Tekijä: Voima

Kotisivu
https://voima.fi

Kirjoittanut: Voima

Myrskyn merkkejä

Lukuaika: 5 minuuttia

Kun natsit tappavat ohikulkijan, tietoa alkaa vyöryä – mutta ei viranomaisilta. Teksti Suvi Auvinen Kuvat Anniina Pitkänen Kun riittävän moni tarttuu samaan asiaan, syntyy liikettä. Lauantai­aamuna 17. syyskuuta alkoi Facebookissa levitä kertomus nuoren miehen, Jimi Karttusen, kuolemasta. Rippikuva, kynttilöitä ja kukkia, isän kirjoittama lyhyt teksti siitä, kuinka poika oli joutunut viikkoa aiemmin uusnatsien pahoinpitelemäksi. Teksti on sävyltään hillitty, jopa lakoninen, mutta herättää siihen, että jotain poikkeuksellista on meneillään. Tieto liikkuu kuin tuulenpyörre. Murunen tiedosta ajelehtii sosiaalisessa mediassa uutisvirtaan, on hetken pinnalla ja katoaa taas näkyvistä. Toisella kierroksella tietoon tulee uusi taso: joku on tarkistanut taustan, kertoo aiheesta lisää ja yhä

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Myrskyn merkkejä

Yksittäisiä natsirikoksia

Lukuaika: 4 minuuttia

On outoa, ettei poliisi ole tutkinut eikä syyttäjä syyttänyt Vastarintaliikettä järjestäytyneenä rikollisryhmänä toimimisesta. Teksti Mikko Niskasaari Kuvat Ninni Kairisalo Poliisia on moitittu lepsusta suhtautumisesta Suomen Vastarintaliikkeeseen (SVL), jonka tuorein uhri kuoli Helsingissä 16. syyskuuta, natsiryhmän jäsenen pahoinpideltyä hänet. Silmiinpistävää on, ettei sen jäsenten tekemiä rikoksia ole tutkittu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintana. Entä tällä kertaa? ”Sitä on liian varhaista sanoa. Tarkistamme epäillyn taustoja, ja katsotaan sitten”, sanoo tutkinnanjohtaja Teemu Kruskopf. Poliisien ja syyttäjien pidättyvyys SVL:n tapauksessa poikkeaa jyrkästi eräisiin moottoripyöräkerhoihin suhtautumisesta. Niiden kaikki yksittäisten jäsenten rötökset tulkitaan ryhmän nimissä tehdyiksi myös silloin, kun ne eivät sitä ole. Oluen myyntiä MC-kerhojen suljetuissa kerhotiloissa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Yksittäisiä natsirikoksia

Kokakolonisoitu alitajuntamme

Lukuaika: 2 minuuttia

Dokumentissa Tokyo-Ga ohjaaja Wim Wenders seuraa legendaarisen elokuvantekijän Yasujirō Ozun jalan­jälkiä. Samalla hän kuvaa Japanissa kuriositeetteina kohtaa­miaan asioita. Yksi löydöistä on Tokion Disneyland, minne Wendersin kuvausryhmä suuntaa, kunnes hän pysäyttää auton kesken matkan. Wenders tosin toteaa, että Yhdysvalloilta ei pääse pakoon vain välttämällä huvi­puistoa, koska Amerikka on kokakolonisoinut alitajuntamme. Suomessa varoitellaan Venäjän infosodan – joka aiem­min tunnettiin nimellä propaganda – pirullisesta menestyksestä. Se on sikäli omituista, että täällä Vladimir ­Putinia hehkuttaa ja Venäjän valheita toistelee vain muutama hassu hahmo, joille nauretaan. Sen sijaan Yhdysvaltojen hallituksen näkökulman omaksuminen ja presidenttien ihannoiminen on normaalia. Silloinkin kun Yhdysvaltojen rikoksia arvostellaan, ne usein esitetään

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kokakolonisoitu alitajuntamme

Pikkujoulut ilman tissejä

Kuvat: Jenni Holma Lukuaika: 9 minuuttia

”En ollut kauheasti miettinyt omaa sukupuoltani ennen kuin avoliittoni päättyi. Olin ihan hukassa, itsetuhoinen ja masentunut. Tajusin, että jokin asia puuttuu. Aloin miettiä, mitä minä itse oikeasti haluan. Aiemmin olin vain mennyt sen mukaan, mitä muut olettavat ja mitä yhteiskunta olettaa. Tajusin, että minulle ei riitä enää pelkkä cis-lesbonaisen leima, vaan tämä on jotain muuta. Avoliittoni päättyi väkivaltaan. Kävelimme yöllä baarista kotiin. Hän oli jo aiemmin puhunut, että juttumme on loppu. Kysyin, voisimmeko vielä jutella tästä. Hänen juttelunsa olivat sitä, että hän hakkasi, potki minua ja yritti kuristaa pussilakanalla. Sain rimpuiltua itseni irti, kun purin häntä käteen. Hän lähti asunnostamme pois,

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pikkujoulut ilman tissejä

Tavallinen savolainen Faarao

Lukuaika: 3 minuuttia

Pekka Pirttikangas sai taiteilijanimensä aivopieruleikistä, joka jäi elämään. Teksti Johanna Siik Kuvat Mika Varonen Papyloonin Barbecue on kaksikymmentä vuotta musiikkia tehneelle Pekka Pirttikankaalle vasta neljäs suomenkielinen levy. Se on aika hämmästyttävää, sillä Pirttikangas on ollut Kuhmalahden Nubialaiset -albumista (2011) lähtien sanoituksissaan sujuvasti omassa savolaismytologisessa, maailman synkeitäkin alakulttuureja syleilevässä maailmassaan. Pirttikangas itse luonnehtii tekstejään näynomaisiksi. ”Siellä on mukana savolaisia kansantarinoita, tositarinoita kuten Silvo Sokka, joka oli kotitekoinen avaruuslentäjä. Albin Pohjolaisen henki -kappale on murhastoori Savosta. Merten kummajaisten sukua -teksti lähti luontodokkarista ja kulkee käsikkäin ihmissuhdejutun kanssa”, Pirttikangas avaa ja mainitsee luettelon yhteydessä vielä William Burroughsin ja Screamin’ Jay Hawkinsin. ”Musta tuli

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Tavallinen savolainen Faarao

Mama Rose rankaisi pahoja

Lukuaika: 4 minuuttia

Tansanialainen toimittajalegenda tietää, miten kansaa kasvatetaan. Teksti Iida Simes Journalistit jakavat palkintoja gaalassaan Dar es Salamissa. Rose Haji Mwalimu iloitsee voittajien puolesta. Oikeastaan hänen pitäisi olla Suomessa keskustelemassa sananvapaudesta, tapaamassa journalisteja ja raportoimassa kehitysyhteistyöhankkeista, mutta Viestintä ja kehitys -säätiön kollegat ovat viime tipassa siirtäneet reissua myöhemmäksi. Huippuhetki koittaa: tilaisuudessa annetaan arvokas elämäntyöpalkinto tiedonvälitystä edistäneelle henkilölle. Mwalimu ei ole kuullut huhujakaan siitä, kuka sen saa. Lavalta kuulutetaan, että palkittava on paitsi ”toimittajaveteraani” ja ”alansa huippuja” myös ”ansioitunut ihmisoikeustyössä” ja ”monin tavoin parantanut toimitta­jien asemaa”. Lavalle kuulutetaan Rose Haji Mwalimu. Afrikkalaiset kollegat halusivat juhlia ”Mama Rosen” elämäntyötä yhdessä sankarin kanssa, ja ovelat

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Mama Rose rankaisi pahoja

Väline on viesti

Lukuaika: 4 minuuttia

Taidevideo, elokuva ja installaatio kohtaavat Julian Rosefeldtin Manifestossa. Videotaiteella tarkoitetaan yleensä sellaista liikkuvan kuvan taidetta, jossa väistellään elokuvakerronnan vakiintuneita muotoja. Käsitteestä kaikuu sekin, että taidemuodon synty palautuu aikaan, jolloin tallennevälineenä alettiin käyttää videonauhaa. Tällainen määrittely on tietysti hämäävää monellakin tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa video­nauha on tekniikkana väistyvää lajia samaan tapaan kuin filmi perinteisen elokuvan puolella. Kokeellisia liikkuvan kuvan teoksia taas on myös tehty ennen videoiden läpimurtoa. Esimerkiksi Man Rayn 1920-luvulla filmille tekemät työt tai Andy Warholin Tehtaalla 1960-luvulla tehdyt viritykset ovat monessa mielessä lähempänä videotaiteen kuin elokuvan vakiintuneita muotoja. Samaan tapaan myös elokuvan klassikoissa esiintyy vakiintunutta ilmaisua rikkovia kokeellisia osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Salvador

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Väline on viesti

Hihamerkeistä homomuseoon

Lukuaika: 4 minuuttia

Berliinissä homoilla on historia, josta ei vaieta. Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Scwules Museum Schwules Museum eli homomuseo­ ei liene sattumalta perustettu juuri Berliiniin. Kaupunki oli queerväen mekka jo 1900-luvun alussa. Siellä suoritettiin ensimmäinen transnaisen sukupuolenkorjausleikkaus, ja sinne perustettiin vuonna 1919 seksuaalisuutta tutkiva yksityinen instituutti, joka julkaisi tutkimuksia homoseksuaalisuudesta yhtenä muista seksuaalisen suuntautumisen ilmentymänä. Kaupunki oli tunnettu räätäleistä ja suutareista, jotka tekivät tilaustöitä niin sanotuille ristiinpukeutujille. Sitten tuli natsi-Saksa. Homot joutuivat vainon kohteeksi, tutkijoiden julkaisut poltettiin. Homoja vangittiin queerväen suosimista kuppiloista ja vietiin keskitys­leireille. Natsien rodunjalostus kohdistui erityisesti homoseksuaalisiin miehiin. Kun juutalaiset kantoivat hihamerkissään Daavidin tähteä, homot hihamerkittiin vaaleanpunaisella kärjellään seisovalla

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Hihamerkeistä homomuseoon

Pommin potentiaali

Lukuaika: 4 minuuttia

Entisessä bussikuskien pukuhuoneesa tuoksuu nyt kahvi. Kuvat Velda Parkkinen ”Olin aika epäuskoinen silloin kun näin tämän tilan ensimmäisen kerran. Ajattelin, että ei tuu mitään”, kertoo Laura Palmén, toinen Herttoniemen metroaseman Taukotilan kahvilayrittäjistä. Vieressä nyökyttelee Henna Haapala, yksi Taukotilan perustajista ja asukasyhdistys Hertsikan Pumpun jäsen. Istumme entisessä bussikuskien pukuhuoneena, taukotilana ja varastona käytetyssä tilassa, kahvilapöydän ääressä. ”Olihan tämä aika pommi, mutta se potentiaali oli heti nähtävissä”, Taukotilan visuaalisen ilmeen suunnitellut Ulla Kotila sanoo. Vieressä, lasiseinällä erotetussa asukastilassa on Karin Smedsin taidenäyttely ja juureksia ruokapiirin sadonjaon jäljiltä. On vaikeaa kuvitella se sekasotku, jota he kuvaavat. Ikkunan vastainen penkki on koristeltu tyynyillä, kahvila

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Pommin potentiaali

Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan sylkeä

Lukuaika: 4 minuuttia

Kirjoittajaa kohti räkäisty klimppi muistuttaa homojen asemasta yhteiskunnassa. Teksti Niko Hallikainen Kuvat Ninni Kairisalo Kävelen miehen kanssa käsikkäin heinäkuisena iltana Berliinin keskustassa, kun vastaantuleva nuorisojoukko sylkäisee päällemme. Heistä yksi tekee sen toisten iloksi, ja koko joukko riemastuu villiin huutoon. Tilanne on meille syljetyille outo, häpäisevä ja masentava. Hetkestä muodostuu kohtaus, jonka myötä äkillinen pelko voimistuu. Tilanteen jälkeen kuuraan kokemusta mielestäni pois. Toistelen, että joukko ei ymmärrä, mitä teki. Että heidän tekonsa kantaa jotain suurempaa rakenteellista epäonnistumista. Pidän heitä vajaina, mutta on vaikea olla heille vihainen. Itseäni häpeän­ kuitenkin vaikeuksitta. Kohtauksen aikaan on kulunut alle kuukausi Orlandon ammuskelusta. Ymmärrän, että syljen

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.

[…]

Lue lisää… from Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan sylkeä

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan
    Jatka selausta