Venäjällä on käynnissä erikoinen kurjistusoperaatio

I. Simes ja maailman tila

Alati utelias ja perinpohjainen toimittaja Iida Simes havainnoi maailman tilaa, politiikkaa ja kulttuuria. Ajan virta on leveä, mutta joskus katse kannattaa suunnata pieniin ja ehkä yllättäviin yksityiskohtiin.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vuonna 2026 alkanut todella näkyä Venäjällä. Lisäksi kansalaiset ovat alkaneet tuntea sodan seuraukset, vaikka venäläiset tiedotusvälineet, jotka ovat tietenkin valtion kontrolloimia, kerrokaan totuutta sodasta.

Venäjän taloudella menee huonosti. Venäjän tärkein kauppakumppani on Kiina, joka ei kuitenkaan ole sen ystävä tai tukija. Kiina, samoin kuin muutkin presidentti Vladimir Putinille ystävälliset diktatuurit, auttavat vain jos saavat jotain vastineeksi. Venäjä on myynyt Kiinalle raakaöljyn, kaasun ja hiilen lisäksi jopa kultavarantojaan. Vastineeksi Venäjä on saanut teknisiä laitteita, tiedustelutietoa sotaan ja tavaroita, joilla se voi antaa tekohengitystä sisämarkkinoilleen. 

Venäjällä korot ovat korkealla, ruplan arvo kehno ja polttoainevarat vähissä, koska estääkseen Venäjän kyvyn jatkaa sotaa, Ukraina on pommittanut Venäjä öljynjalostamoja ja öljysatamia. Öljy on pyörittänyt myös maan taloutta, ja öljyllä ne sotakoneetkin pyörivät. 

VENÄJÄN VALLOITUSTEN SYMBOLI, Krimin niemimaa, on aivan erityisessä ahdingossa. Krimin kauppojen hyllyillä on paljon tyhjää, koska uutta tavaraa saadaan varastoihin hyvin nihkeästi jos ollenkaan. 

Krimin asukkailta ja turisteilta loppui bensa jo keväällä, ja hyvin nopeasti hakukonehauissa nousi kärkeen ”miten imetään bensaa tankista”, sillä venäläiset alkoivat varastaa bensaa toisiltaan. Nettihakujen mukaan myös hevosten ja aasien hankkiminen oli alkanut kiinnostaa, samoin kuin ”miten vaihdetaan bensan oktaaniarvoa”, sillä kaikki polttoaineen tapainenkin ala-arvoinen löpö on pitänyt saada tankkiin.

Venäjän keskuspankki aiheutti kohua laskemalla heinäkuun 2026 lopussa liikkeelle uuden sadan ruplan, vähän yli euron suuruisen, setelin. Siihen painetussa kartassa Venäjä oli vain pieni Euroopan puoleinen läntti eikä Krimin niemimaata näkynyt. Ukrainassa riemuittiin: ”Krim palaa Ukrainaan!”

Keskuspankki kommentoi seteliuudistusta muistuttaen, että kuvassa on ”Moskovaa ympäröivä Venäjän keskusalue”, johon Krim ei kuulu. 

Oli miten oli, vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, sillä juuri setelit ovat olleet iso osa Venäjän informaatiovaikuttamista. Kun Venäjä kaappasi Krimin pakkoliitoksella vuonna 2014, heti seuraavana vuonna se laski liikkeelle Krim-aiheiset setelit. 

Krim on ollut Venäjälle sotilaallisesti tärkeä, ja Ukraina on ilmoittanut jättävänsä Kertsin sillan pommittamatta kokonaan meren pohjan tasalle, jotta venäläiset sotilaat ja valloittajat voivat poistua niemimaalta.

VENÄJÄLLÄ EI EDELLEENKÄÄN sotaa saa kutsua sodaksi, vaan Kremlin kiemurtelevan viestintätyylin mukaan käynnissä on специа́льная военная операция, spetsialnaja voennaja operatsija eli ”erikoinen sotilaallinen operaatio” tai ”erikoinen sodanajan operaatio”.

Nyt sota on alkanut näkyä Venäjällä lennokkien iskujen takia, kun Ukraina on alkanut öljysatamien ja öljynjalostamoiden lisäksi pommittaa nettikauppojen valtavia varastohalleja. 

Sotateknologiaa, sotilaiden varusteita ja ammuksia välittävä Wildberries-firma on joutunut Ukrainan droonien kohteeksi. Wildberriesin suurimmat varastot sijaitsevat tietenkin Moskovan ja Pietarin läheisyydessä, ja Ukraina on iskenyt jo niihin kaikkiin. Näiden suurkaupunkien varastot ovat yhtä lukuunottamatta tuhoutuneet täysin.

