Lukuaika: 4 minuuttia

Feministisen monitoimiareenan tirehtööri Meri-Maija Näykki uskoo radikaalin lempeyden voimaan

Ratinan stadionin kainalosta Tampereen linja-autoasemalta löytyy liiketila, jossa ei myydä mitään. Siellä kortteeria pitää vielä tammikuun lopulle asti Täsmäteatteri, jonka poikkitaiteellinen työryhmä on sovittanut paikkaan feministisen monitoimiareenan.

Narttu Live (työnimi) –otsikolla varustetun hankkeen on helppo päätellä piruilevan joulukuussa Tampereelle avatulle Nokia-areenalle, joka ensin nimettiin pääsponsorinsa mukaan Uros Liveksi.

Sisältä vaihtoehtoinen monitoimiareena vaikuttaa jonkinlaiselta hippikommuunin ja purkkapopbändin takahuoneen yhdistelmältä. Yleiskirjavan kuosin vahvin väri on vaaleanpunainenSeinille on ehtaan jääkiekkotyyliin ”jäädytetty” t-paitoja, joiden selkämysten nimistä voi tunnistaa lätkäidoleiden sijaan feminismin ja queer-liikkeen sankareita. Televisioruudulla pyörii ringettevideo. Sivupöydällä on tarjolla kakkua ja mehua.

Tämän ei-kaupallisen basaarin keskellä illan näytöstä valmistelee teoksen tuottaja-ohjaaja-kuraattori Meri-Maija Näykki.

”Tässä tosiaan ideana oli tehdä vastakappale Uros Livelle”, hän naurahtaa.  ”Kutsuin projektin työryhmää koolle erilaisissa someryhmissä. Siihen kuuluu naisia, muunsukupuolisia ja yksi transmies. Halusin työskennellä nimenomaan naisten ja queer-ihmisten kanssa, koska Uros Live vaikutti tehdyn niille muille.”

Täsmäteatteri on aiemminkin erikoistunut poikkitaiteellisiin ja paikkasidonnaisiin teoksiin. Esimerkiksi vuonna 2019 se järjesti Ratinan silla alla kaikille avoimet synttäri-iltamat 240 vuotta täyttäneelle Tampereelle.  Korona-ajan olosuhteisiin sovitettu Terveisin, Teatteri oli puolestaan esitys, joka postitettiin katsojan kotiin kirjeinä niin, että katsoja oli samalla esityksen lavastaja, ohjaaja ja näyttelijä.

Narttu Live (työnimi) päätyi Tampereen linja-autoasemalle kaupungin tyhjien tilojen kulttuurikäyttöä edistävän Välitila-toimintamalllin pilottihankkeena. Se jouduttiin kesken prosessiin sopeuttamaan yllättäen vuoden vaihteessa taas kiristyneisiin kokoontumisrajoituksiin.

”Loppuvuodesta 21 kiellettiin kaikki esittävän taiteen yleisötilaisuudet, mutta museoiden ja näyttelyiden katsottiin voivan olla auki tietyin edellytyksin. Kun tässä tapauksessa teos pakeni jo valmiiksi määritelmiä muutenkin, ei taiteen kannalta ollut kovin merkityksellistä, miksi sitä kutsutaan. Niinpä ajattelin. että olkoon se sitten museo”, kuvailee Näykki.

Tampereen alueella monet museot ovat määritelleet koronaturvallisuuden rajaksi kymmenen henkeä näyttelytilaa kohden. Näin laskien Narttu Liven kolmeen näyttelytilaan voidaan päästää yhteensä 30 maskeilla ja turvaväleillä suojattua yleisön edustajaa.

”Käytännössä suunniteltua sisältöä ja yleisömäärää jouduttiin karsimaan vain vähän. Sitten vain liimailin seiniin erilaisia museolappuja.”

Sisääntuloaulasta löytyy monitoimiareenan tilakartta. Kuva: Tuomas Rantanen

Muutama tunti haastattelun jälkeen avautuvaan näyttelyyn meidät yleisön edustajat on kutsuttu saapumaan viiden hengen rytmissä. Jo ovella tulijat ryhmäytetään kotijoukkueen jäseniksi ja meille kerrotaan pelisäännöt, joissa maalien teon ja voittamisen sijaan korostuvat yhteisöllisyys ja muustakin turvallisuudesta kuin koronan väistelystä huolehtiminen.

