Tyhjän esityshallin toisessa päässä auki olevasta ovesta pilkottaa Telliskiven katutila. Sisään rymäyttävästä pakettiautosta purkaantuu neljä nuorta mieshahmoa (Markus Andreas Auling, Karl Birnbaum, Herman Pihlak ja Edgar Vunš), jotka ryhtyvät saman tien pystyttämään jonkinlaista pop-up-konsulttitoimistoa tai aktivistitukikohtaa.
Tallinnalaisen Van Krahl -teatterin työryhmävetoisen Monoliit Estonia -esityksen on ohjannut Liisa Saaremäel. Piilokärkinen satiiri kertoo omasta mielestään hyvään pyrkivästä wanna-be-aktivismista, jossa liike on tärkeämpää kuin päämäärä, eivätkä huolet oheisvahingoista paina mieltä.
Esityksen kuvaama porukka esittelee ylpeänä videoitaan, joissa muun muassa heitellään lenkkareita sähköjohtohin, pilataan joukkoliikenteen lipuntarkastajien sakkorysä, haetaan sarjamielenosoittajalta DNA-näytettä ja tehdään podcastia Andrew Tate -henkisen naisvihaaja-rasistin kanssa. Ylipursuavaa energiaa läträtään myös työntelemällä irrotetettavia katsomolohkoja yleisöineen pitkin salia ja näyttelemällä oviaukosta käsin ulos kerääntyneellä yleisölle puolalaisen Sławomir Mrożekin vanhaa näytelmää.
Vaikka pitelemätön miesenergia tuottaa enimmäkseen tolkutonta hälyä, ohjaaja Saaremäelin mukaan siinä on myös vaaransa.
”Manosfääriä ei voi hillitä tai vangita – se tunkeutuu ovista vaatteisiisi, verkostojen kautta makuuhuoneeseesi ja musiikkiisi. Se kaivaa kuilua mielen ja maailman välille tilanteessa, jossa nuorten on muutenkin tarpeeksi vaikea puolustaa itseään tai tuntea olonsa turvalliseksi. Manosfääri voi olla ohimenevä ilmiö, mutta siitä syntyvät kapinallisryhmät eivät ole.”
Esitykset Von Krahl -teatterissa 18.6. asti ja syyskaudella 15.–20.10.
Ohjaaja Liisa Saaremäel Monoliitin ensi-iltakaronkassa. Hänen takanaan pyörii videotraileri Fundamentalistista, jossa hän esittää itse pääosaa. Elokuussa Juha Jokelan kirjoittama Fundamentalisti vierailee Helsingin Juhlaviikolla ja jatkaa Von Krahlissa. (Kuva: Tuomas Rantanen.)