Seuraavaksi suurin nettikauppafirma on Ozon, ja Ukraina on ilmoittanut iskevänsä senkin halleihin. Ukraina ilmoittaa iskuista avoimesti, jotta työntekijät voidaan evakuoida.

Wildberriesin varastoissa on myös tavallisten venäläisten myymiä tarvikkeita, joten kansaa suututtavat omankin taloutensa tuhot.

Venäjällä laajat kansanjoukot eivät ole uskaltautuneet protestoimaan kun Venäjä on pommittanut ukrainalaisia sairaaloita, lastentarhoja ja asuintaloja, ja kovin hiljaa he ovat olleet myös puolestatoista miljoonasta miestappiosta. Vasta nyt, kun he menettävät sijoituksiaan ja tavaroitaan ja kun bensakin on loppu, protestointi netissä on ennennäkemättömän laajaa. 

Nettikaupan alalta eivät katoa varastojen myötä ainoastaan työpaikat ja raha vaan myös työntekijät. Venäläiset eivät ymmärrettävästi enää ole innostuneita työskentelemään nettikauppojen halleissa, jotka saattavat palaa poroksi hetkenä minä hyvänsä. Onneksi työntekijät ovat usein ehtineet ulos ennen pahinta tuhoiskua. Sosiaalisessa mediassa julkaisemillaan videoilla työntekijöitä seisoo joukoittain palavien varastojen ulkopuolella kuvaamassa tuhoja.

Raportointi nettiin rikkoo rajusti Venäjän hallinnon antamaa viestiä, jonka mukaan ”erikoisoperaatio” ei hankaloita tavallisen venäläisen arkea. Venäjä saati Wildberries eivät kykene estämään Ukrainan drooni-iskuja, mutta arvokkuutensa rippeet säilyttääkseen ne kieltävät työntekijöitä tuomasta töihin puhelinta.

Kreml on keksinyt myös työntekijäpulaan ratkaisun: se on tuonut Venäjälle pohjoiskorealaisia naisia nimenomaan nettikauppojen varastoihin töihin.

Miehiä Venäjä haluaa Pohjois-Koreasta Itä-Ukrainan alueiden lihamyllyyn eli eturintamalle. Ukrainan presidentin, Volodymyr Zelenskyin julkistaman informaation mukaan Venäjä on tuomassa maahan peräti 30 000 pohjoiskorealaista miestä tänä syksynä. 

VIELÄ VUODEN 2026 keväällä kovaa kohtaloaan nettiin päivittävät venäläiset itkivät lähinnä Krimin pitkissä bensajonoissa. Nyt keväisen Krimin kaltainen tilanne on muuallakin Venäjällä. Bensa, rahat ja ruoka hupenevat maan jokaisella yhdeksällä aikavyöhykkeellä. Postaamiensa videoiden perusteella venäläiset itkevät autonsa ratissa kaikkialla.

Venäjän ulkopuolelta maata tarkkailevat tutkimuslaitokset, mediatalot ja sotakommentattorit alkoivat jo kesän 2026 alussa puhua, että kyseessä on endgame, lopun ajat. (Mutta onko kyseessä Putinin, sodan vai maan loppu – vai näiden kaikkien loppu – ne selitykset vaihtelevat kommentaattorista toiseen. Tätä on paras analysoida myöhemmin tarkemmin.)

Venäjällä ei ole tällä hetkellä mitään erityisen tuottavaa teollisuudenalaa. Myöskään yksityinen sektori ei ole kovin ahkera, sillä jo pitkään Venäjän korruptio ja valtion kontrolli ovat olleet niin tiukkoja, että kaikki mahdolliset menestyjät ovat joutuneet tottumaan tilanteeseen, jossa menestyksestä rangaistaan. Kun rahaa alkaa tulla, aika moni on käsi ojossa uhkailemassa ja tarjoamassa suojelua. Jos bisneksestä kehittyy oikein tuottoisa, sen alullepanija saattaa joutua vankilaan tai muuten vaan menettää firmansa. Siksi voi olla helpompaa tehdä pikkuhiljaa jotain ihan pientä eikä edes haaveilla suurista kuvioista.

Presidentti Putin on alkanut rahapulassa kansallistaa oligarkkien valtavia omaisuuksia. Tämä lietsoo talouden nokkamiehissä epäpatrioottisia tunteita sen sijaan, että he haluaisivat uhrata viekkaudella ja vääryydellä hankkimansa etuoikeudet Äiti Venäjän puolesta. Monet, mukaanlukien Putin itse, ovat siirtäneet miljardiomaisuuttaan pois Venäjältä.

