Saako taidetta varastaa?

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.

Banksy on yksi aikamme tunnetuimmista ja eniten mielipiteitä jakavista taiteilijoista. 1990-luvulla uransa aloittanut ja salanimellä esiintyvä taiteilija on tullut tunnetuksi kantaaottavista ja humoristisista teoksista, joita hän on maalannut ja rakentanut julkiseen tilaan eri puolilla maailmaa ja aina ilman lupaa.

Kovin moni meistä on tuskin nähnyt monia Banksyn taideteoksia, mutta aivan kaikki ovat nähneet kuvia niistä. Yksille Banksy on poliittisen taiteen messias, toisille helppoheikki.

Tänä kesänä Banksyn tuotantoa ja työskentelyä esitellään laajasti Turussa. Vanhaan teollisuushalliin rakennettuun mittavaan The Mystery of Banksy – A Genius Mind -näyttelyyn on lavastettu esimerkiksi palasia ukrainalaisista raunioista, joihin hän kävi maalaamassa.

Taidenäyttelyssä ei nähdä ensimmäistäkään alkuperäistä taideteosta. Yleisölle esitellään ainoastaan omin luvin tehtyjä kopioita sekä videotallenteita alkuperäisistä teoksista.

Banksy ei siis ole itse osallistunut näyttelyn tekemiseen. Tavallisesti näyttelyitä kasataan ilman taiteilijaa vasta kuoleman jälkeen, mutta Banksyn kohdalla tämä ei ole ennenkuulumatonta.

Jos jotain, niin taidepiireissä arvostetaan aitoutta ja alkuperäisyyttä. Taiteilijan signeeraamat vedokset teoksista ovat vielä ihan ookoo hommeli, mutta seinälle ripustetut kopiot vanhojen mestarien maalauksista kertovat lähinnä tyylitajun puutteesta. Alkuperäisteoksessa tunnetaan ehkä tiedostamattakin esinemagiaa ja siihen koetaan tarttuneen taiteilijan näpeistä taikapölyä, jollaista ei kopioista tietenkään löydy. (Alkuperäisiä teoksia on myös väistämättä rajallisesti, mikä kasvattaa niiden taloudellista arvoa sekä keinottelupotentiaalia.)

Turun näyttelyssä pohdin omaa suhdettani taiteen ”aitouteen” ja sitä, kuinka keskeistä tuo aitous on. Eikö taiteilijan ajatusten pitäisi kuitenkin olla taiteessa olennaisinta?

Banksy on kommentoinut taiteessaan esimerkiksi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, palestiinalaisten elämää miehityksen alla, kulutuskulttuurin ongelmia, pakolaisten kurimusta sekä autoritaaristen johtajien ja viranomaisten toimintaa. Olisivatko ajatukset välittyneet näyttelyssä paremmin, jos teokset olisivat alkuperäisiä? Tuskin.

Mutta tekeekö mikään Banksy-kopioista Taistelevat metsot -julistetta parempia?

Koska The Mystery of Banksy -näyttely on tehty ilman taiteilijan osallistumista ja näytillä on kopioita, on vaikea ohittaa kysymystä siitä, mikä on taiteilijan omistusoikeus omaan taiteeseensa. Vaikka maalaisit Banksyn tavoin teoksen talon seinään ja vieläpä ilman seinän omistajan lupaa, olisi sinulla tekijänoikeus teokseesi.

Seinän omistaja saa toki teoksen seinästä poistaa. Banksyn maalauksille näin usein käykin, mutta seinän omistaja todennäköisesti irroittaa koko seinän ja myy sen jonkun jymyrikkaan keräilijän kokoelmiin.

Banksyn kohdalla tekijänoikeuksien rikkomisen ympärille on syntynyt kokonainen piratismin ekosysteemi. Internet ja kaupat ovat täynnä kirjoja, julisteita, tauluja, t-paitoja, kalentereita, nenäliinoja ja ties mitä hänen teoskuvillaan koristeltua. Tuotteita yhdistää lähes poikkeuksetta se, ettei teosten käyttämiseen ole saatu lupaa taiteilijalta. Kenties johtuen taiteilijan halusta säilyttää anonymiteettinsä hän ei ole näitä kopioiden tehtailijoita haastanut oikeuteen.

Turussa nähtävän, maailmaa vuodesta 2021 kiertäneen näyttelyn järjestäjät ovat kommentoineet hieman epätarkasti olleensa yhteydessä ”Banksyn tiimiin”, mutta vaikuttaa siltä, että mitään kovin virallista lupaa näyttelyn järjestämiselle ei taida olla olemassa.

Halutessaan näyttelylle voisi hakea jotain oikeutusta siitä, että taiteilija itse on järjestänyt näyttelyitä harvakseltaan ja vain pieni murto-osa kiinnostuneista voi ikinä päästä niihin. Ja jos hänen teoksiaan haluaisi nähdä kattavasti alkuperäisissä ympäristöissä, vaatisi se toistuvaa reissaamista.

Ehkä joku saa lohtua siitäkin, että vaikka ihan muut kuin taiteilija itse ansaitsevat rahaa kopioilla, niin onhan Banksy sentään tienannut taiteellaan kottikärryttäin rahulia esimerkiksi myymällä teoksiaan suoraan keräilijöille. Mutta onko taiteilijan menestys perustelu sille, että hänen tekijyytensä voi noin vain ohittaa?

Tässä kohdassa on myös pakko pohtia, onko hauskaa vai kyynistä, että näyttelyn kotisivuilla on isolla sitaatti, jossa Banksy muistuttaa että ”on aina helpompi saada anteeksi kuin saada lupa”.

Jonkinlaisena oikeutuksena näyttelylle voisi toimia myös se, että Banksy tai hänen edustajansa eivät ole reagoineet voimakkaasti lukuisiin ilman taiteilijan osallistumista tai lupaa järjestettyihin näyttelyihin. Ehkä taiteilija siis pitää siitä, että hänen teoksensa ja ajatuksensa leviävät. Tätä tulkintaa tukee se, että monet taiteilijat kuitenkin ovat – ja sanon tämän nyt kaikella rakkaudella – enemmän tai vähemmän narsisteja.

Merkityksellistä voisi olla myös se, että Banksy haluaa vaikuttaa julkiseen keskusteluun. Luvattomatkin näyttelyt levittävät hänen huomioitaan palestiinalaisten ja maahanmuuttajien tilanteesta sellaisellekin yleisölle, joka ei aiheista normaalisti älyä kiinnostua. Vallankumous on kenties tänäänkin päivän verran lähempänä.

Turun näyttely on hieno, ja ylipäätään näitä immersiivisiä vanhoihin halleihin rakennettuja näyttelyitä tarvittaisiin enemmänkin.

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.