Julma vanha maailma

Nina Hagen juhlii 45-vuotista uraansa keikkailemalla. Teksti Joel Tokoi Kuva Scott Caris Nina ­Hagen istuu puputossut jalassa takahuoneessa polttaen tupakkaa. Hän on hyvin sydämellinen ja rento. ­Anhaltisches Theater Dessaussa, Saksassa juhlitaan Kurt Weill -festivaalia, jonka yhdeksi päätähdeksi Hagen on kutsuttu. Teatterissa on esityksen aikana kunnioittava ja lämmin  tunnelma. Hagen on selvästi liikuttunut vastaanotosta. Hän esittää Kurt Weillin ajattomia sävellyksiä tuoden lavalle bändinsä ohella pitkäaikaisen ystävättärensä, laulaja Sandra Weiglin. Saksalaisille sekä Kurt Weill että hänen yhteistyökumppaninsa Bertolt Brecht ovat enemmän kuin tärkeitä. Niin myös Nina Hagenille. ”Kun olin lapsi Itä-Berliinissä sain todistaa mielenkiintoista ja vallankumouksellista teatteria sekä poliittista kabareeta. Minusta tuli

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Julma vanha maailma

Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys

Suffragette-elokuva muistuttaa, kuinka naisten aseman puolesta on taisteltu myös terrorin keinoin. Epsom Derbyn laukkakilpailuissa 4. kesäkuuta vuonna 1913 brittiläisen naisasialiikkeen aktivisti Emily Davison (1872–1913) astui filmikameroiden kuvatessa kuningas Yrjö V:n omistaman hevosen kulkureitille. Davisonin tarkoituksena tuskin oli tehdä itsemurhaa, mutta hän kuoli vammoihinsa neljä päivää myöhemmin. Hänestä tuli liikkeensä marttyyri, jonka näyttävästi kukitettua hautajaissaattuetta seurasi Lontoon kaduilla kymmenien tuhansien yleisö. Paikan päällä kuvatut uutisfilmit välittivät tapahtuman maailmalle. Kuvat onnettomuudesta ja hautajaisista löytyvät nykyään esimerkiksi YouTubesta. Davison kuului Emmeline Pankhurstin (1858–1928) kahden tyttärensä kanssa vuonna 1903 perustaman  Women’s Social and Political Union  -järjestön eli WSPU:n ympärille järjestäytyneeseen militanttiin tasa-arvoliikkeeseen. Muutoksen hitauteen

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys

Garage-pappojen kirkas tulevaisuus

The Duplo! palasi treenikämpälle alkuperäisellä kokoonpanolla, ja taas oli vuosi 1999. Teksti Johanna Siik Ensimmäinen ajatus I’m a Man -biisin remasteroitua versiota kuunnellessa on, kuinka tuoreelta se kuulostaa. Janne Lehtisen kasi­raiturilla vuosina 1997–98 Lepakossa nauhoittamat kappaleet ovat ajattomia garagerock-rykäisyjä, joita muusikonalut tekevät aikakaudesta riippumatta. Ne on koottu toukokuussa julkaistavalle kokoelmalle. ”Kun tänään pistin meidän musan soimaan, niin kyllä siinä lensi perseelleen, että vittu miten hyvän kuulosta!” The Duplo!:n kitaristi-laulaja Aleksi Pahkala tiivistää. Ja onhan esimerkiksi juuri I’m a Man lajissaan hyvä garagepunk-biisi, oikeaoppisesti kaksi minuuttia pitkä ja sanoituksiltaan varsin 2010-lukulainen. Julkaisuvuonnaan se voitti Radio Mafian Räkärodeo-ohjelman yleisö­äänestyksen, mutta muuten kolmen

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Garage-pappojen kirkas tulevaisuus

Rima matalalla

”On meilläkin oikeus soittaa paskaa”, toteaa Juice Normaali. Teemu ­Bergmanilla oli ylimääräistä rahaa. Joni Ekman ehdotti, että elämäntapapunkkari julkaisisi hänen bändinsä The ­Achtungsin levyn. Bergman ei innostunut. ”Sanoin jotain, että vittu jos teet niin paskoja sanoituksia…” ”Niin, tämä oli siis vuonna 2011…”, Ekman huikkaa väliin. ”Sitten toi vitsaili, että rupee tekemään semmoista syvällistä kamaa niin kuin Juice tai Eppu Normaali. Sanoin jotain, että ’no siitä sitten varmaan tulee uusi bändi Juice Normaali’.” Vasta vuoden 2015 kesällä puolittain vitsinä lähtenyt idea konkretisoitui. Ekman järjesti Tampereen Vastavirta-klubille keikan A. Takalo ja Takavalot -kokoonpanolle ja tarvitsi iltamaan bändin, joka toisi kansaa paikalle. Kun

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Rima matalalla

Moraalisen kompassin varassa

Takaisin pintaan on kiihkoton ja tarkka dokumentti salaisesta sukellusoperaatiosta. Teksti Johanna Siik Sen piti olla ihan tavallinen luolasukellus helmikuussa 2014. Harrastaja- ja kaveriporukka oli sukeltanut paljon yhdessä ja vaativammissa olosuhteissa kuin Plurdalenin luolastossa Pohjois-Norjassa. Into pinnan alle oli kova, sillä syvimmillään 130 metriin tipahtavassa yli kolmen kilometrin mittaisessa luolassa on ainutlaatuisen hyvä näkyvyys. Yleishenki oli hyvä, läppä lensi kepeästi valmisteluja tehdessä. Alas lähti viisi miestä kahdessa tiimissä. Vain kolme heistä tuli sinä päivänä takaisin pintaan. Juan Reinan ohjaamassa dokumentissa varsinainen onnettomuuspäivä on pelkkä prologi. Takaisin pintaan keskittyy operaatioon, johon suomalaissukeltajat viranomaisilta salaa ryhtyivät virallisten tahojen todettua, että ruumiiden nostaminen luolaston

