Killers of the Flower Moon

Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Elokuvavuosi 2023

Lukuaika: 2 minuuttia

Elokuvavuosi 2023

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Amerikkalaisen rottentomatoes.comin vuoden parhaiden listan top 10:n joukkoon mahtui tänäkin vuonna yksi kotimainen elokuva. Kuolleet lehdet on ollut menestys lippuluukuilla sekä Suomessa että Ranskassa – ja sen arviot pohjoisamerikkalaisissa medioissa ovat olleet jopa Kaurismäen menestyksekkään uran meriiteillä poikkeuksellisen kiittäviä. Lisäksi elokuva on ehdolla kahden Golden Globen saajaksi. Näyttelijäehdokkuudellaan Alma Pöystistä on kovaa vauhtia tulossa kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisnäyttelijöitä Kati Outisen ohella. 

Tammikuun 23. päivä julkistetaan Oscar-ehdokkuudet, ja todennäköisyys sille, että Kuolleista lehdistä tulee Kaurismäen uran toinen ehdokkuus on monien ammattilaisten (mm. Varietyn) mukaan erittäin hyvä. Mies vailla menneisyyttä kilpaili Oscar-gaalassa keväällä 2003 eli 20 vuotta sitten.

Amerikkalaissivuston listalla on toinenkin suomalaiselokuva, joka on rikkonut ennätyksiä ja saanut huomattavan positiivisia arvioita. Lions Gate levitti Sisua parhaimmillaan yli tuhannella pohjoisamerikkalaisella valkokankaalla. Jalmari Helanderin kaikki elokuvat ovat olleet suosittuja kotimaassa, mutta se, että Sisu sai enemmän katsojia kuin Samuel L. Jacksonin tähdittämä Big Game on iso saavutus etenkin huomioiden, miten vaikeaa elokuvateatterimenestystä on nykyään ennakoida. 

Vielä 2010-luvun alussa riittävän suuri mainoskampanja tv-spotteineen takasi tietyn määrän yleisöä teattereissa, mutta näin ei ole ollut enää kahdeksaan vuoteen – ja etenkin 2023 oli hankala monelle kotimaiselle elokuvalle. Jo mainittujen ohella ainoastaan Linnea Leinon tähdittämä Lapua 1976 oli poikkeuksellisen suosittu Suomen valkokankailla.

Hyvien uutisten ohella on pakko mainita, että koko eurooppalainen elokuvakenttä elää yhä myllerryksessä ja kärsii pandemian vaikutuksista. Viime vuonna Match Factoryn ostaneesta Mubista on tullut yksi festivaalikentän suurimpia nimiä, jonka tuottamat ja levittämät elokuvat voittivat tämän vuoden Cannesin ja Venetsian kilpasarjoista useita palkintoja. Tosin levityskuvio on monimutkainen ja esim. meillä niillä saattaa olla paikallinen levittäjä. Samoin vähintäänkin mielenkiintoista on se, että Todd Haynesin mainio May December tulee Suomessa valkokankaille vasta ensi vuonna Cinemansen levittämänä, vaikka se pyörii jo mm. Yhdysvaltojen Netflixissä. Nähtäväksi jää miten hyvin ratkaisumalli toimii kaupallisesti (riippunee paljon mm. Julianne Mooren ja Natalie Portmanin Oscar-menestyksestä).

Kaiken kaaoksen keskellä tänäkin vuonna tehtiin poikkeuksellisen hienoja elokuvia. Listasin mielestäni kaksikymmentä parasta:

Killers of the Flower Moon (Martin Scorsese)

Close Your Eyes (Cerrar los ojos, Victor Erice)

Kuolleet lehdet (Aki Kaurismäki)

Perfect Days (Wim Wenders)

Poor Things (Yorgos Lanthimos)

Bottoms (Emma Seligman)

Neljä pientä aikuista (Selma Vilhunen)

Passages (Ira Sachs)

The Beast (La Bête, Bertrand Bonello)

Oppenheimer (Christopher Nolan)

Anatomy of a Fall (Anatomie d’une chute, Justine Triet)

In Our Day (우리의 하루, Hong Sang-soo)

Barbie (Greta Gerwig)

Talk To Me (Ari McCarthy, Michael Philippou)

The Killer (David Fincher)

Asteroid City (Wes Anderson) 

La chimera (Alice Rohrwacher)

Beau Is Afraid (Ari Aster)

Evil Dead Rise (Lee Cronin)

Infinity Pool (Brandon Cronenberg)