Venäjän johdolle mieluisin kansalainen on orja, joka ei ajattele itse

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.

Vangit muistuttavat käveleviä ruumiita. Pysyvät hädin tuskin pystyssä. Yhden tehtävänä on polttaa vankien kirjoittamia lappusia. Ne on osoitettu Isä Aurinkoiselle, Josif Stalinille.

”Rakas Isä”, duunarivanki lukee vapisten. ”Et usko, mitä täällä tapahtuu… Meitä kidutetaan…” Salaa verellään kirjoittamissaan kirjeissä vangit vetoavat hyvään johtajaansa, joka ei voi tietää, että ihmiset tunnustavat mitä tahansa säilyttääkseen viimeiset ehjät luunsa tai edes toisen silmänsä kuopassaan. 

Vankilakohtaus on ukrainalaisohjaaja Sergei Loznitsan elokuvassa Two Prosecutors (2025), joka esitettiin Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2026. Se sijoittuu Stalinin terrorin hurjimpaan vuoteen 1937, aikaan, josta runoilija Anna Ahmatova kirjoitti: ”silloin vain kuolleet hymyilivät”. 

Propagandaan uskovat orjat pitävät yllä itseään sortavaa systeemiä, vaikka kaikki viittaa siihen, että johtaja on ilkeä psykopaatti, suunnattoman ahne opportunisti tai itsekäs vätys. Tai näitä kaikkia.

Vainoissa poliisit kyydittivät väkeä kidutuskeskuksiin, vankiloihin ja keskitysleireille. Tietenkin diktaattori Stalin oli terrorin käynnistäjä ja ylläpitäjä. Muutaman miljoonan neuvostoliittolaisen ohella Stalin tuhosi myös läheiset kollegansa ja perheenjäsenensä.

NEUVOSTOLIITON VIIMEISEN johtajan Mihail Gorbatšovin ja uuden itsenäisen Venäjän ensimmäisen johtajan Boris Jeltsinin valtakausilla vuosina 1985–2000 länsimaisia vaikutteita saaneella kansalla oli jo alkanut orastaa vahvoja käsityksiä ihmisten oikeuksista ja vapauksista.

Vuosituhannen taitteessa valtaan noussut Vladimir Putin ei moisia suvainnut. Presidentti Putin tarjosi alamaisilleen kohonnutta elintasoa etenkin Euroopan puoleisessa osassa maata. Vastalahjaksi hän vaati täydellistä tottelevaisuutta.

Venäjän propagandakoneisto alkoi jälleenrakentaa kansan orjamentaliteettia.

Kuitenkaan 2000-luvulla läheskään koko kansa ei halunnut totella. Siksi Kremlin piti alkaa pelotella poliisilla ja säätää lakeja, joiden mukaan mielenosoittaminen vie vankilaan. Oikeuslaitos palautettiin osaksi kansaa murskaavaa koneistoa, jossa pidätetty heittää kaiken toivonsa viimeistään tutkintavankilassa. 

NYKYÄÄN AIVOPESUA toteutetaan oppilaitoksissa päiväkodeista yliopistoihin.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty julkaisi keväällä 2026 raportin venäläisestä koulujärjestelmästä Only Official Sources – Indoctrination in the Russian Educational System. Raportin nimen mukaan ”vain viralliset lähteet ovat sallittuja”. Venäjän koulujen aivopesu perustuu disinfomaatioon, siis valheisiin.

”Venäjän valtion määräämät oppikirjat ja opetussuunnitelmat tarjoavat yhden sallitun näkemyksen historiasta ja politiikasta. Hyökkäyssota Ukrainaan esitetään oikeutettuna ja välttämättömänä samalla kun vaihtoehtoiset näkemykset leimataan vihamielisiksi”, Anmesty tiedottaa.

Perustellusti Amnesty väittää Venäjän koululaitoksen rikkovan lapsen perusoikeutta oppimiseen ja koulutukseen.

Opettajia pyydetään ”seuraamaan oppilaiden mielipiteitä, toimintaa ja jopa sosiaalisen median käyttöä”. Poikkeuksista tulee raportoida viranomaisille. Samalla opettajia estetään taistelemasta koneistoa vastaan: valtion ja sen käymien sotien arvostelemisesta voi menettää työpaikkansa ja joutua vankilaan.

Myös oppilaat valvovat toinen toisiaan, minkä kymmenvuotias Varvara Galkina joutui kokemaan. Koulukaveri ilmiantoi hänet, kun hän ei ollut kiinnostunut ”isänmaallisuutta” käsittelevistä oppitunneista ja hänellä oli Ukrainaa tukeva kuva puhelimessaan.

Galkina pidätettiin. Myös hänen äitinsä joutui kuulusteluihin epäiltynä ”vanhemman velvollisuuksien laiminlyönnistä”. Kun heidät päästettiin kotiin, koko perhe lähti Venäjältä.

Ilmeisesti tämän perheen jäsenet halusivat ajatella itse.

Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, entistä Neuvostoliittoa, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja Keski-Aasiaa sekä alueiden sotaa, konflikteja ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjaa on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.