Kazanin neuvostoaikaisissa pommisuojissa kylmä sota tulee iholle. Siksi ne vetävät puoleensa maanalaisia seikkailijoita eli diggereitä. Kuvat ja teksti Kalle Erkkilä Saksan armeijan takki, jenkkien merijalkaväen reppu ja aavikkomaiharit. Kazanin juna-aseman portaita ylös kävelevä mies on kuin suoraan Varustelekan mainoskuvasta. Hän tervehtii minua aseman ulko-oven edessä. ”Hei, olen Shuhart. Oletko sinä se suomalainen, joka haluaa nähdä pommisuojia?” Kyllä vain. ”Okei, kaverini odottaa tuolla autossa. Hypätään kyytiin!” Ahtaudun mustan Ladan takapenkille. ”Davai, davai – mennään”, Shuhart sanoo. Ajamme Kazanin keskustan läpi lähiöön, jossa kuski parkkeeraa auton vanhan paloaseman pihalle. Vieressä on kymmeniä purkutuomion saaneita rakennuksia, joista osa on jo jyrätty maan tasalle.
Pommisuojien pomo
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
