Pekka Pirttikangas sai taiteilijanimensä aivopieruleikistä, joka jäi elämään. Teksti Johanna Siik Kuvat Mika Varonen Papyloonin Barbecue on kaksikymmentä vuotta musiikkia tehneelle Pekka Pirttikankaalle vasta neljäs suomenkielinen levy. Se on aika hämmästyttävää, sillä Pirttikangas on ollut Kuhmalahden Nubialaiset -albumista (2011) lähtien sanoituksissaan sujuvasti omassa savolaismytologisessa, maailman synkeitäkin alakulttuureja syleilevässä maailmassaan. Pirttikangas itse luonnehtii tekstejään näynomaisiksi. ”Siellä on mukana savolaisia kansantarinoita, tositarinoita kuten Silvo Sokka, joka oli kotitekoinen avaruuslentäjä. Albin Pohjolaisen henki -kappale on murhastoori Savosta. Merten kummajaisten sukua -teksti lähti luontodokkarista ja kulkee käsikkäin ihmissuhdejutun kanssa”, Pirttikangas avaa ja mainitsee luettelon yhteydessä vielä William Burroughsin ja Screamin’ Jay Hawkinsin. ”Musta tuli
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Mitä selviää, kun tietokone arvioi Vanhan- ja Uuden testamentin ja Koraanin väkivaltaisuutta. Entä mitä sanoo tutkimus uskonnosta terrorismin selittäjänä. […]
Mikä ihme siinä on, että lihaa kaupustellaan tunnetuilla vegeillä? Ehkä markkinointityypit ovat totaalisen ämpäreitä tai vaihtoehtoisesti kyynisiä. […]
Tansanialainen toimittajalegenda tietää, miten kansaa kasvatetaan. Teksti Iida Simes Journalistit jakavat palkintoja gaalassaan Dar es Salamissa. Rose Haji Mwalimu iloitsee voittajien puolesta. Oikeastaan hänen pitäisi olla Suomessa keskustelemassa sananvapaudesta, tapaamassa journalisteja ja raportoimassa kehitysyhteistyöhankkeista, mutta Viestintä ja kehitys -säätiön kollegat ovat viime tipassa siirtäneet reissua myöhemmäksi. Huippuhetki koittaa: tilaisuudessa annetaan arvokas elämäntyöpalkinto tiedonvälitystä edistäneelle henkilölle. Mwalimu ei ole kuullut huhujakaan siitä, kuka sen saa. Lavalta kuulutetaan, että palkittava on paitsi ”toimittajaveteraani” ja ”alansa huippuja” myös ”ansioitunut ihmisoikeustyössä” ja ”monin tavoin parantanut toimittajien asemaa”. Lavalle kuulutetaan Rose Haji Mwalimu. Afrikkalaiset kollegat halusivat juhlia ”Mama Rosen” elämäntyötä yhdessä sankarin kanssa, ja ovelat
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Historioitsija ja toimittaja Miriam Gebhardt osuu useisiin tabuihin avatessaan toisen maailmansodan seksuaalista väkivaltaa saksalaisten vetäytymisen aikaan ja sodan jälkeen. Gebhardt ei tietenkään pyri vähättelemään Saksan omaa aktiivista roolia ihmisoikeusloukkauksissa, mutta hän haluaa muistuttaa siitä, miten valloitussodassa siviilien kohtelu näyttää noudattavan samaa logiikkaa lippujen väreistä ja kansallisuuksista riippumatta. Toisaalta voittajien synneistä tuntuu olevan aina vaikeampi puhua […]
Lontoossa kansalaiset kyllästyivät metroaseman mainoksiin ja hankkiutuivat niistä eroon. Hieman aikaisemmin kaupungin uusi pormestari ilmaisi saman suuntaisia ajatuksia ja kielsi seksistiset mainokset metrossa. […]
Kun hehkuva nuoripari tanssii näyttämöllä, yleisö jo aavistaa: tämä ei voi päättyä onnellisesti. Pian alkukohtauksen jälkeen murheen paino laskeutuukin saliin. Anna-Liisan vyötärölle kiristetään ahdistuksen musta vyö, joka pitää otteessaan liki loppuratkaisuun saakka. Teatteri Avoimet Ovet jatkaa kunnianhimoista linjaansa Minna Canthin (1844–1897) teosten esittäjänä. Aiemmin teatterissa on nähty mm. Canthin novelleja pienoisnäytelminä ja Canthin syntymän […]
Leena Virtanen kuvaa tietokirjassaan Noitanaisen älä anna elää: Tositarina noitavainosta Suomessa 1666–1671 (WSOY 2013), miten Ahvenenmaalla 1660-luvulla koettiin noitavainojen kausi. Sen käynnistymisessa ja ylläpitämisessä oikeuslaitos itse oli keskeinen moottori. Sen ohella, että 13 naista teloitettiin, vainot johtivat laajoihin pidätyksiin, karkotuksiin ja vankeusrangaistuksiin. Hysteria käynnistyi maalaisen taikauskon ja tieteellis-rationaalisen logiikan törmätessä yhteen. Saatanan juoniksi jo […]
Taidevideo, elokuva ja installaatio kohtaavat Julian Rosefeldtin Manifestossa. Videotaiteella tarkoitetaan yleensä sellaista liikkuvan kuvan taidetta, jossa väistellään elokuvakerronnan vakiintuneita muotoja. Käsitteestä kaikuu sekin, että taidemuodon synty palautuu aikaan, jolloin tallennevälineenä alettiin käyttää videonauhaa. Tällainen määrittely on tietysti hämäävää monellakin tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa videonauha on tekniikkana väistyvää lajia samaan tapaan kuin filmi perinteisen elokuvan puolella. Kokeellisia liikkuvan kuvan teoksia taas on myös tehty ennen videoiden läpimurtoa. Esimerkiksi Man Rayn 1920-luvulla filmille tekemät työt tai Andy Warholin Tehtaalla 1960-luvulla tehdyt viritykset ovat monessa mielessä lähempänä videotaiteen kuin elokuvan vakiintuneita muotoja. Samaan tapaan myös elokuvan klassikoissa esiintyy vakiintunutta ilmaisua rikkovia kokeellisia osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Salvador
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Berliinissä homoilla on historia, josta ei vaieta. Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Scwules Museum Schwules Museum eli homomuseo ei liene sattumalta perustettu juuri Berliiniin. Kaupunki oli queerväen mekka jo 1900-luvun alussa. Siellä suoritettiin ensimmäinen transnaisen sukupuolenkorjausleikkaus, ja sinne perustettiin vuonna 1919 seksuaalisuutta tutkiva yksityinen instituutti, joka julkaisi tutkimuksia homoseksuaalisuudesta yhtenä muista seksuaalisen suuntautumisen ilmentymänä. Kaupunki oli tunnettu räätäleistä ja suutareista, jotka tekivät tilaustöitä niin sanotuille ristiinpukeutujille. Sitten tuli natsi-Saksa. Homot joutuivat vainon kohteeksi, tutkijoiden julkaisut poltettiin. Homoja vangittiin queerväen suosimista kuppiloista ja vietiin keskitysleireille. Natsien rodunjalostus kohdistui erityisesti homoseksuaalisiin miehiin. Kun juutalaiset kantoivat hihamerkissään Daavidin tähteä, homot hihamerkittiin vaaleanpunaisella kärjellään seisovalla
Tilaajat pääsevät lukemaan tämän jutun kokonaan. Liity joukkoon: Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu. Tilaajat mahdollistavat journalismimme!
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
