Taide

Hymy häpeän jälkeen

Kirjoittanut: NHL Lukuaika: 4 minuuttia

Taiteilija Toni Kitti käsittelee hiv-häpeää pois taiteessaan. Teksti Heli Yli-Räisänen Kuvat Heli Yli-Räisänen ja Toni Kitti Galleria Lapinlahden sisäänkäynnillä on vinyylinen kynnysmatto, jossa on hymyilevän nuoren miehen kasvokuva. Walk Over Me on taiteilija Toni ­Kitin omakuva, yksi teos hänen näyttelyssään The Persistence Of Plastic. ”Mun yli on kävelty ja päälle paskottu aika paljon milloin mistäkin syystä – koska olen homo, vähän outo, hiv-positiivinen enkä työelämässäkään pärjännyt.” Näyttelyyn tullessaan jokainen kävijä joutuu ensimmäisenä kävelemään Kitin yli ja kysymään itseltään: mikä oikeuttaa tallomaan toisen ja tahrimaan tämän elämänilon? The Persistence Of Plastic -näyttely on entisessä mielisairaalassa Helsingin Lapinlahdessa. Mielisairaalaan tai hautausmaalle Kitti

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Hymy häpeän jälkeen

Taidetyö on prekaaria työtä

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 2 minuuttia

Maaliskuussa julkaistussa Taiteen ja kulttuurin baro­metrissa suomalaiset taiteilijajärjestöt vaativat yksimielisesti lisää apurahoja taiteilijoille. Kyselyyn vastanneet taiteilijajärjestöjen hallitusten jäsenet lähettävät viestinsä Taiken kautta valtion suuntaan, mikä selittää painotuksen. Julkaisuun nostetuissa anonyymeissä avovastauksissa näkyy kuitenkin myös toisenlaista ajattelua: ”Perustulo ratkaisisi huomattavan ongelmavyyhdin. Mutta se, että taide käsitetään edelleen muusta työstä erillisenä viihdykkeenä, on iso ongelma.” Juuri näin. Taiteen hyvinvointivaikutuksia koskevan puheen yleistyttyä sen yhteiskunnallisen autonomian vaatimisesta on tullut vaikeaa. Nyt käytössä on kiertotie, joka painottaa taidetyön erityisyyttä, ja tämän kontrollimekanismina toimii ”korkea laatu”. Asiaa voi kuitenkin katsoa toisinkin. Taiteilijoiden kokemat ongelmat ovat todellisia, mutta prekarisaation vaikutukset ovat samankaltaisia muuallakin. Palkaton työ on

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Taidetyö on prekaaria työtä

Hyvän tekemisen puolesta

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 9 minuuttia

Näyttelijä Kati Outisen matka näytelmäkerhosta suolle. Kuvat Velda Parkkinen ”Ei taiteella ole mitään tehtävää. Luen juuri Valistuksen vuonna 1962 julkaisemaa Lasten runotarta, jossa runous on valjastettu kasvatustehtävän asialle. Se on ahdistavaa. Taiteen olemus on, että kahdesta yleisön edustajasta toinen voi kokea sen puhuttelevana ja toinen ei, ja he ovat molemmat oikeassa”, linjaa Kati Outinen kahvipöydän ääressä ja heiluttelee sanojensa vakuudeksi laastaroitua etusormeaan. Taiteen tekemisessä pitää silti olla eetosta ja itsekunnioitusta. Tämä käy hyvin ilmi Outisen pitkästä urasta. Hänen tapauksessaan tie taiteilijaksi näyttää myös käyneen luontevasti. Kouluaikana Outinen harrasti teatterin ohella balettia, kävi tanssi­teatteri Raatikon tanssitunneilla, askarteli savipajakerhossa sekä soitti nokkahuilua

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Hyvän tekemisen puolesta

Nälkä ja vilu tekevät taiteilijoista menestyjiä

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 2 minuuttia

Sytytin tulen mökin takkaan. Sytykekopasta löytyi heinäkuun Hesari. Kulttuurisivut kertoivat Kustavin Volter Kilpi -viikosta, johon perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa osallistui. Elomaa yllätti yleisön kertomalla lukeneensa Alastalon salissa. Kirja oli kuulemma mielenkiintoinen, vaikka välillä pitikin harppoa. Sen lisäksi, että Elomaa paljasti olevansa kulttuurin ystävä, hän kertoi mielipiteensä taiteen rahoituksesta. Elomaan mukaan taiteilijoita ei kannata paapoa liioilla apurahoilla, koska ”sekä urheilussa että kulttuurissa päästään parempiin tuloksiin, jos olot ovat hieman karummat”. Taiteilijoiden pitäisi ajatella myös teostensa kaupallisuutta, koska ”jos on saanut julkista tukea, niin ei voi vain tehdä sitä, mitä itse haluaa”. Kohentaessani hiillosta totesin, että onneksi meillä on vallan kahvassa

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Nälkä ja vilu tekevät taiteilijoista menestyjiä

Viimeinen dekadentti

Kirjoittanut: Janne Siironen Lukuaika: 7 minuuttia

”Taide on kuten seksi; se mistä myönnämme pitävämme päivänvalossa ja mistä me oikeasti pidämme kello 2.30 yöllä, baarien sulkeuduttua, ovat kaksi eri asiaa.” Aikana, jolloin kaikki informaatio on Wikipedian päässä, on jännittävää löytää aito mysteeri. Minusta tuntuu, että kompastuin yhteen muutama viikko sitten Berliinissä. Vierailin ystäväni vinkistä underground-taiteilija Rexin Rex Verboten -näyttelyn avajaisissa The Ballery -galleriassa Schönebergissä. Ennakoiva salapoliisityö ja reipas googlailu jätti käteen harvinaisen vähän informaatiota taiteilijasta. Edes internet ei tiedä nimimerkki Rexin oikeaa nimeä, ikää, synnyinpaikkaa tai juuri muutakaan kovin tarkkaa tämän elämästä. Rex Verboten on osa Berliinissä juhlittavaa Folsom Europe -fetissitapahtumaa. Ovella vartioi tiukkailmeinen ja tiukkahousuinen vanhempi

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Viimeinen dekadentti

Odotus syö ihmistä

Kirjoittanut: Ellen Eljaala Lukuaika: 6 minuuttia

Kuvat Velda Parkkinen Kello on Irak. Se murenee sadoiksi askartelusaksilla leikatuiksi perhosiksi, valkomustiksi pakolaisiksi. Näin kertoi Abdulwadud kuvataitelija Heidi Hänniselle tämän kysyessä hänen teoksensa merkityksestä. Nyt Hänninen kertoo siitä minulle, samalla kun Huuto-gallerian näyttelyhuoneen seinille rakentuu aivan uusi maailma. Sitä maalaavat, leikkaavat ja liimailevat kasaan viisi pakolaismiestä. Heidi Hänninen on yksi vapaaehtoisista, jotka ovat pitäneet  pakolaiskeskuksessa seinämaalaustyöpajaa, jonka huipentuma on tässä: Odotushuone. Se lukee seinälläkin, arabiaksi. Odotus muodostui teemaksi yksissä mielin, kun lähdettiin suunnittelemaan näyttelyä Huuto-galleriaan. Eikä se ole ihme. Jokainen haastattelemani mies kertoi tekemisen puutteen, tietämättömyyden läheisten kohtalosta ja oman kohtalonsa päätöksen odottelun olevan heidän arkeaan nykyään. Vähintään neljä kuukautta

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Odotus syö ihmistä

Rojun raivolla

Kirjoittanut: Veera Järvenpää Lukuaika: 10 minuuttia

Kuva&kollaasi Velda Parkkinen Ilta-aurinko maalaa vastapäisen talon seinän kullalla. Johanna Rojola lojuu työhuoneessaan säkkituolilla ja harmittelee ääneen. ”Nykyään oman taiteellisen työn tekeminen tuntuu lomalta. Kun käyn päivätyössä Lahdessa, minulla ei tosin ole jaksamista tulla tänne.” Rojola tunnetaan sarjakuvapiireissä ja niiden ulkopuolellakin Rojuna, joka on alansa todellinen konkari. Piirtämisen lisäksi Rojola on organisoinut näyttelyitä, työpajoja ja seminaareja. Hän on toiminut Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajana, ollut tuottamassa Sarjakuvafestivaaleja ja perustamassa kahta feminististä sarjakuvajulkaisua: Naarassarjat-lehteä ja Nettinarttu-verkkojulkaisuja. Hänen viimeisin oma sarjakuva-albuminsa ilmestyi yhdeksän vuotta sitten. Roju onkin vuosien saatossa kasvanut piirtäjästä mahdollistajaksi, joka opettaa sarjakuvaa ja animaatiota Lahden kansanopistossa. ”Ehkä minun taiteellinen työni on

