Kun hehkuva nuoripari tanssii näyttämöllä, yleisö jo aavistaa: tämä ei voi päättyä onnellisesti. Pian alkukohtauksen jälkeen murheen paino laskeutuukin saliin. Anna-Liisan vyötärölle kiristetään ahdistuksen musta vyö, joka pitää otteessaan liki loppuratkaisuun saakka. Teatteri Avoimet Ovet jatkaa kunnianhimoista linjaansa Minna Canthin (1844–1897) teosten esittäjänä. Aiemmin teatterissa on nähty mm. Canthin novelleja pienoisnäytelminä ja Canthin syntymän […]
Leena Virtanen kuvaa tietokirjassaan Noitanaisen älä anna elää: Tositarina noitavainosta Suomessa 1666–1671 (WSOY 2013), miten Ahvenenmaalla 1660-luvulla koettiin noitavainojen kausi. Sen käynnistymisessa ja ylläpitämisessä oikeuslaitos itse oli keskeinen moottori. Sen ohella, että 13 naista teloitettiin, vainot johtivat laajoihin pidätyksiin, karkotuksiin ja vankeusrangaistuksiin. Hysteria käynnistyi maalaisen taikauskon ja tieteellis-rationaalisen logiikan törmätessä yhteen. Saatanan juoniksi jo […]
Taidevideo, elokuva ja installaatio kohtaavat Julian Rosefeldtin Manifestossa. Videotaiteella tarkoitetaan yleensä sellaista liikkuvan kuvan taidetta, jossa väistellään elokuvakerronnan vakiintuneita muotoja. Käsitteestä kaikuu sekin, että taidemuodon synty palautuu aikaan, jolloin tallennevälineenä alettiin käyttää videonauhaa. Tällainen määrittely on tietysti hämäävää monellakin tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa videonauha on tekniikkana väistyvää lajia samaan tapaan kuin filmi perinteisen elokuvan puolella. Kokeellisia liikkuvan kuvan teoksia taas on myös tehty ennen videoiden läpimurtoa. Esimerkiksi Man Rayn 1920-luvulla filmille tekemät työt tai Andy Warholin Tehtaalla 1960-luvulla tehdyt viritykset ovat monessa mielessä lähempänä videotaiteen kuin elokuvan vakiintuneita muotoja. Samaan tapaan myös elokuvan klassikoissa esiintyy vakiintunutta ilmaisua rikkovia kokeellisia osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Salvador
[…]
Berliinissä homoilla on historia, josta ei vaieta. Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Scwules Museum Schwules Museum eli homomuseo ei liene sattumalta perustettu juuri Berliiniin. Kaupunki oli queerväen mekka jo 1900-luvun alussa. Siellä suoritettiin ensimmäinen transnaisen sukupuolenkorjausleikkaus, ja sinne perustettiin vuonna 1919 seksuaalisuutta tutkiva yksityinen instituutti, joka julkaisi tutkimuksia homoseksuaalisuudesta yhtenä muista seksuaalisen suuntautumisen ilmentymänä. Kaupunki oli tunnettu räätäleistä ja suutareista, jotka tekivät tilaustöitä niin sanotuille ristiinpukeutujille. Sitten tuli natsi-Saksa. Homot joutuivat vainon kohteeksi, tutkijoiden julkaisut poltettiin. Homoja vangittiin queerväen suosimista kuppiloista ja vietiin keskitysleireille. Natsien rodunjalostus kohdistui erityisesti homoseksuaalisiin miehiin. Kun juutalaiset kantoivat hihamerkissään Daavidin tähteä, homot hihamerkittiin vaaleanpunaisella kärjellään seisovalla
[…]
Entisessä bussikuskien pukuhuoneesa tuoksuu nyt kahvi. Kuvat Velda Parkkinen ”Olin aika epäuskoinen silloin kun näin tämän tilan ensimmäisen kerran. Ajattelin, että ei tuu mitään”, kertoo Laura Palmén, toinen Herttoniemen metroaseman Taukotilan kahvilayrittäjistä. Vieressä nyökyttelee Henna Haapala, yksi Taukotilan perustajista ja asukasyhdistys Hertsikan Pumpun jäsen. Istumme entisessä bussikuskien pukuhuoneena, taukotilana ja varastona käytetyssä tilassa, kahvilapöydän ääressä. ”Olihan tämä aika pommi, mutta se potentiaali oli heti nähtävissä”, Taukotilan visuaalisen ilmeen suunnitellut Ulla Kotila sanoo. Vieressä, lasiseinällä erotetussa asukastilassa on Karin Smedsin taidenäyttely ja juureksia ruokapiirin sadonjaon jäljiltä. On vaikeaa kuvitella se sekasotku, jota he kuvaavat. Ikkunan vastainen penkki on koristeltu tyynyillä, kahvila
[…]
Norjan suurin sanomalehti Aftenposten syyttää Facebookia sensuurista ja toimituksellisen vallan väärinkäytöstä. Syytös ei ole suinkaan tuulesta tempaistu. […]
Kirjoittajaa kohti räkäisty klimppi muistuttaa homojen asemasta yhteiskunnassa. Teksti Niko Hallikainen Kuvat Ninni Kairisalo Kävelen miehen kanssa käsikkäin heinäkuisena iltana Berliinin keskustassa, kun vastaantuleva nuorisojoukko sylkäisee päällemme. Heistä yksi tekee sen toisten iloksi, ja koko joukko riemastuu villiin huutoon. Tilanne on meille syljetyille outo, häpäisevä ja masentava. Hetkestä muodostuu kohtaus, jonka myötä äkillinen pelko voimistuu. Tilanteen jälkeen kuuraan kokemusta mielestäni pois. Toistelen, että joukko ei ymmärrä, mitä teki. Että heidän tekonsa kantaa jotain suurempaa rakenteellista epäonnistumista. Pidän heitä vajaina, mutta on vaikea olla heille vihainen. Itseäni häpeän kuitenkin vaikeuksitta. Kohtauksen aikaan on kulunut alle kuukausi Orlandon ammuskelusta. Ymmärrän, että syljen
[…]
Lue lisää… from Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan sylkeä
Fantastisella uudistuksella ja leikkauksilla kuritettu yliopistolaitos pitäisi uudistaa. Ei kuitenkaan Sipilän opein. SSS, SOS, WTF. […]
Lue lisää… from Yliopistoista, leikkauksista ja byrokraattisuudesta
Supertähdet opettavat katsomaan ihmistä, ei vammaa. Teksti Iida Simes Kuva Annika Pitkänen Ronja Oja valmistautuu pituushyppysuoritukseen Riossa. Kun Suomen mitalitoivo astelee lähtöpaikalle, mitä hän mahtaa ajatella? Ehkäpä itsevarmasti, että ”tiedän pystyväni hyppäämään Riossa paremmin kuin ennen. Minä olen ennen kaikkea kisahyppääjä”, kuten hän kirjoitti blogissaan. Kun yhdysvaltalainen uimari Brad Snyder nousee lähtökorokkeelle, ehkä Snyderin mielessä pyörii sama, mitä hän kertoi Lontoon kisoissa 2012 pohtineensa: ”Minä en makaa Arlingtonin sankarihautuumaalla, vaan minä olen täällä ja kilpailen!” Afganistanin veteraani Snyder ui Lontoossa kaksi kultaa. Sekä Oja että Snyder ovat sokeita. Oja on nähnyt heikosti jo lapsesta asti, ja kymmenisen vuotta sitten hän
[…]
Luin kesällä maailmankirjallisuuden klassikoita ja järkytyin niiden kehnosta tasosta. Aloitan tyrmistykseni perkaamisen Fjodor Dostojevskin tiiliskivestä Rikos ja rangaistus. Olen lukenut useita käsikirjoitusoppaita ja istunut kirjoituskursseilla. Tietäväisemmät ovat opettaneet minulle, että hyvässä tarinassa on sympaattinen päähenkilö, jonka puolesta lukija jännittää sydän pamppaillen. Mietitäänpä Raskolnikovia. Tyyppi makoilee hikisenä punkassaan ja suunnittelee viattoman mummon murhaa. Motiivi: olen katkera maailmalle, koska olen persaukinen jätettyäni lakiopinnot kesken. Voi nyyh. Hommaa jätkä duuni ja lopeta valittaminen. Raskolnikov ei ole samaistuttava vaan säälittävä hahmo. Editorin olisi pitänyt vetää henkselit kässärin päälle ja sanoa Dostojevskille, että ”et sä hei viitsis kirjoittaa tästä tyypistä vähän sympaattisemman. Keksi sille jokin
[…]
Voima Kustannus
Vellamonkatu 30 B 3 krs.
00550 Helsinki
voima(at)voima.fi
044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Voima sosiaalisessa mediassa