pikakelauksella