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Rojun raivolla

Järjestäytynyttä sarjakuvataiteilua

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 3 minuuttia

Teksti Tuuli Sirkeinen Kuvat Kristian Mccann Sarjakuvakollektiivi Kutikuti ry on luotsannut kotimaista nykysarjakuvaa tänä syksynä jo kymmenen vuotta. Yhteisen työhuoneen jakaneesta sarjakuvataiteilijoiden ryhmästä on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes nelikymmenhenkinen yhdistys. Muun muassa Tommi Musturi, Sami Aho ja Jarno Latva-Nikkola olivat perustamassa kollektiivia, johon alettiin viime vuonna kutsua lisää taiteilijoita työhuone-yhteisön ulkopuolelta. Kutikuti ry julkaisee neljännesvuosittain ilmestyvää sarjakuvalehti Kutia. Yhdistyksen puheenjohtajan, sarjakuvapiirtäjä Amanda Välimäen mukaan ensimmäiset numerot olivat omintakeisempia – tarkoituksena oli esimerkiksi käyttää vain rajallista määrää värejä. Kuti-lehteen voi kuka tahansa voi lähettää sarjakuviaan. Aluksi yhdistyksen tavoitteena oli antaa palautetta jokaisesta lähetetystä sarjakuvasta, mutta kasvaneen määrän vuoksi se ei ole

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Järjestäytynyttä sarjakuvataiteilua

Taide joka muuttaa kaupungin

Kirjoittanut: Voima Lukuaika: 4 minuuttia

Teksti ja Kuvat Rosa Meriläinen Sirkusrakkauspumpum ry:n kahdeksan­vuotiaan perustajan Alisa Suomisen mielestä Näsinneulaan sopisi lasten katutaideteos. Aluksi lastenkulttuuriyhdistys Sirkusrak­kauspumpum järjesti vain tapahtumia, joissa kaupunkiin jää tilapäinen jälki: roskakori peitettiin hienolla hupulla tai maahan piirrettiin katuliiduilla. Näin kertoo yhdistyksen toiminnanohjaaja Piritta Suominen. Hiljalleen toiminnan tavoitteeksi laajeni tarjota lapsille mahdollisuus muuttaa kaupunkiympäristöä mieleisekseen – luvan kanssa. Kun yhdistyksen perustajalta, kahdeksanvuotiaalta Alisa Suomiselta kysyy, mitä mieltä hän on luvatta seiniin piirtämisestä ja maalaamisesta, Suominen vastaa: ”Pölhöä”. Hän korostaa erityisesti sitä, miten jotkut piirtävät rumasti, vaikka voisivat tehdä hienon kuvan. Onko sitten eri asia, jos spreijaa luvatta tosi hienon kuvan? Alisa Suomisen mukaan ei

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Taide joka muuttaa kaupungin

Valhe viettelee vaikka vesisateessa

Kirjoittanut: Tuomas Rantanen Lukuaika: 2 minuuttia

Ryhmäteatterin klassikkosovitus on kelpo kesäteatteria. Suomalainen kesä­teatteriyleisö asettuu ur­heasti sekä ailahtelevien sääolojen että sietämättömästä keveydestä hyveen tehneen teatteri-ilmaisun armoille. Ryhmäteatterin Suomenlinnaan tekemä Valheet ja viettelijät torjuu arktisia olosuhteita tiiviillä sadekatoksella ja filteillä, muuta tuskaa aidolla kunnianhimolla. Valheet ja viettelijät perustuu Pierre Choderlos de Laclosin vuonna 1782 julkaistuun kirjeromaaniin Vaarallisia suhteita. Näytelmässä on kyse ihmisten välisistä valtasuhteista, viettelystä, viattomuuden menettämisestä, eroottisesta nautinnosta, aidosta rakkaudesta sekä petollisuudesta ja itsepetoksesta.  Sukupuolten välinen kamppailu näyttäytyy yllättävänkin tasa-arvoisena: siipeensä saavat myös miehet. Esitys alkaa hiukan sekavasti kaik­kien­ henkilöiden ryntäillessä sisään ja ulos. Se on kuitenkin vain hämäys­tä. Juha Kukkosen ohjauksessa on tarkkuutta, mutta katsojalta vie hetken päästä esityksen liikkeeseen mukaan. Esityksen dynamiikka

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Valhe viettelee vaikka vesisateessa

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan
    Jatka selausta