Vapaasti kierreltävissä näyttelytiloissa on tarjolla erilaisia installaatiota ja vastaanottorasteja. Aina väliin eri tiloissa kuullaan musiikkiesityksiä, joita säestetään milloin pianolla, milloin kanteleella ja pölynimurilla. Yhteen näyttelytilaan rakennetussa installaatiossa hellyttävät patteripehmolelut on asetettu epäsäännöllisen muotoiselle pelikentälle enemmän könyämään laitojen yli ja toistensa päälle kuin potkimaan palloa maaleihin.

mainos

Samaan aikaan, kun ”toimitusjohtajan toimistossa” drag-artisti Hellä Suvanto (Taneli Kemppi) pitää kynsistudiotaan, sivummalle rakennetussa ”saunassa” demonstroidaan kehorauhaa.  ”Hotellissa” puolestaan nähdään Narttu Juoksuajan (Vappu Raappana) hillitön burleskiesitys, jonka peruselementtejä ovat sänkyyn mahdutettu luonnollista kokoa oleva jääkiekkomaali, lätkäkeräilykorteista tehty viuhka ja luovasti sovitettu Maamme-laulu.

Toisaalla yleisölle tarjotaan mahdollisuus katsoa ikkunan takaa kuinka vihainen feministi (sirkustaiteilija Kanerva Keskinen) heittelee veitsiä seinäruusukkeisiin, joissa lukee ”homofobia”, ”naisviha” ja ”rasismi”. Saman feministin voi nähdä myös toisella osastolla kävelemässä paljain jaloin rikotun lasikaton sirpaleiden päällä.

Tarjolla olevan tunneskaalan koskevinta päätyä edustaa jääkiekkovarusteisiin pukeutuneen rap-artisti ja transaktivisti Arion Raudeksen pukuhuoneinstallaatio. Räpätessaan hän siirtää kaapistaan pursuavia kukkia maljakkona toimivaan pisoaariin. Tilaan kustomoidussa kappaleessaan hän kuvaa yksilön tärkeitä elämänvalintoja taktiikkataulun nuoliin viittaamalla ja murehtii kertosäkeessä riipaisevasti, kuinka isänmaa on unohtanut osan toivoistaan.

Kuva: Katri Kallio

Tätä iloittelevassa anarkismissaan riemastuttavaa ja osallistavuudessaan koskettavaa kollaasia voi perustellusti kuvailla kuraattori Näykin itse käyttämällä käsitteellä radikaali lempeys.

”Vaikka teoksen nimessä on sana ’narttu’ ja siellä näytetään keskisormeakin, sen tunnelma on turvallinen, rakastava ja hattarainen. Ja se on tässä ajassa erityisen radikaalia”, hän täsmentää.

Teoksen otsikossa mainittava ”työnimi” saa sekin lempeän selityksensä.

”Uros Liven toimitusjohtaja väitti aikanaan, ettei se nimi liity mitenkään sukupuoleen, eikä ole provokaatio. Tämän paikan tirehtöörinä itse olen sitä mieltä, että  ’narttu’ kyllä liittyy sukupuoleen ja se on tarkoituksellinen provokaatio, Koska emme kuitenkaan oikeasti usko sukupuoliseen poissulkemiseen, näyttelyyn kuuluu myös osio, jossa yleisö saa äänestää areenallemme paremman nimen.”

Erilaista aktivismiakin harrastanut Näykki aloitti taitelijauransa jo 7-vuotiaana Sorin sirkuksessa. Tie nykyiseksi poikkitaitelijaksi on kulkenut Järvenpään kansanopiston, Metropolian ammattikorkeakoulun ja brittiläisen Circomedian kautta.

Helsingin Cirkossa oli tarkoitus esittää helmikuussa Näykin ohjaamaa nykysirkusesitystä Irtikytkentä, mutta koronan takia sen aika ja paikka vielä elää. Esityksessä ihmisten välisen yhteyden muodostumien ja katkeamisen metaforana hyödynnetään kaksiosaista sirkushevosta. Toukokuussa Mynämäellä avautuu Näykin yhteisötaideprojektina purkutaloon konseptoima Mynä-Mynä-Maa -näyttely.

”En sano, että minusta taiteen pitäisi olla julistavalla tavalla poliittista. Minusta jo se on poliittista, että teos viihdyttää turvallisella tavalla niin, ettei se loukkaa ketään. Siis, että voidaan olla kehollisesti yhdessä tilassa erimielisiä ilman että tapellaan”, Näykki määrittelee taiteensa yhteiskunnallisuutta.

”Esittävän taiteen koolle kutsuvassa voimassa on itsessään paljon poliittista. Minulle esitykset ovat tekoja, jotka voi nähdä myös poliittisina valintoina. Niihin sisältyy silloin aina myös teoksen synnyttämä keskustelu.”

Täsmäteatteri: Narttu Live (työnimi)
Monitaiteinen näyttely Tampereen linja-autoasemalla (Vuolteenkatu 4) 28.1. asti.

Kommentoi Facebookissa