Seitsemisenkymmentä kilometriä Inarista etelään risteää nelostieltä länteen yhdystie 9694 – Kutturantie. On harmaa helmikuinen päivä, kun saavumme risteykseen.
Risteyksessä ei ole päättyvän tien merkkiä, vaikka voisi olla. Ehkä sellainen tulee vastaan myöhemmin, sillä tämä tie todella päättyy pienessä Kutturan, pohjoissaameksi Guhtur, kylässä. Matkaa tosin on nelisenkymmentä kilometriä suhteellisen suoraan ympäristöön, jota moni kutsuisi erämaaksi.
Vilkku päälle ja käännös oikeaan.
Teitä on vedetty ties minne, kohtaamaan ja risteämään, muodostamaan verkon muun luonnon päälle ihmisen kuljettavaksi. Työkoneita, puuta, turisteja busseissaan – missä tie, siellä taloudellisen toiminnan reitti. Yhä useampi paikka on kauttakulkupiste jonkun toisen reitillä paikasta A paikkaan B.
Päättyvä tie tekee Kutturasta harvinaislaatuisen erämaakylän.
Nyt tietä halutaan jatkaa Kutturasta eteenpäin Kittilän ja Inarin väliselle Pokantielle. Lapin liitto on linjannut asiasta uudessa liikennestrategiassaan. Ilmakuvassa näkyy paikalla jo metsätie tai moottorikelkkaura.
Puolustusvoimilla on tutka-asema erämaassa, mikä selittää osan näistä rakenteista. Puolustuksesta uudessakin tiehankkeessa on kyse, sillä se nousi liikennestrategiaan Puolustusvoimien lausunnosta, jonka pääesikunta antoi 38 muun lausunnonantajan joukossa. Lausunnossa tietä perustellaan niukkasanaisesti: ”Yhteyden edistäminen on tärkeää sotilaallisesta näkökulmasta”.
Ajatuksessa tien jatkamisesta on ongelmansa, ja se on osa suurempaa kehityskulkua.
Työkoneita, puuta, turisteja busseissaan – missä tie, siellä taloudellisen toiminnan reitti.
Kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyy ja Pohjoismaat kuuluvat samaan sotilasliittoon, ovat maiden pohjoisosat nousseet uudella tavalla sotilaallisesti merkittäviksi. Tämä on johtanut maanpuolustuksellisen maankäytön lisääntymiseen alueella, sanoo Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio, joka on tutkinut militarisaatiota saamelaisalueella ja kirjoittanut aiheesta raportin saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle. […]
