Rokkaava kansallisaarre

Hetki löi ja pyyhki surun silmistäni. Bolševikkien vallankumous ei johtanut ainoastaan totalitaarisen neuvostoimperiumin syntyyn, vaan siitä seurasi myös musiikin universumia muokkaavia valtavia liikahduksia. Venäjän rauhattomuuden takia nimittäin muuan Babitzinien perhe muutti Suomeen. Lapsena emigroitunut Leon Babitzin ja Karjalasta paennut Jelizaveta (Suomessa Elisabeth) Zarubina saivat runsaasti jälkikasvua 1940–50-luvun Helsingissä. Lapset Aleksandr eli Sammy, Kirill eli Kirka, Marija eli Muska, Georg ja Anna pääsivät tekemään historiaa iskelmätaivaalla. Helsingin Kaupunginteatterin Kirka – Surun pyyhit silmistäni -musikaalissa suomalaisten tähtien venäläinen verenperintö tulee vahvasti ilmi. Vanhemmat puhuvat vahvalla slaavilaisaksentilla, ja lapsia pidetään herran nuhteessa: he eivät saa lähteä baanalle soittamaan rockia niin kuin pikku-Kirill haluaisi.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Rokkaava kansallisaarre

Tarua toinen puoli

Vuosi sitten joukko Suomen johtavia päätoimittajia teki ”valemediaa” vastaan ja ”luotettavan median puolesta” kannanoton, jossa he juhlallisesti sitoutuivat ”oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin”. On tärkeää tuomita vihaa parkuvat rasistioikeiston äänitorvet ja perata niiden valheet, joita kuullaan eduskunnassa asti. Mutta samalla kannanotto maalasi valtavirtatiedotusvälineistä tarunhohtoisen kuvan, jonka mukaan ne pohjaavat uutisointinsa faktoihin, eivät johda harhaan ja korjaavat virheensä. Valtavirtatoimittajien uutisoinnin kuitenkin määrittävät vallanpitäjien yleisesti hyväksytyt näkemykset ja muiden journalistien kirjoitukset; totuus ja merkitys ovat sivuseikkoja. Keskustelu ”valeuutisista” kiihtyi Donald Trumpin voitettua presidentinvaalit, kun Hillary Clintonin tappiota yritettiin Yhdysvalloissa pistää ”valeuutisten” piikkiin. On oireellista, että termin merkitys on jätetty epäselväksi ja

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Tarua toinen puoli

Onnea on… rauha

Kumpi on parempi versio Solariksesta: Tarkovskin (1972) vai Soderberghin (2002)? Tämä piti selvittää juurta jaksain. Oli vuoden 2003 kevät. Journalisti ja kirjailija Anna Politkovskaja oli juuri saapunut Helsinkiin. Luulisi, että meillä olisi ollut kuumempia keskustelunaiheita matkalla lehdistötilaisuuksiin, kirjakauppoihin ja yliopistolle. Tarkovski voitti. Meistä Soderberghin tekele oli vain Tarkovskia plagioiva eikä Stanislav Lemin kirjaa tulkitseva. Siirryimme Kaukasukseen. ”Tšetšenian kansanäänestyksessä huijattiin”, kertoi Politkovskaja. ”Minuakin pyydettiin äänestämään. Vaikka sanoin, ettei minulla ole äänioikeutta, silti tarjottiin äänestys­lippua. Ja äänestäjät olivat joka paikassa samat. Heitä kuljetettiin paikasta toiseen.” Enemmistö päätti Tšetšenian olevan osa Venäjän federaatiota, ja perustuslakia rakennettiin sen mukaisesti. Politkovskaja oli tyrmistynyt Tšetšenian sodista.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Onnea on… rauha

Kokakolonisoitu alitajuntamme

Dokumentissa Tokyo-Ga ohjaaja Wim Wenders seuraa legendaarisen elokuvantekijän Yasujirō Ozun jalan­jälkiä. Samalla hän kuvaa Japanissa kuriositeetteina kohtaa­miaan asioita. Yksi löydöistä on Tokion Disneyland, minne Wendersin kuvausryhmä suuntaa, kunnes hän pysäyttää auton kesken matkan. Wenders tosin toteaa, että Yhdysvalloilta ei pääse pakoon vain välttämällä huvi­puistoa, koska Amerikka on kokakolonisoinut alitajuntamme. Suomessa varoitellaan Venäjän infosodan – joka aiem­min tunnettiin nimellä propaganda – pirullisesta menestyksestä. Se on sikäli omituista, että täällä Vladimir ­Putinia hehkuttaa ja Venäjän valheita toistelee vain muutama hassu hahmo, joille nauretaan. Sen sijaan Yhdysvaltojen hallituksen näkökulman omaksuminen ja presidenttien ihannoiminen on normaalia. Silloinkin kun Yhdysvaltojen rikoksia arvostellaan, ne usein esitetään

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kokakolonisoitu alitajuntamme

Pommisuojien pomo

Kazanin neuvostoaikaisissa pommisuojissa kylmä sota tulee iholle. Siksi ne vetävät puoleensa maanalaisia seikkailijoita eli diggereitä. Kuvat ja teksti Kalle Erkkilä Saksan armeijan takki, jenkkien merijalkaväen reppu ja aavikkomaiharit. Kazanin juna-aseman portaita ylös kävelevä mies on kuin suoraan Varustelekan mainoskuvasta. Hän tervehtii minua aseman ulko-oven edessä. ”Hei, olen Shuhart. Oletko sinä se suomalainen, joka haluaa nähdä pommisuojia?” Kyllä vain. ”Okei, kaverini odottaa tuolla autossa. Hypätään kyytiin!” Ahtaudun mustan Ladan takapenkille. ”Davai, davai – mennään”, Shuhart sanoo. Ajamme Kazanin keskustan läpi lä­hiöön, jossa kuski parkkeeraa auton vanhan paloaseman pihalle. Vieressä on kymmeniä purkutuomion saaneita rakennuksia, joista osa on jo jyrätty maan tasalle.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pommisuojien pomo

Saavuthan oi, qtangoon?

Teksti Riku Toivola Kuva Julija Bodju Pietarissa ja Moskovassa tanssitaan queer-tangoa, jossa roolit vaihtuvat sukupuoleen katsomatta. ”Argentiinalaiset nuoret kertoivat, etteivät he uskalla tanssia tangoa – se on niin vaarallista”, nauraa venäläinen Mihail Kapitski. Vaaralliseksi tangon tekevät leiskuvat tunteet ja fyysinen kontakti. Kapitski palasi puolisonsa Otar Bagaturijan kanssa äskettäin tangomatkalta Buenos Airesista. Pietarilainen pariskunta harrastaa queer-tangoa eli qtangoa. Queer-tangoa on tanssittu Venäjällä jo yli viisi vuotta. Ensimmäinen roolinvaihtoa opettava tanssikoulu ilmestyi Pietariin talvella 2010. Tällä hetkellä kaupungissa on jo kaksi queer-tangoseuruetta. Sieltä innostus on levinnyt myös pääkaupunkiin ­Moskovaan. Lierihattu, mustankipeys ja ruusu hampaissa ovat vain osa turisteille luotua eksoottista näkyä. Oikea

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Saavuthan oi, qtangoon?

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan