Kuva: Flow Festival / Konstantin Kondrukhov

Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Brittipopin kuningasmittelö Flow’n perjantaissa

Bloggaaja Mikko Pihkoluoma raportoi perjantain Flow Festivalilta.

Lukuaika: < 1 minuutti

Brittipopin kuningasmittelö Flow’n perjantaissa

Kuva: Flow Festival / Konstantin Kondrukhov

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Jossain vaiheessa – ehkäpä herkkään pianoon nojaavan She’ll Be Coming Round the Mountainin aikana – Black Tentissä esiintyneen Aldous Hardingin soitanto jäi puuroutuvan yleisön puheen alle niin pahasti, että kappaletta oli hankala kuulla. Ehkä oikea esityspaikka olisi ollut pallolava, joka on yleensä hieman rauhallisempi. Puutteista huolimatta uusiseelantilaisen laulaja-lauluntekijän hillitty esitys oli perjantain Flow’n parhaimmistoa. 

Harding liikkui lavan edessä jäykästi ja venkoen, ehkä hieman etäisenä, silloin kun ei soittanut itse. Yhtäkään sanaa kappaleen lyriikoiden ulkopuolelta ei kuultu, mikä sopi sinänsä mystisen Hardingin auraan. Bändin soitto oli koko illan virheettömintä. Settilista painottui odotetusti tänä vuonna julkaistuun Warm Chris -levyyn, jonka rauhallinen folk toimi myös liveversioina. Soitetuista kappaleista nousivat erityisen hyvin esiin Ennui, Fixture Picture, Passion Babe ja keikan päättänyt Leathery Whip.

Jos Harding jäi itse etäiseksi tai mystiseksi, niin Jarvis Cocker oli sen täydellinen vastakohta. Jarvis-musiikkia koko illan soittanut Jarv Is -yhtye aloitti keikan ärhäkästi heti Pulpin His n Herin She’s a Ladyllä, jonka jälkeen Cocker lunttasi lapusta heti suomenkielistä käännösnimeä kappaleelleen Must I Evolve?. Yleisön rooliksi jäi huutaa taustalaulajien yes, yes, yes, yesit hieman vaihtelevalla menestyksellä.

Keikan alku oli joka tapauksessa varsin onnistunut. Myöhemmin tunnelmaa latisti ehkä hieman äärimmäisen pitkä uusi kappale, mutta mikrofonipiuhansa kanssa tanssiva ja sykkivä Cocker piti silti viihdearvot korkealla. Beyond the Palen ulkopuolisista soolotuotannon kappaleista kuultiin Furhter Complicationsin nimikappale sekä Jarvis-levyn Running the World, jonka sanat olivat hyvin yleisön hallussa. Jälkimmäisen kappaleen huudatus “cunts are still running the world” lienee tällä hetkellä erityisessä suosiossa yhtyeen kiertäessä Iso-Britanniassa.

Nörttimäistä erotiikkaa huokuvan Jarviksen tanssiminen ja elehtiminen pesi ainakin 100-0 tylsän Damon Albarnin Gorillazin, vaikka Jarv Isin esiintyminen ei täysin ongelmitta sujunut. Ajoittain kitara jäi muiden soittimien alle, mutta Beyond the Palen kappaleiden aikana soundit olivat kohdillaan. Etenkin keikan päättänyt House Music All Night Long oli varsin täydellinen nappisuoritus.