”Suomi100, paskat bileet” […]
Sata kolonialismin vuotta
Kaikki jutut
Ulos kaapista ja laatikoista
Kimmo, 30, on muunsukupuolinen kolmen lapsen äiti.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Media muutoksen peilinä
Mediatutkija Jukka Kortin uusi teos on pätevä yleiskatsaus viestinnän historiaan. Sitä rikastuttaa itsereflektoiva näkökulma siihen, miten kulttuurin medioituminen on vaikuttanut myös mediahistorian mieltämiseen. Osin tästäkin syystä mediahistoriassa on usein ollut taipumusta liioitella uusien teknologisten innovaatioiden vallankumouksellisuutta. Kortti osoittaa kuitenkin vastaansanomattomasti, kuinka mediavälineiden kehitystä on syytä aina arvioida myös suhteessa kulloinkin vallitseviin taloudellis-poliittisiin ja sosiaalis-kulttuurisiin […]
We’re just people, doing people things
Love, anger, fear and joy; just a few of the many emotions felt by people. In this documentary, Yann Arthus- Bertrand tells a compelling and tear-jerking story of what it means to be Human, with interviews of over 2000 people from 60 countries and beautiful aerial photography. Right from the start every frame feels like […]
Onko Puolan malli Suomen malli?
Sipilä leikkaa, Sipilä vatuloi, Sipilä uhkailee ja Sipilä suhmuroi, mutta miten käy Sipilältä demokratia? […]
Harha vegeilyn vaikeudesta
Teksti Janica Brander Kuva Ninni Kairisalo Sekasyöjän ruokavalio ei muutu hankalaksi ja ilottomaksi, jos hän korvaa osan liha- ja maitotuotteista kasviksilla – päinvastoin. Kasvisruoka on mautonta eikä vie nälkää. En halua tehdä syömisestä hankalaa. Tehotuotanto on ikävää, mutta yksi ihminen ei mahda sille mitään. Olen kuullut nämä perustelut lähes aina, kun puhun eläinperäisen ruoan vähentämisestä. Kymmenen vuotta sitten toistelin niitä itsekin. Nykyään olen sekasyöjä, jonka ruokavalio on muuttunut vuosi vuodelta kasvispainotteisemmaksi. Ennakkoluuloistani huolimatta muutos on ollut helppo, koska olen tehnyt sen hiljalleen. Kasvisruoka on keventänyt omaatuntoani ja ruokalaskujani. Lisäksi syön julmetun paljon herkullisempaa ja monipuolisempaa ruokaa kuin entisessä jauhelihaelämässäni. Lihansyöntiä
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima. Oletko jo tilaaja? Kirjaudu.
[…]
Sukupolvien suodattama rakkaus
Äitien, isien ja esivanhempien kokemukset, käytösmallit ja rakkaus suodattuvat aina uuteen perhekuvioon sen alusta saakka. Toisiinsa ihastunut pariskunta ei kuvitelmistaan huolimatta ole rakkaudessaan vapaa, vaan kantaa mukanaan rankkaa taakkaa, on taustalla sitten hylkäämistä, alkoholismia tai väkivaltaa. Vera Kiiskisen käsikirjoittamassa ja Kansallisteatterin Omapohjaan ohjaamassa näytelmässä Sisäistetyt teoriat rakkaudesta nuori perheenäiti Ida (Sanna-June Hyde) pelkää tulevansa […]
Isästä lapseksi
Mutta ranskalaisen näytelmäkirjailija Florian Zellerin (s. 1979) Isä-näytelmässä Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa isä (Jari Pehkonen) on sairastunut, eikä se enää huvita. Muistisairas isä tanssittaa läheisiään oman pillinsä mukaan. Mies komentaa ja äksyilee, ei kuule eikä kuuntele. Vanhus pyörittää karusellia: töissä käyvää tytärtä (Vuokko Hovatta), tyttären miesystävää, vaihtuvia hoitajia. Sirkus muuttuu painajaiseksi. Eikä isä […]
La La Land. Synkän, modernin ajan Ihmemaa Oz.
Elämme kovia aikoja ilmastonmuutoksen, finanssikriisien, sotien ja taloudellisen eriarvoistumisen kärjistyessä, estottoman poliittisen vihamielisyyden vyöryessä kaikkialta. Kuten muinaiset oopperat ja operetit, myös nykyään elokuvamusikaalit ovat pakoa todellisuudesta. Niihin uppoudutaan kun maailma murjoo teatterin ulkopuolella. La La Land on kuin tilaustyö aikana, jolloin suuret katsojajoukot haluavat paeta myös taidemusiikkiin eikä vain joukkomurhia toisissa galakseissa tehtaileviin avaruusoopperoihin. Perinteisen klassisen oopperan kaavan […]
Lue lisää… from La La Land. Synkän, modernin ajan Ihmemaa Oz.
Marina Tsvetajeva
. Marina Tsvetajeva (1892–1941) – Kesytön henki, Runoilija, joka ei sallinut minkään taidesuunnan kahlita itseään. . Kirjoitti upeaa runoutta vuosina 1906–1941 . . Suomentamansa Marina Tsvetajevan runojen valikoiman `Ylistys, hiljaa! Valitut runot 1912-1939` esittelyssä Marja-Leena Mikkola kirjoittaa: . ”`Mitä on olla nainen ja samalla kiihkeä, traaginen, nerokas runoilija?` Tätä kysymystä Tsvetajeva pohti nuoruuden vuosista lähtien. Hän […]
