Rydmanin soteprovokaatio ei tähtää vain vähemmistöjen syrjimiseen, vaan myös vaientamaan vallanpitäjien kritiikin

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.

Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessään kohdistaa suuret leikkaukset sosiaali- ja terveysalan järjestöjen valtiontukiin. Nyt hallitus on ajautunut kriisin partaalle, kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) päätti uusista kriteereistä näiden tukien myöntämiselle.

Kehysriihen jälkeen useat perussuomalaiset riensivät osoittelemaan järjestöjen työn tarpeettomuutta sillä, että monien niistä työskentelevät erilaisten vähemmistöjen parissa. Kirjoitimme tuolloin Keskiviikkokolumnissamme, että lähtökohdat uusille kriteereille vaikuttivat tämän perusteella syrjiviltä.

Sittemmin julkaistuissa Rydmanin kriteereissä rajataan tuen ulkopuolelle esimerkiksi järjestöt, joiden toiminta ”kohdistuu yhteen ei-terveydellisin perustein määrittyvään tausta- tai identiteettiryhmään”. Tämä iskee niin etnisten kuin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin parissa työtä tekeviin järjestöihin.

Rydman itse on varonut kommentoimasta leikkausten kohdistumista. Ministerinä hän on tehnyt päätöksen virkavastuulla, eikä virkamies saa tehdä syrjiviä päätöksiä. Hänen puoluetovereitaan tämä ei ole estänyt kommentoimasta.

”Nyt olisi ollut historiallinen mahdollisuus leikata Setan ja vastaavien identiteettilobbarien tuet”, kirjoitti perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen.

Rydmanin linjaus on tietenkin ensi sijassa perussuomalaisten viestintämanööveri, jolla päästään taas kerran puhumaan halveksivasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä ja maahanmuuttajista. On hyvä, että tämä on aiheuttanut vastareaktion, mutta liian vähäiselle huomiolle on jäänyt avustuskriteereiden pyrkimys heikentää edustuksellista demokratiaamme.

Kriteerit nimittäin lopettaisivat tuet myös järjestöiltä, joiden työ ”on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- ja neuvontatyöhön”. Tällainen on esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö Soste.

Vaikka ministerin toimintatapa on herättänyt kritiikkiä hallituskumppaneissa, tähän ne vaikuttavat suhtautuvan myönteisemmin, mikä on hukkunut kriteereistä syntyneen kohun kuohuissa. Tämä on huolestuttavaa ja poliitiikan surullista nykytilaa laajemmin ilmentävää.

Juuri järjestöjen kautta yhteiskuntaan vaikuttaminen on ollut perinteisesti hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa vaalittu tapa parantaa kansalaisten osallisuutta päätöksenteossa. Järjestöt esimerkiksi antavat lausuntoja lakiesitysten ja muiden suurten päätösten taustalle, jolloin niiden kautta kansalaiset ja asiantuntijat pääsevät osallistumaan päätöksentekoon. 

Jos tämä järjestöjen tekemä työ ajetaan alas, muuttuu edustuksellinen demokratiamme oleellisesti huonompaan suuntaan.

Samalla on oireellista, että ministeri ja hallituspuolue näkevät vähemmistöjen parissa työtä tekevien järjestöjen toiminnan vain yhteiskunnalliseksi vaikuttamistyöksi. Esimerkiksi Tynkkysen parjaama Seta tuottaa myös palveluja, kuten vertaistukea vähemmistöön kuuluville. Tällainen toiminta on jotain, mitä julkinen terveydenhuolto ei pysty tuottamaan, mutta joka merkityksellisellä tavalla auttaa avun tarpeessa olevia suomalaisia.

Toinen esimerkki ovat maahanmuuttajien kotoutumista tukevat järjestöt, jotka ovat usein paljon lähempänä asiakkaidensa maailmaa kuin ne harvat julkiset palvelut, joita kotoutumisen tiimoilta on enää tarjolla.

Kaikki tekemätön järjestöjen ennaltaehkäisevä sosiaali- ja terveystyö tulee näkymään sitten hyvinvointialueilla sekä esimerkiksi kuntien palveluissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa.

Järjestöissä tehdään myös paljon vapaaehtoistyötä, joka tarvitsee ympärilleen ammattilaisten organisoimat puitteet. Järjestön julkisen tuen leikkaaminen voikin johtaa sen piirissä tehdyn vapaaehtoistyön loppumiseen, jolloin aikaansa lahjoittaneiden vapaaehtoisten arvokas työpanos menetetään kokonaan.

Vapaaehtoistyötä syntyy aina ilman tukiakin — jopa sodan ja luonnonmullisten keskellä – mutta jos sitä ylläpitävät rakenteet ajetaan alas, ovat turvaverkot jotain aivan muuta kuin mihin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa olemme tottuneet.

Kaikki politiikkaa seuraavat ymmärtävät, että perussuomalaisten tavoite on vain jälleen nostaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja maahanmuuttajen kyykyttäminen keskeiseksi poliittiseksi kysymykseksi, minkä puolue toivoo paikkaavan heikkoa kannatustaan.

Perussuomalaiset pyrkii Rydmanin kriteereillä paitsi ohjaamaan poliittisen keskustelun omalle mukavuusalueelleen (vähemmistöjen rienaaminen) myös tuottamaan sille itselleen hyödyllistä politiikkaa. 

Samoin kuin Trump Yhdysvalloissa ja kansainvälinen uusoikeistossa muutenkin, myös perussuomalaisisissa ymmärretään, että itse varta vasten tuotetusta pahoinvoinnista on helppo syyttää muita ja poliittisia vastustajia. Maahanmuuttajien kotoutumattomuudesta voi syyttää maahanmuuttajia, vaikka on itse leikannut kotoutumispalvelut pois.

Tämä on itsessään opportunista ja vaarallista veneenkeikuttamista, joka ruokkii yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja aggressiviisia asenteita, jotka sitten näkyvät suomalaisten arjessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoi eilen, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat pelkäämään julkisilla paikoilla yhä enemmän.

Nyt olisi erityisen tärkeää, että maltillinen oikeisto pitäisi päänsä kylmänä ja estäisi äärioikeiston tavoitteiden toteutumisen. Valitettavasti suunta vaikuttaa päinvastaiselta: perussuomalaisten peesiin pyrkii myös kokoomuksen ja KD:n eduskuntavaaliehdokkaita.

Poliittisen kentän vastalaidalla olisi puolestaan tärkeää varoa, ettei keskustelu jää identiteettipolitiikan tasolle ja omille poseeraamiseksi, koska juuri siihen perussuomalaiset pyrkivät. Rydmanin kriteereitä vastustaessamme meidän tulee osoittaa, miten arvokasta työtä oikeiston parjaamat järjestöt tekevät ja miten se lopulta hyödyttää aivan kaikkia meistä.

Vaikka hallitus päätyisi lopulta säätämään kriteereitä, se ei poista sitä, että jo leikkausten valtava mittakaava heikentää yhteiskuntamme ja hyvinvointimme perusrakenteita pysyvästi.

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.