Hellekesä maksoi Euroopassa 180 000 000 000 euroa, mutta ympäristötoimia vastustetaan yhä liian kalliina

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.

Eurooppaa menneenä kesänä hellineitä helteitä voi miettiä muutenkin kuin lomakuvien kautta. Yksin Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa kuoli viime kesänä kuumuuden takia ennenaikaisesti yli 25 000 henkilöä, kirjoitti The Guardian elokuussa. Alustava luku ei sisällä kaikkia elokuun aikana kuumuuteen menehtyneitä.

Tarkkaa helteisiin kuolleiden määrää saamme tuskin ikinä selville, sillä eri maissa tilastoidaan kuolemia eri tavoin eikä EU kerää tietoja eri jäsenmaista yhteen. Varovaisetkin arviot kuitenkin nostavat EU:n ja Ison-Britannian yhteenlaskettujen hellekuolemien määrän yli 35 000:een.

Ilmaston lämpenemisen kiihdyttämä, poikkeuksellisen voimakkaana alkanut El Niño -ilmiö tulee tutkijoiden arvioiden mukaan tappamaan satoja tuhansia eri puolilla maailmaa seuraavan puolen vuoden aikana. Ilmiö ei vaikuta kovinkaan paljoa juuri Euroopassa, mutta ei globaalia ympäristökriisiä olekaan järkevää tarkastella pelkästään omaa napaa kaivellen.

Ei ole syytä olettaa tulevien laskujen pienenevän.

Hollantilainen, eettiseen ja kestävään liiketoimintaan keskittynyt pankki, Triodos Bank, laski loppukesästä, että viime kesän helteet maksoivat eurooppalaisille valtioille ja taloudelle 180 miljardia euroa. Tuo lasku vastaa karkeasti alueella saavutettua talouskasvua. Arviossaan pankki tarkasteli helteiden vaikutusta maataloudelle, energiasektorille ja työvoiman tuottavuudelle.

Onko 180 miljardia sitten paljon? Aika monen mielestä on, ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä ei ole syytä olettaa tulevien laskujen pienenevän. Seuraavan kerran kun poliitikot tai television talousviisaat sanovat, että ympäristötoimet ovat katastrofaalinen asia taloudelle, pidetään tämä lasku mielessä.

Mielessä on hyvä pitää myös se, että raha on ihmisen keksimä illuusio ja sikäli silkkaa mielikuvitusta. Leikimme kollektiivisesti, että rahalla olisi joku arvo ja riittävän monen osallistuessa leikkiin tuo mielikuvitusraha on päätynyt ohjaamaan meitä ja pyörittämään maailmaa.

Rahan mielikuvituksellisen luonteen vastapainona ympäristökriisi on totisinta totta ja mitä suurimmissa määrin konkreettinen asia, vaikka kokonaiskuvan muodostaminen kriisistä henkilökohtaisen kokemusmaailman kautta on Suomessa vielä vaikeaa. Tutkimustulokset auttavat tässä, mutta ilmeisesti niin poliitikoille kuin kansalaisillekin on vaikeaa yhdistää laaja tutkimusaineisto omaan kokemusmaailmaan.

Helteistä kesää seuraa syksy, joka toi muassaan matkatoimisto TUI:n tiedotteen. Tulevan talvikauden Thaimaan matkojen myynti Suomessa on matkatoimiston mukaan kasvanut viime vuodesta yli 20 prosentilla. Yksi edestakainen lento Helsingistä Thaimaahan tuottaa reitistä ja lentokoneesta riippuen jopa 5000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Sattumoisin luku vastaa globaalia keskiarvoa kaikista yhden ihmisen vuodessa tuottamista päästöistä.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on esittänyt – melko hövelisti – että kestävä päästöjen taso yhdelle ihmiselle voisi olla noin kaksi tonnia vuodessa.

Päästöjä ja niiden vaikutusta tarkastellessa päätös lentää planeetan toiselle puolelle ottamaan aurinkoa ei vaikuta yksiselitteisen järkevältä. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen apulaisprofessori Senja Laakso kommentoi Voiman haastattelussa ajatusta rationaalisia päätöksiä tekevästä kuluttajasta ja hieman myös sitä, kannattaako jättää yhteisen planeettamme kohtalon markkinoiden näkymättömän käden varaan.

Missä viipyy sota ympäristökatastrofia vastaan?

”Voidaan vaikka ajatella, että ihanien matkamuistojen luominen lapselle on rationaalista ja silloin kannattaa lentää sinne etelään. Mutta samalla tuhotaan elämän edellytyksiä myös siltä omalta lapselta lämmittämällä planeettaa lentämällä. Ihmisten aikajänne kaikessa toiminnassa on usein todella lyhyt.”

Jos Eurooppaan kohdistuisi sotilaallisten tai terrorististen iskujen sarja, joka surmaisi 35 000 ihmistä ja tuottaisi 180 000 000 000 euron tappiot, olisi manner sotajalalla ja koko yhteiskuntaruumis valjastettu vastatoimiin. Nyt kuulemme sirkkojen siritystä (jos sirkat eivät ole kupsahtaneet kuumuuteen) ja meille mainostetaan lentoja Thaimaahan.

En ole kuullut ehdotuksia liikekannallepanosta tai sotataloudesta. Missä viipyy sota ympäristökatastrofia vastaan? Päiväkäskyn antamisen sijaan tasavallan presidentti Alexander Stubb julisti, että suomalaisten pitäisi kuluttaa enemmän.

Keskiviikkokolumni

Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.