TEKSTI Tuomas Koponen Matt Haigin surullisen kaunis romaani Kuinka aika pysäytetään kykenee sanomaan jotain erittäin olennaista ajasta, ja siitä, mitä on olla ihminen. ROMAANIN päähenkilö Tom Hazard kärsii oudosta vaivasta: hän ikääntyy yhden vuoden samassa ajassa, kun me muut ikäännymme 14 vuotta. Kirjan tapahtumahetkellä, 2010-luvun Lontoossa, Tom on yli 400 vuotias. Äkkiseltään Tomin vaiva kuulostaa […]
Lue lisää… from Ajasta ja ihmisyydestä
Radikaalina edelläkävijänä tunnettu teatteriryhmä NO99 julistaa vallankumousta nyt Tartossa Vanemuine-teatterin pienellä näyttämöllä. Meneillään on vuotuinen virolaisen teatterin festivaali Draama, ja esitys Revolutsioon, joka on ryhmän alaspäin laskevassa esityshistoriassa numero 34. Se kuuluu Viron 100-vuotisjuhlavuoden teatteriohjelmistoon (www.ev100.ee/et/teater). Teatteriohjaaja, lavastaja ja kuvataiteilija Ene-Liis Semperin ja ohjaaja Tiit Ojasoon vuonna 2004 perustama Teatteri NO99 syntyi halusta luopua totutusta, […]
Lue lisää… from Vallankumouksen sillanrakentajat
”Tämä on jotain muuta”, lupasi ohjaaja Marko Mäkilaakso It Came from the Desert -elokuvastaan, eikä valehdellut. Suomalainen genre-elokuva voi hyvin. Rare Exportsin, Iron Skyn ja Rendelin kaltaisia leffoja pukkaa, ja nyt mukaan joukkoon liittyy It Came from the Desert, joka perustuu vuonna 1989 valmistuneeseen samannimiseen Amiga-tietokonepeliin. Esikuvana toiminut peli puolestaan ammensi innoitusta vuonna 1954 valmistuneesta […]
Lue lisää… from It Came From The Desert
Jouko Turkka (1942–2016) on kulttuurimonumentti, joka jätti jälkeensä fyysistä teatteri-ilmaisua uudistaneen taiteellisen perinnön ja vieläkin käryävät teatterikoulutuksen rauniot. Maanisen tabujen rikkojan työmenetelmien ei-toivotuista oheisvaikutuksista tuli tabu. Teatterikorkeakoulussa liki neljännesvuosisata Turkan valtakauden (1981–1988) jälkeen opiskelleiden ohjaaja Ruusu Haarlan ja näyttelijä Julia Lappalaisen Turkka kuolee koostuu Turkan ja muiden aikalaisten kirjoituksista ja sanomisista sekä uutisvälineiden raportoinneista ja […]
Lue lisää… from Turkan tähteet
Milos Formanin kulttileffa on ehkä epäreilu vertailukohta, sillä teatterin ja elokuvan ehdot ja keinot ovat erilaiset. On ihan kunnioitettavaa, että tämän kesän yleisömagneetiksi on valittu vakavia ja yhteiskunnallisia aiheita esiin nostava satiiri mielisairaalamaailmasta. Demokraattisen yhteiskunnan säännöt, vallankäyttö, vapaus ja alistuminen mielivaltaiseen komentoon ovat aiheita, jotka voivat näyttäytyä sekä farssina että murhenäytelmänä. Kesäteatteri taitaa kuitenkin olla […]
Lue lisää… from Hulluilla on hauskempaa
Tainaron – postia toisesta kaupungista (1985) koostuu kirjeistä, joita kaupungista lähetetään tuntemattomalle vastaanottajalle. Kirjoittaja kokee olonsa vieraaksi kummallisessa ympäristössä, tuliperäisessä Tainaronissa. Hän kuvaa hyönteisiä, kasveja, illan valoa, kaupungin karttaa ja kukkuloita ja kuuntelee maailman radioasemia, jotka välittävät suhisevia ääniä universumin laidoilta. Absurdien ötököiden maailmassa Kati Outinen ja Aino Venna ovat lavalla ainoita ihmisnäyttelijöitä, kanssanäyttelijät ja […]
Lue lisää… from Loputon metamorfoosi
Raiskauksen uhrin minuuden hajoamisesta kertova Kilari alkaa pimennetyn näyttämön äärellä lääkärityyliin luetulla masennusdiagnoosilla. Valojen syttyessä yleisöä tervehtii näyttelijä Amanda Palo, jonka omakohtaisista kokemuksista teoksessa on kyse. Yleisön ja esittäjän katseiden ensikohtaamisen synnyttämä hetkellinen hämmennys on vilpitöntä ja todistaa teatteri-ilmaisun ja arjen epätyypillisestä törmäämisestä: tällä kertaa näyttelijällä ei ole liiemmin suojaa roolistaan. Olga Palon ohjaaman esityksen […]
Lue lisää… from Se ei ole sinun syysi
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on Tiina Lymin ohjaama itsenäinen jatko-osa Dome Karukosken Mielensäpahoittajalle (2014). Kumpikin perustuu Tuomas Kyrön romaaneihin, joiden suosio pohjaa nimihenkilön suomalaisittain hyvin tunnistettavaan jurottavan kansanäijän olemukseen. Nyt pahalle mielelle on tavallistakin enemmän syytä, sillä Mielensäpahoittajasta (Antti Litjan korvannut Heikki Kinnunen) on tullut leski, elämänhalu on mennyt, ja jäljellä on vain oman arkun rakentaminen. Epävireisen joutsenlaulun katkaisee tärkeileviä vanhempiaan […]
Lue lisää… from Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
Spike Lee on läpilyöntielokuvastaan Do the Right Thing (1989) asti kuulunut amerikkalaisen poliittisen elokuvan ja afroamerikkalaisen identiteetin näkyvimpiin lipunkantajiin. BlacKkKlansmanin tarina perustuu afroamerikkalaisen Ron Stallworthin omaelämäkerralliseen kirjaan, jossa entinen poliisietsivä kuvaa peitetehtäväänsä Ku Klux Klanin sisäpiirissä 1970-luvun lopun Colorado Springsissä. Stallworth – jota elokuvassa esittää John David Washington – onnistui huijaamaan rasisteja olemalla heihin yhteydessä lähinnä puhelimella ja käyttämällä […]
Lue lisää… from BlacKkKlansman
David Cagen missio on videopelien kohottaminen taiteenmuodoksi. Pariisilaisen Quantic Dream -studion perustajan ohjaamat pelit ovat interaktiivisia B-luokan elokuvia, jotka muuttuvat pelaajan tekemien valintojen mukaan. Ne perustuvat taitaviin näyttelijöihin, koukuttavaan rytmitykseen ja valtaviin tuotantobudjetteihin. Cagen pelit toimivat parhaiten kohtauksissa, jotka pysyvät arjen mikrotasolla. Heavy Rainissa (2010) pelaaja ajaa päähahmon partaa ja pyörittää yksinhuoltajan huushollia. Beyond: Two […]
Lue lisää… from Melodraamaa moottorisahalla