Koronapandemian vuoksi päätetyt kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset iskivät myös Voima-lehden hetkeksi kanveesiin. Kulttuuritoimijoilla ei ymmärrettävästi ollut markkinoitavaa.
Voiman teemana on tällä kertaa kirjallisuus. Perinteistä lehtijournalismia ja kirjallisuutta yhdistää sanan voima. Yhä useammin kirjallisen muodon rinnalla sanat elävät puheena – niin äänikirjoina, podcasteina kuin lavarunoutena.
Maamme historian suurin ja globaalissakin mittakaavassa valtava asekauppa, HX-hankkeeksi nimetty Hornet-hävittäjien korvaaminen on niin poliitikkojen kuin valtavirran tiedotusvälineidenkin keskuudessa herättänyt yllättävän vähän keskustelua.
Koko kansan mediasivistäminen on raudanlujaa turvallisuuspolitiikkaa.
Me suomalaiset olemme ylpeitä saavutuksistamme ja maastamme. Syystäkin. Monet asiat täällä toimivat mainiosti ja kansainvälisestikin arvioiden Suomen itsenäisyyden sata vuotta ovat olleet nousujohteisia.
Kansainvälisten luottamusmittausten mukaan elämme epäluottamuksen aikakautta. Viestintätoimisto Edelmanin tänä vuonna julkaistun luottamusbarometrin mukaan mittarit huutavat punaisella.
Arvot voivat ohjata toimintaa, mutta ne eivät saa raamittaa todellisuutta, Kimmo Jylhämö kirjoittaa pääkirjoituksessaan.
Ajan henki on jääkylmä, ja yritysten työntekijöitä kehotetaan pitämään turpansa kiinni, Kimmo Jylhämö kirjoittaa pääkirjoituksessaan.
Teksti Teemu Matinpuro Ensimmäistä Voima-lehteä tehtiin marraskuussa 1999 melkoisen innostuksen ja kohkaamisen merkeissä Hämeentien varrella Helsingin Kalliossa.
Kimmo Jylhämö pohtii pääkirjoituksessaan älykästä sosialismia ja sitä, miksi konservatiivisuuskin on joskus hyvästä.
Viime vuodet kansainvälinen finanssieliitti on pitänyt Eurooppaa leikkikenttänään, mutta minulla on sellainen olo, että sen aika on ohi.
Mitä olisi käynyt, jos Talvivaaran puolustamiseen tuhlattu päättäväisyys olisi suunnattu innovatiivisen energiapolitiikan rakentamiseen, Kimmo Jylhämö pohtii pääkirjoituksessaan.
Nyt voi olla hetki tehdä Voimasta vielä parempi lehti.
Kimmo Jylhämö pohtii pääkirjoituksessaan yhä kasvavien tuloerojen aiheuttamia ongelmia.
Sosiaalisen median aika poikkeaa vanhasta valistuksesta, joka vaati kuivasti ja epäseksikkäästi käyttämään järkeä itse, Kimmo Jylhämö kirjoittaa pääkirjoituksessaan.
Emme voi ohittaa isänmaamme nimeen latautuvaa kritiikkiä ja suomimista.
Suomessa riittää rahaa, jonka voisi valjastaa parempaan käyttöön. Voima ei laiskottele, vaan tarjoaa konkreettisia parannusehdotuksia.
Voima Kustannus Oy:n toimitusjohtaja ilmoitti tulevista leikkauksista. Henkilökuluista ja palkkiosta ollaan leikkaamassa yhteensä neljännes. Syynä on se, että tj haluaa varautua mainosmyynnin laskuun.Emme siis tiedä…
Kesällä tuli todistettua, miten helposti kriittinenkin toimittaja korruptoituu.
Yritysvastuun valvomisesta on kiva puhua äänestäjille, mutta käytännön toteutus ja toimittajien kysymyksiin vastaaminen ovatkin jo huomattavasti ikävämpiä asioita.
Avoimuus on kiva sana, kunnes se edellyttää poliitikolta tai virkamiehiltä toimintaa. Suomessa valmistellaan lukuisia hankkeita, jotka heikentävät läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja toimittajien mahdollisuuksia tutkia esimerkiksi talousrikollisuutta.
Raha herättää kiinnostukseni aiheeseen kuin aiheeseen.
Miksi toimittajat eivät kysy ekomies Jorma Ollilalta Shellin toiminnasta?
