Venäjältä loppuvat miehet, rahat ja kärsivällisyys. Kunpa vielä loppuisi sota

I. Simes ja maailman tila

Alati utelias ja perinpohjainen toimittaja Iida Simes havainnoi maailman tilaa, politiikkaa ja kulttuuria. Ajan virta on leveä, mutta joskus katse kannattaa suunnata pieniin ja ehkä yllättäviin yksityiskohtiin.

Jo Neuvostoliiton ajoista uutiset ovat välittäneet Venäjän vallanpitäjien tarkkaan kontrolloimaa uutiskuvaa Moskovan Punaisen torin seremonioista: marssijat kulkevat vakavina reipasta tahtia ja Kremlin politbyroon eli valtaeliitin johtajat ihailevat näkyä. 

Lännessä on vavisten katseltu, miten panssarivaunut, pommikoneet ja ydinkärjet laveteillaan jyristelevät läpi Moskovan. 

Voitonpäivän juhla ei koskaan ole ollut minkäänlainen rauhan juhla. Se on ollut menneiden ja tulevien sotien ylistys.

Vuoden 2026 voitonpäivä Moskovassa oli ”voitonpäivä ilman voittoa”, kuten brittiläinen politiikan tutkija Mark Galeotti kiteytti. Esitys oli kaikkiin aikaisempiin verrattuna minimalistinen. Raskas aseistus jäi näyttämättä, eikä touhu torilla kestänyt yhtä kokonaista tuntiakaan. 

Venäjän juhlinnan hiljaisuuden syynä ovat Ukrainan droonit. Ukraina on tunnetusti alkanut iskeä Venäjän öljynjalostamoihin ja öljysatamiin. Sotabloggaajat Venäjän sisällä ja ulkomailla ennustivat, että Ukraina tuhoaa drooneillaan torilla esittelyssä olevan sotakaluston.

Venäjän suurin öljysatama, Itämeren Primorsk, Koivisto, on pystynyt käsittelemään miljoona barrelia (159 miljoonaa litraa) raakaöljyä päivässä. Juuri sinne matkalla olleet mutta eksyneet droonit ovat aiheuttaneet hämminkiä Kaakkois-Suomessa.

Sodan alkuvaiheessa Ukraina ei voinut ylettyä Primorskiin, sillä suurin osa sen aseistuksesta tuli Euroopasta ja Yhdysvalloista: presidentti Volodymyr Zelenskyin lukuisista vetoomuksista huolimatta Ukraina ei saanut lupaa käyttää niin kutsuttuja länsiaseita Venäjän sisällä. 

Tilanne muuttui ratkaisevasti, kun Ukraina sai oman asetuotantonsa käyntiin. Se yrittää saada sodan loppumaan estämällä Venäjän sotakassaa kartuttavan öljykaupan, ja samalla se on todistanut, että se kykene ulottamaan iskunsa kauas Venäjän sisälle.

Zelenskyin säännöt

Sotaan rekrytoitavat miehet ovat alkaneet käydä vähiin. Vankiloita on jo ajat sitten tyhjennetty rintamalle. Afrikastakaan ei saada miehiä kovinkaan nopeasti, koska monet korruptoituneet välikädet hidastavat värväystä, tai ehkä Afrikan mantereella on huomattu, että aniharva palaa Venäjältä takaisin.

Pari viikkoa ennen voitonpäivää Venäjän presidentti Vladimir Putin oli ehdottanut aloittamalleen sodalle tulitaukoa oletettavasti päästäkseen patsastelemaan torilla. Siitä lähetettävä uutiskuva kannustaisi muitakin liittymään sotajoukkoihin. Ukrainan presidentti Volodymir Zelenskyi vastasi sanomalla, että idea tulitauosta on hyvä, eiköhän aloiteta tulitauko jo muutama päivä ennen voitonpäivää. 

Venäjä ei suostunut tulitaukoon.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sekaantui asiaan vaatimalla, että molempien maiden täytyy pitää kolmen päivän tulitauko. Tämän jälkeen Zelenskyi ilmoitti, että Venäjä saa tulitaukonsa Moskovaan tasan paraatin ajaksi. Putinia nöyryyttäen Zelenskyi lähetti asiasta virallisen kirjelmän, jonka hän julkaisi netissä ja joka levisi kaikkialle. 

Otsikkona oli ”Paraatista Moskovassa”. Viestissä olivat Punaisen torin tarkat koordinaatit. Zelenskyi ilmoitti sen olevan alue, jolla paraati on sallittu.

Putin näytti Punaisella torilla väsyneeltä eikä lainkaan suurelta johtajalta, joka vapaa-aikanaan painii tiikereiden kanssa.

Aasilla lihamyllyyn

Sotilaallisesti Venäjä on jumittunut pattitilanteeseen, jossa sen suurimmat voimannäytöt ovat ukrainalaisten siviilien pommittamista kaukaa ohjuksilla. Vaikka Ukraina onnistuu torjumaan pommituksia, muutama ohjus pääsee tuhoamaan ilmeisesti täysin summittaista maaliaan. Joka yö Venäjä iskee asuintaloihin, sairaaloihin, kouluihin ja lastentarhoihin.

Varsinaisella Itä-Ukrainan rintamalla Venäjän joukot eivät ole päässeet pitkään aikaan etenemään. Venäläiset tietävät tämän ja yllättävän monet arvostelevat sotaa julkisesti. Influensserit ja bloggaajat ovat purkaneet raivoaan ja epätoivoaan netissä pitkin vuotta 2026: selvästikään sota ei ole johtamassa Venäjän voittoon, miksi siis sotia?

Venäjältä ovat myös varusteet loppuneet ajat sitten. Talvella 2025–2026 Venäjän sotilaat etenivät rintamalle kävellen, hevosilla ja aaseilla, kun autot alkoivat käydä vähiin. Sotilasajoneuvot loppuivat lähes kokonaan jo syksyllä 2025, joten siitä asti sotilaita on kuljetettu yksityisautoilla ”lihamyllyyn”, mahdottomiin etenemispaikkoihin Ukrainan droonien alle.

Moni rintamalle joutunut mies on lähetellyt Telegram-viestipalvelussa tekstareita äidille pyytäen lämpimiä vaatteita ja rahaa. Rahaa pojat ovat tarvinneet lahjoakseen joukkueenjohtajia, jotka ovat läpi sodan tehneet julmaa bisnestä värvättyjen hengen kaupalla, sillä etulinjaan joutumisen on voinut välttää tai sitä on voinut viivyttää lahjomalla ylempiä.

Ukrainan droonit ovat tallentaneet videoita, joissa etulinjan ”lihamyllyyn” tulevat sotilaat yrittävät droonin kuullessaan pelastautua puun tai talon, minkä tahansa esteen, taakse, ja siellä ennen viimeistä henkäystään he huomaavat aikaisemmin samaan paikkaan tapettujen ruumiita.

Tästä huolimatta Venäjän joukot ovat lähettäneet aina vaan uusia miehiä samoille poluille. Jotkut onnekkaat ehtivät antautua Ukrainalle. Kreml esti keväällä 2026 Telegram-viestipalvelun käyttämisen lähes kokonaan Venäjällä. Syyksi on epäilty nimenomaan Ukrainan rintaman karmaisevaa tilaa.

Kreml ei halua, että paniikissa olevien miesten avunhuudot pääsevät enää kaikumaan pitkin nettiä.

Samalla kun Kreml katkaisi Telegramin, se esti oman maansa kommunikaation sotatantereella. Kremlin salailupyrkimykset ovat maksaneet monien sotilaiden hengen.

Putinin suuret pelot

Kutistunut voitonpäivän paraatin juhlinta symboloi Venäjän tilaa. Maan varat ovat huvenneet nopeasti. Venäjän yrittäessä hyökätä Kiovaan helmikuussa 2022 sen sotakassa saattoi olla jopa 600 miljardia. Siitä katosi paljon Euroopan asettamien pakotteiden takia. Jäljelle jäi arviolta 250 miljardia. Siitäkään ei liene paljon jäljellä, sillä keväällä 2026 Venäjä alkoi myydä kansallisvarallisuudestaan kultaa Kiinalle.

Venäjän nykyinen kehno taloudellinen ja sotilaallinen tilanne on alkanut jo ilmeisesti valjeta venäläisillekin. Tähän asti vain ulkomailla on tiedetty vuodesta 2025 lähtien miten syvään kuoppaan valtio on vajonnut. Todellisuuden salaaminen ei enää onnistu yhtä helposti kuin ennen nettialustojen sulkemisesta ja monenlaisesta pelottelusta huolimatta. Monet pääsevät nettialustoille ja kuulevat uutisia ulkomailta, monet päättelevät asioita itse.

Putinin kannatusta on vaikea mitata, koska aniharva uskaltaa vastata kyselyihin rehellisesti. Silti nyt kannatuksen arvioidaan olevan Putinille jopa hengenvaarallisissa pohjalukemissa. 

Varmasti oligarkit pääsevät nettiin. He eivät voi olla huomaamatta sodan järjettömyyttä. Putinin vaatimuksesta he maksavat jo sodan kustannuksia rahoilla, jotka heille Neuvostoliiton raunioilla 1990-luvulla järjestettiin kierojen yksityistämiskampanjoiden myötä – eli rahoilla, jotka he ovat luulleet omistavansa.

Monien oligarkkien turvallisuusjoukot ovat kuin pieniä yksityisiä armeijoita, eli kun Putin tarkkailee drooneja bunkkeristaan, Ukrainan sotakalusto ei ole hänen ainoa pelkonsa. Isku voi tulla hyvin läheltä.

Kirjoitus on osa Venäjää, Ukrainaa, Keski-Aasiaa, alueen ihmisoikeuksia, sotia ja rauhanpyrkimyksiä käsittelevää Vlast-sarjaa, jota on rahoittanut Alfred Kordelinin säätiö.

I. Simes ja maailman tila

Alati utelias ja perinpohjainen toimittaja Iida Simes havainnoi maailman tilaa, politiikkaa ja kulttuuria. Ajan virta on leveä, mutta joskus katse kannattaa suunnata pieniin ja ehkä yllättäviin yksityiskohtiin.