Elokuvateatteribisnes elää voimakasta myllerryskautta.
Veiko Õunpuun Viimeiset (Viimased, 2020) on, kuten muutkin hänen elokuvansa, traagisia tapahtumia sisältävä elokuva, jossa on siitä huolimatta runsaasti mustaa ja kaurismäkeläis-jarmuschimaista lakonista huumoria.
Suomen elokuvateattereissa on esitetty jo pienen tovin elokuvia koronarajoituksilla.
Toukokuulta siirretty Espoo Cine palaa tietyllä tavalla vanhaan päiväjärjestykseen, kun se on jälleen syksyllä hieman ennen Rakkautta ja anarkiaa, tosin tänä vuonna syyskuussa tutun elokuun sijaan.
Klovn-elokuvasarja on päässyt jo kolmanteen osaan. Tv-sarjasta maailmalle ponnahtaneet tanskalaisen nykykomedian näkyvimmät sanansaattajat Frank ja Casper joutuvat tällä kertaa myös vakavien pohdintojen äärelle, kun Frankin vaimo uhkaa avioerolla.
Vaikkei Cannesia tänä vuonna järjestetäkään, niin sen virallinen ohjelmisto (tai valinnat, ransk. sélection officielle) julkistettiin tänään.
Tämän vuoden Sodankylän elokuvajuhlat järjestetään kokonaan digitaalisesti. Tarjolla on tuttuun tapaan aamukeskusteluja, klassikoita ja uutuuksia. Tosin ymmärrettävistä syistä uutuuksia on tavallista vähemmän.
Brian De Palman parhaimpiin elokuviin lukeutuva Dressed to Kill (Tappava tunnustus) tuli ensi-iltaan 40 vuotta sitten heinäkuussa ja sen vuoksi siitä järjestetään juhlanäytös Helsingin Kesäkino Engelissä 15. heinäkuuta.
Kevään kotimaisista festivaaleista Seasonin ohjelmisto julkistettiin tänään. Sen paras elokuva on Roy Anderssonin Kohti äärettömyyttä (Om det oändliga, 2019), jolle myönnettiin parhaan ohjauksen palkinto Venetsiassa.
Korona vaikuttaa muun maailman mukana myös elokuvakulttuuriin. Valtaosa elokuvateattereista ympäri maailmaa on suljettu kokonaan – tosin kaikki pienemmät elokuvateatterit eivät ole vielä sulkeneet oviaan Tukholmassa.
Ilja Hrzhanovskin Berlinalessa kilpaillut DAU. Natasha on osa isompaa poikkitaiteellista massiivista projektia, jossa valtavaan studioon rakennettiin Stalinin Venäjälle sijoittuva maailma (pressitiedotteen mukaan Natasha sijoittuu vuoteen 1952).
Edellisten blogikirjoistuksieni sävy oli varsin kriittinen, mutta alkujärkytyksen jälkeen Berlinalen festivaaliohjelmisto muuttui paljon mielenkiintoisemmaksi.
Kelly Reichardt on tehnyt ensimmäisestä elokuvastaan lähtien tinkimättömästi omanlaistaan elokuvaa, jossa käsitellään toistuvasti ystävyyttä ja ihmisten suhdetta eläimiin.
Eilen sunnuntaina Berlinalessa järjestettiin jälleen 50/50 2020 -keskustelutilaisuus, jossa SFI:n (Ruotsin elokuvainstituutin) toimitusjohtaja Anna Serner puhui Ruotsissa jo saavutetuista tasa-arvon merkkipaaluista.
Varhain maanantaiaamuna Parasite teki historiaa voittamalla sekä parhaan kansainvälisen elokuvan että parhaan elokuvan Oscar-palkinnot.
Pieni lapsi kysyy televisiossa, mikä tapahtuma muovasi Putinin elämää eniten. Neuvostoliiton sortuminen, vastaa Putin ja pyytää samalla anteeksi vakavaa ja aikuismaista vastaustaan.
Jörn Donnerista on kirjoitettu jo monta muistokirjoitusta ja ymmärrettävästi ne ovat keskittyneet lähinnä miehen merkittävään uraan kirjailijana, yhteiskuntakriitikkona ja poliitikkona.
Tänään julkistetuissa Oscar-ehdokkuuksissa ei ollut järjettömän suuria yllätyksiä, mutta kohistavaa silti riittää.
Elokuvavuosi 2019 oli mitä mainioin. Ei ehkä aivan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta toisaalta Suomessa ensi-illan saaneiden elokuvien osalta tilanne oli lähes sama.
Pian päättyvän vuosikymmenen parhaita elokuvia on jo ehditty listata eri kohteissa. Tuttuun tyyliin kohua herätti Cahiers du cinéman lista, johon oli listattu yksi amerikkalainen teos.
Night Visionsin ohjelmistosta esittelen alla vielä kaksi uutuuselokuvaa, joita yhdistää sarkastinen huumori. Bonuksena vielä miniarvio perjantain erikoisimmasta ensi-illasta.
