Kevään kotimaisista festivaaleista Seasonin ohjelmisto julkistettiin tänään. Sen paras elokuva on Roy Anderssonin Kohti äärettömyyttä (Om det oändliga, 2019), jolle myönnettiin parhaan ohjauksen palkinto Venetsiassa.
Korona vaikuttaa muun maailman mukana myös elokuvakulttuuriin. Valtaosa elokuvateattereista ympäri maailmaa on suljettu kokonaan – tosin kaikki pienemmät elokuvateatterit eivät ole vielä sulkeneet oviaan Tukholmassa.
Ilja Hrzhanovskin Berlinalessa kilpaillut DAU. Natasha on osa isompaa poikkitaiteellista massiivista projektia, jossa valtavaan studioon rakennettiin Stalinin Venäjälle sijoittuva maailma (pressitiedotteen mukaan Natasha sijoittuu vuoteen 1952).
Edellisten blogikirjoistuksieni sävy oli varsin kriittinen, mutta alkujärkytyksen jälkeen Berlinalen festivaaliohjelmisto muuttui paljon mielenkiintoisemmaksi.
Kelly Reichardt on tehnyt ensimmäisestä elokuvastaan lähtien tinkimättömästi omanlaistaan elokuvaa, jossa käsitellään toistuvasti ystävyyttä ja ihmisten suhdetta eläimiin.
Eilen sunnuntaina Berlinalessa järjestettiin jälleen 50/50 2020 -keskustelutilaisuus, jossa SFI:n (Ruotsin elokuvainstituutin) toimitusjohtaja Anna Serner puhui Ruotsissa jo saavutetuista tasa-arvon merkkipaaluista.
Varhain maanantaiaamuna Parasite teki historiaa voittamalla sekä parhaan kansainvälisen elokuvan että parhaan elokuvan Oscar-palkinnot.
Pieni lapsi kysyy televisiossa, mikä tapahtuma muovasi Putinin elämää eniten. Neuvostoliiton sortuminen, vastaa Putin ja pyytää samalla anteeksi vakavaa ja aikuismaista vastaustaan.
Jörn Donnerista on kirjoitettu jo monta muistokirjoitusta ja ymmärrettävästi ne ovat keskittyneet lähinnä miehen merkittävään uraan kirjailijana, yhteiskuntakriitikkona ja poliitikkona.
Tänään julkistetuissa Oscar-ehdokkuuksissa ei ollut järjettömän suuria yllätyksiä, mutta kohistavaa silti riittää.
Elokuvavuosi 2019 oli mitä mainioin. Ei ehkä aivan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta toisaalta Suomessa ensi-illan saaneiden elokuvien osalta tilanne oli lähes sama.
Pian päättyvän vuosikymmenen parhaita elokuvia on jo ehditty listata eri kohteissa. Tuttuun tyyliin kohua herätti Cahiers du cinéman lista, johon oli listattu yksi amerikkalainen teos.
Night Visionsin ohjelmistosta esittelen alla vielä kaksi uutuuselokuvaa, joita yhdistää sarkastinen huumori. Bonuksena vielä miniarvio perjantain erikoisimmasta ensi-illasta.
Olen tähän mennessä nähnyt reilusti yli 20 elokuvaa Rakkautta ja anarkian ohjelmistosta. Edellisten kolmentoista lisäksi tässä on vielä katsomisvinkkejä seitsemän elokuvan osalta.
Täällä sitten taas. Kahvin ja mäkikuplan pitsan voimalla sadetta ja metereologeja uhmaten saavun Suvilahteen, kun Khruangbin on soittanut keikkaansa kahden minuutin verran.
Alta löytyy 13 tärppiä Helsingin isoimman elokuvafestivaalin ohjelmistosta. Rakkautta ja anarkiaa järjestetään tänä vuonna 19.-29. syyskuuta. Lipunmyynti käynnistyy ensi viikolla.
Lukeminen kannattaa lopettaa tähän, jos et ole vielä nähnyt Once Upon a Time … in Hollywoodia. Elokuvassa ei tapahdu montaa sen jännityksen kannalta keskeistä asiaa ja aion paljastaa yksityiskohtaisesti juuri ne tärkeimmät kohdat.
Earl Sweatshirt siirtyi teltasta päälavalle, ja vieläpä alkuiltaan, mikä ei varsinaisesti tehnyt räppärin tehtävää helpoksi.
Flow-lauantaina oli useita hyviä keikkoja, mutta ilta huipentui odotetusti Robynin käsittämättömän intensiiviseen keikkaan.
Cannes lähenee loppuaan, joten on aika summata parhaita elokuvia, joista ei ole vielä aiemmin ollut juttua blogissa.
Palkinnot menivät jo toista vuotta peräkkäin hyvinkin samankaltaisesti. Monien mielestä ohjelmiston paras elokuva Portrait of a Lady on Fire sai pelkän käsikirjoituspalkinnon (viime vuonna Happy as Lazzaro).
Ari Aster nousi viime kesänä monien huulille psykologista kauhua viljelevällä Hereditaryllä, josta tuli pienestä budjetistaan huolimatta menestyselokuva. Kielellä loksautettava klok-äänne nousi ainakin kauhua seuraavien kielille.