TALOUDESSA KAIKKI VAIKUTTAA kaikkeen. Lopun ajoista tulee yhä näkyvämpiä myöhemmin tänä syksynä, kun polttoainepula alkaa kulminoitua myös maataloudessa. Odotettavissa voi olla jopa nälänhätää ainakin alueellisesti. 

Ruokakriisistä on varoittanut myös Mihail Hodorkovsky, entinen venäläinen öljymoguli, joka on paennut Lontooseen päästyään venäläisestä vankilasta. Hodorkovsky on vahvasti epäillyt, ettei Kreml ole tehnyt kunnollisia varotoimenpiteitä, joilla polttoainetta saataisiin ruokataloutta ylläpitäville ketjuille maanviljelijöistä kauppoihin. 

Jos löpöä ei riitä tai jos se on liian kallista puimurin ja traktorin tankin täyttämiseen, viljat ja perunat mätänevät pelloille. Tämäkään ei vielä riitä ruokatalouden ylläpitoon, vaan elintarvikkeita kuljettavat rekat tarvitsevat polttoainetta.

Nurinkurinen venäläinen ekonomia toimii tällä hetkellä elokuun alussa 2026 niin, että viljan hinta on poljettu alas. Muutamat maajussit ovat raportoineet raivoissaan nettiin, että heille on edullisempaa kaataa korjattu vilja maahan kuin hankkia superkallista ja vaikeasti saatavaa polttoainetta ja myydä viljaa liian halvalla. 

Epäilemättä viljan hinta nousee vielä huippuunsa, kun siitä alkaa vallita niukkuus, mutta jotkut höyrypäät ovat hyvinkin saattaneet ehtiä sitä ennen tuhota varastonsa. 

VENÄJÄLTÄ OVAT ASEET, varusteet ja miehet vähissä. Sen strategia ukrainalaisia vastaan perustuu Ukrainan kansan puolustustahdon heikentämiseen. Siksi Venäjä iskee öisin ballistisilla ohjuksilla Kiovaan ja tuhoaa asuintaloja.

Rakettimoottorilla ilmaan laukaistavat ballistiset ohjukset lentävät 2000–2800 kilometrin tuntivauhtia eli jopa kahdeksan kilometriä sekunnissa. Nykyisellä kalustollaan Ukraina ei kykene niitä torjumaan, vaan maa tarvitsisi Patriot-torjuntaohjuksia. 

Yhdysvallat oli jo suostunut Patriot-kauppoihin, jotka EU-lainan turvin Ukraina olisi voinut toteuttaa, mutta heinäkuussa 2026 presidentti Donald Trump perui aiemmat puheensa. Ukrainalaisten puolustustahto ei silti näytä isosti horjuvan.

Kuitenkin yhä useamman venäläisen yltiöisänmaallisuus alkaa rakoilla, kun nämä alkavat pikkuhiljaa ymmärtää, että heidän maansa kehno taloudellinen tila, polttoainepula ja nettikauppojen palavat varastot johtuvat Kremlin itsepintaisesti Ukrainassa käymästä sodasta.

MIESTEN HENGEN VAATIVIIN, valtaviin uhrauksiin perustuvan sotataktiikan takia Venäjän armeija tarvitsee koko ajan uutta verta. Pelkästään heinäkuussa 2026 rintamalla kuoli 42 300 venäläistä. Ukrainalaisten tappiot ovat kuukausittain 500–700 sotilasta. 

Kreml on joutunut vakuuttelemaan, ettei liikekannallepanoa ole tulossa eikä suostu juurikaan asiaa kommentoimaan – mikä monen venäläisen mielestä viittaa päinvastaiseen. Kansa tietää, että jos Kreml toistuvasti tiedottaa, ettei liikekannallepanoa tule, sellainen on varmasti valmisteilla. Kreml ei voi kertoa mobilisoinnista etukäteen, etteivät miehet ehdi varautua siihen ja kadota rajojen taakse tai maan alle.

Kuuluisa ukrainalainen vitsi avaa tätä todenmukaisesti:

– Mistä tietää, että Putin on kansansa paras mobilisoijja?

– Siitä, miten vuoden 2022 liikekannallepanossa hän mobilisoi kaksi miljoonaa miestä ulos maasta. 

Juttu on osa Voiman Vlast-juttusarjaa. Sen artikkelit ja esseet kertovat Itä-Euroopasta, erityisesti Venäjästä, Ukrainasta ja Valko-Venäjästä ja alueiden ihmisoikeuksista. Sen kirjoittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.

I. Simes ja maailman tila

Alati utelias ja perinpohjainen toimittaja Iida Simes havainnoi maailman tilaa, politiikkaa ja kulttuuria. Ajan virta on leveä, mutta joskus katse kannattaa suunnata pieniin ja ehkä yllättäviin yksityiskohtiin.