Vaarallinen tehtävä

Vladimir Sorokin on kansainvälisesti tunnustettu ja paljon suomeksikin käännetty venäläiskirjailija. Hänen teoksissaaan Neuvostoliittoon ja Venäjään kohdistuva aikalaiskritiikki yhdistyy postmodernilla tavalla historiaan, dystooppisiin näkyihin sekä suorasukaiseen väkivalta- ja seksuaalikuvastoon.

Klockriketeaternin ja virolaisen Von Krahl Teaterin yhteistyönä toteutettu Ice perustuu samannimiseen, vielä suomentamattomaan Sorokinin teokseen (2002).

Totalitaarisia liikkeitä ja lahkoutumista satiirisesti kuvaavan tarinan lähtöpisteenä näyttäytyy vuonna 1908 Siperiaan iskeytynyt meteoriitti. Tutkimusryhmän kanssa putoamispaikalle saapunut nuori tiedemies löytää meteoriitin sisältä outoa jäätä, jolla on kyky puhutella ihmisiä suoraan sydämen kautta. Jää antaa Broksi nimeämälleen ensimmäiselle opetuslapselleen tehtäväksi koota yhteen kaikki maapallon 23 000 valittua vaaleaa ja sinisilmäistä siskoa ja veljeä ja palauttaa maailmaan sen alkuperäinen kosminen järjestys.

Essi Rossin ohjaamassa esityksessä puhutaan ristiin ruotsia, suomea, englantia ja viroa. Saliin tullessaan katsojat toivotetaan henkilökohtaisesti tervetulleiksi kuin uskonnollisiin seuroihin saapuva yleisö. Heti alkuun onnellisuuttaan hehkuvat valaistuneet kertovat uuden lukupiirin perustamisesta. Pian kirjasta luetaan otteita kuin Raamatusta, ja kaikki esiintyjät paljastavat, mikä kirjassa on itselle syvimmin koskettavaa.

Näyttämön yllä roikkuu aimo kimpale jäätä, jota kaikki esiintyjät käyvät vuorotellen ja yhdessä ri­tuaalisesti kunnioittamassa. Katsojia pyydetään lukemaan kirjasta otteita ja heitä haastatellaan omista tuntemuksistaan ja lempiväreistään. Oikein vastanneita houkutellaan myös vierailemaan pyhitetyn kohteen äärellä näyttämöllä.

Kun lahkolaiset ryhtyvät soveltamaan jääkimpaleelta saamaansa tehtävää testata toistensa oikeaoppisuutta, ei vältytä ihmisuhreiltakaan. Tämä noitatutkinta tapahtuu, hupaisaa kyllä, korvavalojen avulla.

Laajan teoksen näyttämöllistämisen rajaus on kerrassaan nerokas. Siinä törmäytetään onnistuneesti alkuteoksen lukeminen, esitystilanteessa kuvautuva ryhmäpsykoosi ja esityksen päättyessä seinänä vastaan tuleva todellisuus.

Ajankohtaisena yhteiskunnallisena kuvana se on kuitenkin hiukan vieraannuttava.

Sorokinin alkuteoksen yhtenä ideana lienee propagandalla luodun neuvostokansalaisen ideaalin ja nykyisten uusoikeistolaisten liikkeiden rasistisen ihmiskuvan rinnastus. Vaikka Suomessakin on kokemusta etnisesti määriteltyjen etujoukkojen ylistäjistä, arkipäivän fasismi pukeutuu tällä hetkellä yksilöllisyyttä vieroksuvan lahkolaisuuden sijaan enemmän välinpitämättömyyden, pahan arkipäiväistymisen ja sosiaalisessa mediassa hetkellisesti muodostuvien moralististen massapaniikkien kaapuihin.

Vaikka estradilla sulava jää tuntuu kantavan symbolista yhteyttä erityisesti ilmastonmuutoksen uhkaan, esitykseen valituilla työkaluilla jää tavoittamatta jotain oleellista juuri tämän hetken joukkoharhoista.

Vladimir Sorokin & Essi Rossi: Ice

Esitykset Von Krahl Teaterissa (Tallinna) päättyivät 15.3. ja jatkuvat Viiruksessa 7.4. asti. Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä teos nähdään 18. ja 19.5.