”Hänen [Katri Valan] kuolemansa jälkeen monella suulla sanottiin, että yhteiskunnan täytyy pitää parempaa huolta taitelijoistaan. Silti tässä pandemian aikana näyttää taas unohtuneen, mikä on ihmisyyden ja humanismin ydin, ja miten tarvitsemme juuri taiteen ja tieteen tulkitsemaa tietoa siitä.”

Ohjaaja Hanna Ryti Vala! -esityksestä Voimassa 4/2022.

”Välillä tulee kyllä palautetta, että miksi esitykseni ovat niin synkkiä ja brutaalin raakoja ilman mitään toivon pilkahdustakaan. Ehkä se on sitä naisen tukahdettua raivoa. Nytkin tuntuu epätodelliselta ja julmalta katsoa täältä käsin, mitä tällä hetkellä ukrainalaiset kokevat. Tai sitten en ole vielä löytänyt sellaista hyvin hauskaa teosta, ja se on vain odottamassa jossain muutaman vuoden päässä.”

Tanssija-koreografi Susanna Leinonen Voimassa 2/2022.

”Itselleni Brecht on erityisen tärkeä runoilijana. Mieleen tulee esimerkiksi Työläisäidin kehtolauluja -sarja, joissa äiti laulaa kuinka hiilet ovat loppu ja asunto on pimeä ja kylmä. Ja nyt sitten Eurooppa on menossa kohden tätä samaa köyhien pimeää ja kylmää talvea.”

Kirjailija Sirpa Kähkönen Brechtiä jokanaiselle -näytelmästä Voimassa 8/2022.

”Pyyhimme hikikarpaloita otsalta, kun alun perin lähinnä mausteena nähty yhteiskunnallisuus muuttui noin tuhatkiloiseksi. Nousi esiin kysymyksiä siitä, miksi tällainen virheiden etsintä toisista kansakunnista ja ihmisryhmistä sekä erilaiset puhdistukset toistuvat aina uudestaan ja uudestaan.”

Ohjaaja Hanna Kirjavainen Voimassa 3/2022 viittaa siihen, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikutti Marian tunnustus. Muistokirjoitus hevoselle -esitykseen.

Niitä [erilaisten ihmisten itse kertomia tarinoita] me tarvitaan ehdottomasti enemmän, ja niitä onkin, mutta niitä ei nähdä, koska ne jäävät piiloon ja omaan kuplaan.”

Vammaisuutta ja muita valtakulttuurin asettamia osallisuuden esteitä teoksissaan käsittelevä tanssija ja esitystaitelija Riina Hannuksela Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Saavutettavuus näyttämöllä.

”Itse en ajatellut ollenkaan, että teenpä tässä yhteiskunnallisen teoksen. Pikemminkin luotin lähtökohtaisesti siihen, että yksityinen laajentuu itsestään yleiseksi. Minusta suoraa vaikuttamista on liikaakin päällä koko ajan joka paikassa. Minua kiinnosti enemmän saada näytelmään jotain hyvin arkista, kuten nyt vaikkapa puhetta kuukautisista.”

Näyttelijä ja nukketatterintekijä Jonnakaisa Risto Korhosen muotokuva -esityksestään Voimassa 9/2022.

”Minua kiinnosti enemmän saada näytelmään jotain hyvin arkista, kuten nyt vaikkapa puhetta kuukautisista.”

”Me olimme teatteriopiskelijoita, ja sitten saattoi joku teatteriopettaja sanoa, että ilmastomuutoksesta ei voi tehdä taidetta. Se on semmoinen aihe mihin ei kannata tarttua, se on niin abstrakti ja vaikea, että te ette voi onnistua. No sitten me päätimme Ronjan [Louhivuori] kanssa että aivan varmasti voi ja että perustamme kollektiivin, joka tekee taidetta pelkästään ekologisesta kriisistä.”

Ilmastokirkko-kollektiivin toinen perustaja Marleena Halonen Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Ilmastonmuutos näyttämöllä.

”Mahagonnyssa ollaan alunperinkin ekokatastrofin äärellä. Kummassakin on kysymys siitä, kuinka osa ihmisiä sikailee käyttämällä sumeilematta hyväkseen luonnonvaroja ja toisia ihmisiä. Niissä mietitään myös sitä, onko köyhällä varaa olla moraalinen.”

Oopperalaulaja ja tuottaja Reetta Ristimäki Mahagonny & Seitsemän kuoleman syntiä -esityksistä Voimassa 8/2022.

”Porttiteatterissa käytetään sellaista sipulin kuorimisen tekniikkaa niin, että mennään kerros kerrokselta pikkuhiljaa syvemmälle ja sitten tulee vastaan häkellyttävä muutos. Ekan puolen vuoden aikana se ihminen tulee treeneihin patsastelemaan vähän niin kuin linnan kongissa on tapana. Sitten se aukeaa, ja sieltä tuleekin oikeasti tyyppi, joka se on ollut viimeksi joskus 12-vuotiaana. Siinä on mahdollisuus tulla takaisin niin sanotusti ihmiseksi.”

Porttiteatterin aktiivi Ola Miettunen Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Vapautuvien vankien yhteisöteatteri kohtaa flamencon.

”Minä uskallan väittää, että mikään ei olisi ennallaan, jos jokaisessa koulussa olisi yksi Tuija Minkkinen ja teatteriryhmä, ja sinne voitaisiin ohjata sellaisia muksuja, joilla on vaikeuksia. Ja niin hekin voisivat saada lapsena oikean yhteen hiileen puhaltamisen kokemuksen. Tämä on tällaista taistelua tuulimyllyjä vastaan kulttuurin merkityksen puolesta.”

Koreografi Kaari Martin Porttiteatterin ohjaaja-tuottaja Tuija Minkkisestä Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Vapautuvien vankien yhteisöteatteri kohtaa flamencon.

”Pyrin siihen, että omat teokseni ovat selkeässä suhteessa ympäristöön, ympäröivään todellisuuteen ja tähän yhteiskuntaan, jos me elämme. Usein vähän ihmettelen, että miten me täällä ollaan. Kävin myös juuri Kasselin Documenta-näyttelyssä, jonne globaali etelä oli vyöryttänyt valtavan intervention. Siellä oli paljon hienoja teoksia, mutta olennaista niissä oli nimenomaan se, miten ne oli yhdessä tehty.”

Esitystaiteilija Juha Valkeapää Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Rajat auki Viroon.

”Ei meillä Telakalla ole tapana sanallistaa jotain ohjelmistovalintojen punaista lankaa, mutta kyllä sitä linjaa silti ohjaa halu käydä dialogia asioista, jotka ovat yhteiskunnallisista tärkeitä ja hetkessä ajankohtaisia. Tätä kautta se yhteiskunnallisuus tulee jotenkin itsestään lavalle ja harjoituksiin. Toisaalta olemme pyrkineet olemaan hierakkioista vapaa ja kollektiivisesti johdettu teatteri, jossa kaikilla on mahdollisuus ja oikeus sanoa mielipiteensä. Se välillä tietenkin vaikeuttaa asioita, mutta se on sen arvoista.”

Teatteri Telakan tuottaja Maarja Kaasik Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Rajat auki Viroon.

”Korkeakoulutettuna taiteilijana olen vähän varovainen pitämään palopuheita taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä, mutta vaikka korona perui hirveästi töitä, ei minulle tullut sellaista oloa, etteikö tämä työ olisi yhteiskunnallisesti tosi tärkeää!”

Rumpali ja äänisuunnittelija Ilkka Tolonen Voimassa 5/2022.

”En sano, että minusta taiteen pitäisi olla julistavalla tavalla poliittista. Minusta jo se on poliittista, että teos viihdyttää turvallisella tavalla niin, ettei se loukkaa ketään. Siis, että voidaan olla kehollisesti yhdessä tilassa erimielisiä ilman että tapellaan. Esittävän taiteen koolle kutsuvassa voimassa on itsessään paljon poliittista. Minulle esitykset ovat tekoja, jotka voi nähdä myös poliittisina valintoina. Niihin sisältyy silloin aina myös teoksen synnyttämä keskustelu.”

Ohjaaja-kuraattori Meri-Maija Näykki Voimassa 1/2022.

”On aina valinta, kuka lavalla on, kenen tarinaa kerrotaan ja mistä näkökulmasta. Vaikka minulla ei ole erityistä missiota ja haluan jättää katsojan tulkinnalle tilaa, pyrin aina olemaan tosi tietoinen kaikista esillä olevista asioista.”

Ohjaaja Riikka Oksanen Voimassa 9/2021.

On aina valinta, kuka lavalla on, kenen tarinaa kerrotaan ja mistä näkökulmasta.

”Minulle teatteri on ehdottomasti väline osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sosiaalinen media ei ole koskaan tuntunut omalta areenalta, mutta teatteri aina on. Ylioppilasteatterin taiteellisen johtajan roolissa parasta on se yhteisö, jonka sisällä ja jonka kautta voi vaikuttaa. Se on ihanaa. Se on samalla leikkiä ja tarjoaa mahdollisuuden fantasioida sellaisesta maailmasta, jossa haluaa itse elää.”

Ylioppilasteatterin taiteellinen johtaja Jenni Korpela Voimassa 6/2021.