Entisessä bussikuskien pukuhuoneesa tuoksuu nyt kahvi. Kuvat Velda Parkkinen ”Olin aika epäuskoinen silloin kun näin tämän tilan ensimmäisen kerran. Ajattelin, että ei tuu mitään”, kertoo Laura Palmén, toinen Herttoniemen metroaseman Taukotilan kahvilayrittäjistä. Vieressä nyökyttelee Henna Haapala, yksi Taukotilan perustajista ja asukasyhdistys Hertsikan Pumpun jäsen. Istumme entisessä bussikuskien pukuhuoneena, taukotilana ja varastona käytetyssä tilassa, kahvilapöydän ääressä. ”Olihan tämä aika pommi, mutta se potentiaali oli heti nähtävissä”, Taukotilan visuaalisen ilmeen suunnitellut Ulla Kotila sanoo. Vieressä, lasiseinällä erotetussa asukastilassa on Karin Smedsin taidenäyttely ja juureksia ruokapiirin sadonjaon jäljiltä. On vaikeaa kuvitella se sekasotku, jota he kuvaavat. Ikkunan vastainen penkki on koristeltu tyynyillä, kahvila
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Norjan suurin sanomalehti Aftenposten syyttää Facebookia sensuurista ja toimituksellisen vallan väärinkäytöstä. Syytös ei ole suinkaan tuulesta tempaistu. […]
Kirjoittajaa kohti räkäisty klimppi muistuttaa homojen asemasta yhteiskunnassa. Teksti Niko Hallikainen Kuvat Ninni Kairisalo Kävelen miehen kanssa käsikkäin heinäkuisena iltana Berliinin keskustassa, kun vastaantuleva nuorisojoukko sylkäisee päällemme. Heistä yksi tekee sen toisten iloksi, ja koko joukko riemastuu villiin huutoon. Tilanne on meille syljetyille outo, häpäisevä ja masentava. Hetkestä muodostuu kohtaus, jonka myötä äkillinen pelko voimistuu. Tilanteen jälkeen kuuraan kokemusta mielestäni pois. Toistelen, että joukko ei ymmärrä, mitä teki. Että heidän tekonsa kantaa jotain suurempaa rakenteellista epäonnistumista. Pidän heitä vajaina, mutta on vaikea olla heille vihainen. Itseäni häpeän kuitenkin vaikeuksitta. Kohtauksen aikaan on kulunut alle kuukausi Orlandon ammuskelusta. Ymmärrän, että syljen
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Supertähdet opettavat katsomaan ihmistä, ei vammaa. Teksti Iida Simes Kuva Annika Pitkänen Ronja Oja valmistautuu pituushyppysuoritukseen Riossa. Kun Suomen mitalitoivo astelee lähtöpaikalle, mitä hän mahtaa ajatella? Ehkäpä itsevarmasti, että ”tiedän pystyväni hyppäämään Riossa paremmin kuin ennen. Minä olen ennen kaikkea kisahyppääjä”, kuten hän kirjoitti blogissaan. Kun yhdysvaltalainen uimari Brad Snyder nousee lähtökorokkeelle, ehkä Snyderin mielessä pyörii sama, mitä hän kertoi Lontoon kisoissa 2012 pohtineensa: ”Minä en makaa Arlingtonin sankarihautuumaalla, vaan minä olen täällä ja kilpailen!” Afganistanin veteraani Snyder ui Lontoossa kaksi kultaa. Sekä Oja että Snyder ovat sokeita. Oja on nähnyt heikosti jo lapsesta asti, ja kymmenisen vuotta sitten hän
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Luin kesällä maailmankirjallisuuden klassikoita ja järkytyin niiden kehnosta tasosta. Aloitan tyrmistykseni perkaamisen Fjodor Dostojevskin tiiliskivestä Rikos ja rangaistus. Olen lukenut useita käsikirjoitusoppaita ja istunut kirjoituskursseilla. Tietäväisemmät ovat opettaneet minulle, että hyvässä tarinassa on sympaattinen päähenkilö, jonka puolesta lukija jännittää sydän pamppaillen. Mietitäänpä Raskolnikovia. Tyyppi makoilee hikisenä punkassaan ja suunnittelee viattoman mummon murhaa. Motiivi: olen katkera maailmalle, koska olen persaukinen jätettyäni lakiopinnot kesken. Voi nyyh. Hommaa jätkä duuni ja lopeta valittaminen. Raskolnikov ei ole samaistuttava vaan säälittävä hahmo. Editorin olisi pitänyt vetää henkselit kässärin päälle ja sanoa Dostojevskille, että ”et sä hei viitsis kirjoittaa tästä tyypistä vähän sympaattisemman. Keksi sille jokin
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Tsekkiläinen graffititaiteilija teki dokumenttielokuvan naismaalareista. Prosessi ei ollut helppo ja sen aikana esimerkiksi kameramies varasti kuvauskaluston. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali otti leffan ohjelmistoonsa. […]
Tampereen Pispalassa tarjotaan erilaisia elokuvakokemuksia. Pispalassa haisee syyskuun toisena viikonloppuna Väkevä hiki. Se on Artturi Rosténin vuonna 2014 valmistunut lyhytelokuva, joka kuuluu kaksipäiväisen elokuvatapahtuman Pispalan leffafestarit ohjelmistoon. Tapahtuman järjestää Hirvitalo, Pispalan nykytaiteen keskus. Festivaali on yksi lukuisista pienistä elokuvatapahtumista, joita järjestetään ympäri Suomea paikallisin voimin suurempien festivaalien varjoissa. ”Pienet intiimit elokuvatapahtumat ovat kaikkein parhaita. Isotkin menettelevät mutta ovat usein, observoinnin ja usealta ammattitekijältäkin kuulemani perusteella, hyvin sisäsiittoisia”, elokuvaohjaaja Rostén kertoo. ”Onneksi pienilläkin festareilla on usein kasapäin porukkaa.” Tapahtuman koko ei ole välttämättä suhteessa sen kunnianhimoisuuteen. Pispalan leffafestareilla esitetään muun muassa Katariina Lillqvistin dokumentti Tapani Hietalahdesta ja Mika Mattilan kiinalaista nykytaidekenttää kartoittava
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Taidemessujen tavoitteena ei ole tarjota parasta näyttelykokemusta, vaan myydä teoksia yleisölle. Taidemessut ovat kovassa huudossa maailmalla. Huippugalleriat kamppailevat pääsystä Baseliin, Lontooseen, New Yorkiin ja Madridiin ja maksavat siitä ilosta helposti satoja tuhansia. Paikalla näissä spektaakkeleissa ovat taiteen supertähdet, ja pääasiallisia tavoitteita on yksi: myydä mahdollisimman paljon ja kovaan hintaan. Taidekriitikko Otso Kantokorven mielestä taidemessut ovat kaksipiippuinen juttu. ”Kansainvälisten taidemessujen ympärille on rakennettu hypeä, ja se on johtanut rankingiin, joka edustaa taidemaailman vastenmielistä elitismiä. Toisaalta, ne ovat paikkoja, joissa taiteilija voi tehdä tiliä omalla työllään.” Suomessa todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana maailman metropolien samppanjaövereistä ja blingistä. Meno on kotikutoisempaa ja rinnastuu
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
