Kumpi on parempi versio Solariksesta: Tarkovskin (1972) vai Soderberghin (2002)? Tämä piti selvittää juurta jaksain. Oli vuoden 2003 kevät. Journalisti ja kirjailija Anna Politkovskaja oli juuri saapunut Helsinkiin. Luulisi, että meillä olisi ollut kuumempia keskustelunaiheita matkalla lehdistötilaisuuksiin, kirjakauppoihin ja yliopistolle. Tarkovski voitti. Meistä Soderberghin tekele oli vain Tarkovskia plagioiva eikä Stanislav Lemin kirjaa tulkitseva. Siirryimme Kaukasukseen. ”Tšetšenian kansanäänestyksessä huijattiin”, kertoi Politkovskaja. ”Minuakin pyydettiin äänestämään. Vaikka sanoin, ettei minulla ole äänioikeutta, silti tarjottiin äänestyslippua. Ja äänestäjät olivat joka paikassa samat. Heitä kuljetettiin paikasta toiseen.” Enemmistö päätti Tšetšenian olevan osa Venäjän federaatiota, ja perustuslakia rakennettiin sen mukaisesti. Politkovskaja oli tyrmistynyt Tšetšenian sodista.
Onnea on… rauha
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