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Moraalisen kompassin varassa

Romantikko mysteerien maailmassa

Antti Tuomainen jäsentää pirstaleista todellisuutta tarinoiden avulla. Teksti Iida Simes Kuvat Velda Parkkinen Notkumme jännityskirjailija ­ Antti ­Tuomaisen kanssa hämyisessä alamaailman baarissa Helsingin laitakaupungilla. Ilma on sakeana tupakansavusta. Isomahaiset liikemiehet ja näitä saalistavat prostituoi­dut neuvottelevat kuiskaten. Jazzbändi soittaa Round Midnightia. Liian paljon elämää nähnyt baarimikko pyyhkii laseja ja kaataa pyytämättä lisää viskiä. Hän ei huomauta, vaikka juomme jo viidensiä. Karistamme pikkusikareittemme tuhkat baaritiskille sammuneen poliisijohtajan lasiin, niin ovat tehneet jo monet muutkin. Äh, yllä olevassa miljöössä ei juuri mikään pidä paikkaansa, se oli ote mielikuvitukseni dekkariväritys­kirjasta. Isomahaisia miehiä on kyllä lähiympäristössämme, mutta sellaisia ne liittokaaderit tapaavat olla: istumme Helsingin työväen

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Romantikko mysteerien maailmassa

Sodan jaloissa ja voimailusalilla

DocPointin jatkojen ohjelmisto pursuaa raakaa voimaa ja vaarallisia tilanteita. Dokumenttielokuvafestivaali DocPoint päättyi tammikuun lopussa. Helsinkiläisfestivaalin jatkot alkavat heti perään ja kiertävät kulttuurikeskuksia Vuotalolta Malmitalolle ja Espoon Kannusaliin ja Karataloon. Dokkarijatkojen ohjelmistossa esitetään kuusi kotimaista dokumenttia. Aiheet vaihtelevat toisesta maailmansodasta painonnostoon ja kanadalaisesta showpainista afganistanilaiseen toimittajaan. Muutamia yhteisiä teemoja ohjelmistosta toki nousee. Ensimmäinen noista aiheista on sota. DocPointissa ensi-iltansa sai Ari Matikaisen Sota ja mielenrauha, joka poraa talvi- ja jatkosodan aikaan ja pyrkii tavoittamaan sotilaiden mielenliikkeitä. Dokumentin pohjana ovat suomalaissotilaiden kirjeet – kirjoittajien lukumäärää tai henkilöllisyyttä ei eritellä – sekä historiantutkijoiden kommentit. Arkistokuvitus on laadukasta, mutta kokonaisuus kärsii ”tervehenkisestä isänmaallisuudesta” tai mielenpahoittamista varovasta

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Sodan jaloissa ja voimailusalilla

Hengästyttävää heavyoopperaa!

Saavatko rakastavaiset toisensa? Oopperan kuuma kysymys pitää pintansa musiikkityylistä toiseen. Teksti Iida Simes O oppera-sana tulee latinan kielen sanasta opera, joka tarkoittaa työtä. Sen ylväämmästä asiasta ei ole kyse. Enkä aloita Apocalyptican heavymiesten operoinnin arvostelua kriitikoille tyypillisellä lajityyppien välisiä aitoja korottavalla hämmästelyllä siitä, miten outoa oli että ihan Kansallisoopperan kunnianarvoisalle näyttämölle oli tämä työ haluttu ja saatu. Aloitan sen sijaan hämmästelemällä miksei useammatkin nykymusiikkia suoltavat heavy-, jazz-, rock- tai rap-ensemblet kirjoita biisiensä ohessa juonellisia librettoja ja näyttämölle hyvin istuvia joukkokohtauksia. Oopperat ovat olleet ylhäisten huvia ja hienojen peruukkien näyttäytymispaikkoja, mutta on niihin päässyt rahvastakin ainakin piippuhyllyille kiikariensa taakse huutamaan. Nykypäivien stadionkeikat

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Hengästyttävää heavyoopperaa!

Matkalla Floridaan -vanhuus ei tule yksin

Philippe le Guayn Matkalla Floridaan ei ole elokuva, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Vanhuuden muisti- ja elämänhallinnan ongelmat aiheena saattaa rajata katsojia melko rajustikin. Parikymppisenä elokuvankatselijana, joka ei kyseisiä asioita paljonkaan elämässään pohdi, voin kuitenkin todeta, että hyvä elokuva se on. Matkalla Floridaan on taidokkaasti tehty, ja toisin kuin monessa muussa esimerkiksi sairauteen keskittyvässä elokuvassa, sillä on ehdottomasti muutakin arvoa kuin vain sairauden esilletuominen.   Matkalla Floridaan kertoo Länsi-Ranskassa vanhuudenpäiviään viettävästä Claudesta (Jean Rochefort), joka on joutunut kotihoitajien ja tyttärensä Carolen armoille pahojen muistiongelmiensa vuoksi. Claude itse on vakuuttunut siitä, ettei tarvitse apua, mutta löytyy milloin laukomasta hävyttömyyksiä nuoremmilleen, milloin yöllä

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Matkalla Floridaan -vanhuus ei tule yksin

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan