La La Land. Synkän, modernin ajan Ihmemaa Oz.

Elämme kovia aikoja ilmastonmuutoksen, finanssikriisien, sotien ja taloudellisen eriarvoistumisen kärjistyessä, estottoman poliittisen vihamielisyyden vyöryessä kaikkialta. Kuten muinaiset oopperat ja operetit, myös nykyään elokuvamusikaalit ovat pakoa todellisuudesta. Niihin uppoudutaan kun maailma murjoo teatterin ulkopuolella. La La Land on kuin tilaustyö aikana, jolloin suuret katsojajoukot haluavat paeta myös taidemusiikkiin eikä vain joukkomurhia toisissa galakseissa tehtaileviin avaruusoopperoihin. Perinteisen klassisen oopperan kaavan […]

Lue lisää… from La La Land. Synkän, modernin ajan Ihmemaa Oz.

Aito Petos ja ysärin perunkirjoitukset

image001

“Tää on testamentti omistettu mennen talven lumille.” Musiikillisesti Petos kurottaa kauas taaksepäin. Ysäri Funkkii toistaa erästä maailman tyylikkäimmistä diskobiiteistä, David Bowien Let’s Dancea. Lapset äänestävät sketsihahmoja, eivätkä muista aikaa kun lyriikat tuli neliraiturilta, paukuttaa Petos. Ja vaikka Asian Ytimessä -biisissä muistellaan ysäriaikaa, Raptoria ja jopa EU-hun liittymistä, taustalla kuultavissa jopa 1970-luvun mustaa musaa Shaftin kulta-ajoilta. […]

Lue lisää… from Aito Petos ja ysärin perunkirjoitukset

Komisario Palmun erehdys ja luokkayhteiskunnan paluu

Tänä syksynä komisario Palmu on ilmaantunut ensimmäistä kertaa näyttämölle. Suurin osa suomalaisista aikuisista on törmännyt jossain vaiheessa Palmuun ainakin Matti Kassilan elokuvasovituksina, niitähän on esitetty moneen kertaan televisiossakin. Monet ovat lukeneet Mika Waltarin Palmu-romaanit. Kaupunginteatterissa on ehkä ajateltu noin tunnetun teoksen olevan itsestäänselvä kassamagneetti. Silti se on riskinottoa: teatteriyleisö tietää jo ennen esiripun nousemista, miltä Palmun […]

Lue lisää… from Komisario Palmun erehdys ja luokkayhteiskunnan paluu

Onnea on… rauha

Kumpi on parempi versio Solariksesta: Tarkovskin (1972) vai Soderberghin (2002)? Tämä piti selvittää juurta jaksain. Oli vuoden 2003 kevät. Journalisti ja kirjailija Anna Politkovskaja oli juuri saapunut Helsinkiin. Luulisi, että meillä olisi ollut kuumempia keskustelunaiheita matkalla lehdistötilaisuuksiin, kirjakauppoihin ja yliopistolle. Tarkovski voitti. Meistä Soderberghin tekele oli vain Tarkovskia plagioiva eikä Stanislav Lemin kirjaa tulkitseva. Siirryimme Kaukasukseen. ”Tšetšenian kansanäänestyksessä huijattiin”, kertoi Politkovskaja. ”Minuakin pyydettiin äänestämään. Vaikka sanoin, ettei minulla ole äänioikeutta, silti tarjottiin äänestys­lippua. Ja äänestäjät olivat joka paikassa samat. Heitä kuljetettiin paikasta toiseen.” Enemmistö päätti Tšetšenian olevan osa Venäjän federaatiota, ja perustuslakia rakennettiin sen mukaisesti. Politkovskaja oli tyrmistynyt Tšetšenian sodista.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Onnea on… rauha

Erinomaista Cavea taas kerran. Skeleton Tree.

Australialainen saarnamies huutaa, ja kuulija haluaa totella. ”With my voice I am calling you”, laulaa Nick Cave seksikkään vaativasti jämäkällä alarekisterillään Jesus Alone -avausbiisissä. Cave on ystävällisesti tarjonnut videon tästä aktista katsottavaksemme täällä. Surulliseksi biisin tekee se mahdollisuus, ettei Cave ehkä huudakaan minulle, vaan pojalleen Arthurille, joka vuosi sitten kuoli onnettomuudessa 15-vuotiaana. Huolimatta kytköksistä viimeaikaiseen surutyöhön, Skeleton Tree muistuttaa soundeiltaan […]

Lue lisää… from Erinomaista Cavea taas kerran. Skeleton Tree.

Hengästyttävää Jane Austenia! Helmat hulmuten avioon.

Jane Austen (1775–1817) kirjoitteli tarinoita aluksi sukulaistensa iloksi. Tämän filmatisoinnin juonia hän rakensi jo 11-vuotiaana. Elokuva perustuu pikku-Austenin kirjemuotoisiin huumoripaloihin ja Lady Susan -novelliin vuodelta 1794.   Päähenkilö on ärsyttävyydessäänkin suloinen tuittupää, nuori leski, jonka on päästävä naimisiin. Mikä vaikeinta, ujo tytärkin pitää naittaa. Vaikka elokuvan nimessä viitataan rakkauteen, ensin varmistetaan toimeentulo ja sitten kuunnellaan […]

Lue lisää… from Hengästyttävää Jane Austenia! Helmat hulmuten avioon.

Näkymätön politiikka

Megalomaanisten urheilutapahtumien kynnyksellä kisapomot ja urheilutoimittajat puhuvat vakaumuksen rintaääni kumisten, miten urheilua ja politiikkaa ei saa yhdistää. Näin halutaan vaientaa ihmisoikeus- ja ympäristöaktivistien protestit. Mutta urheilua ja politiikkaa ei tarvitse aktivistien kummemmin yhdistellä: ne ovat jo yhdessä, ja tämä liitto on vahva.   Sotilasdiktatuurin sensorit eivät aina ole välkkyjä. Vaikka kansan protestiäänien vaientaminen oli 1970-luvulla Brasiliassa tärkeää, […]

Lue lisää… from Näkymätön politiikka

Alastomia miehiä, naisia ja avaruusolioita Pärnussa.

Suomalaisten matkailijoiden laajasti tuntema Pärnu tuo mieleen kilometrikaupalla lasten ja aikuisten rakastamaa hienohiekkaista Baltian Cobacabanaa: biitsiä, pikkukahviloita ja olutterasseja. Unohtamatta puuvilloja – eli, tässä yhteydessä, puisia taloja, joista joka ikisen pihalla on omena- ja päärynäpuita, marjapensaita, ulkokeittiö ja kissa.  Länsivirolaisessa taiteenkin kesämekassa, on tänä kesänä myös Andy Warholin näyttely! Siitä kirjoitin jo Kulttuurihäiriköiden sivulle tänne.  […]

Lue lisää… from Alastomia miehiä, naisia ja avaruusolioita Pärnussa.

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan