Teksti Suvi Auvinen
Häkkirivistön vieressä nousee valtava kasa. Ensin pinkistä massasta ei erota yksityiskohtia, mutta pian kuva iskee tajuntaan. Ne ovat nyljettyjä kettuja. Eläinaktivistit tekevät taas toimittajien ja eläinlääkärien töitä: tällä kertaa salakuvat on otettu suomalaisilla turkistarhoilla. Ne paljastavat lainvastaisia häkkejä, epämuodostumia, ruhjeita, likaa ja sietämättömän huonosti voivia tuotantoeläimiä.
Kuvien jäätyneiden ruhojen jalkoihin on jätetty surullisia säärystimiä muistuttavat karvakaistaleet. Harmaat silmät eivät kohdista katsettaan enää minnekään.
Joulun alla saimme todistaa jälleen suomalaisten sikatilojen järkyttävänä pysyneen alennustilan tiloilta taltioidun materiaalin kautta. Tällä kertaa Oikeutta eläimille -järjestö on saanut käsiinsä nimettömänä pysyttelevien kuvaajien materiaalia suomalaisilta turkistarhoilta. Näky ei ole ainakaan kauniimpi.
Videokoosteen materiaali on kuvattu turkistarhoilta, joilla on Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton sertifikaatti. Niiden pitäisi siis olla keskimääräistä parempia tarhoja.
”Suomessa tapetaan joka vuosi kolme miljoonaa eläintä turkiksiksi”, aloittaa Oikeutta Eläimille-järjestön Tarhauskielto.fi-kampanjan tiedottaja Janna Rancken. ”Suomi sijoittuu maailman mittakaavalla toiseksi ketunnahan tuotannossa, suurempi tuottaja on vain Kiina.”
OE on saanut käsiinsä kuvamateriaalia 30 turkistarhalta ympäri Suomea. Turkistarhoja maassamme on reilu tuhat. Harvalla suomalaisella kuitenkaan näkee turkkia päällään.
Janna Rancken, mihin nämä turkikset menevät?
”Suomessa tuotetuista turkiksista 98 prosenttia menee vientiin, pääasiassa Aasiaan. Siitä kahdesta prosentista mitä tänne jää, menee edelleen 98 prosenttia turkissomisteiksi, eli esimerkiksi takkien huppujen reunoihin.”
”Turkistarhaajilla oli syksyllä oma ns. villasukkakampanjansa. Siinä todettiin, että ensin nämä turkisten vastustajat vievät sinulta turkin päältä pakkasilla ja lopulta villasukat jaloistasi ja maidon lasistasi. Tästä kampanjasta huomaa, että tarhaajat tajuavat itsekin toimintansa olevan epäeettistä ja pyrkivät puolustelemaan sitä naurettavuuksiin asti menevillä tempauksilla. Toki me OE:ssä kannustamme kaikkia ryhtymään vegaaneiksi, mutta tämä tarhaajien ’porttiteoria’ menee jo aika pitkälle”, Rancken jatkaa.
”Vaikka kehotammekin ihmisiä miettimään vakavasti kaikkea eläintuotantoa, on turkistarhaus silti erityisasemassa. On huomattavasti haastavampaa saada ihmiset lopettamaan lihansyönti, mutta turkistarhauksen täydellinen kieltäminen olisi helposti saavutettavissa eikä vaikuttaisi yksilöihin niin paljon. Tämä kampanja pyrkii vaikuttamaan päättäjiin, koska turkisten kuluttajia ei meillä tosiaan juurikaan ole. Somisteiden ostamista tietysti kehotamme välttämään.”
Lama-aikana tarhaajat nostavat tietenkin pöydälle turkistarhauksen työllistävän vaikutuksen. Tarhaajien mukaan turkisteollisuus työllistää jopa 20 000 ihmistä. Eläinaktivistit ovat heidän mukaansa hyökkäämässä rehellisen elinkeinon kimppuun ja viemässä leivän tarhaajien suusta.
”No, orjakauppakin oli jossain vaiheessa maailmanhistoriaa joidenkin bisnes. Se, että joku asia on laillista, ei todellakaan tarkoita sitä että se olisi hyvä tai oikein. Tällä kampanjalla haluamme vaikuttaa nimenomaan siihen, että turkistarhauksesta tehtäisiin laitonta. Se ei ole ollenkaan utopistinen tavoite. Esimerkiksi Tanska on jo kieltänyt kokonaan kettujen tarhaamisen ja Ruotsissa se on tehty käytännössä mahdottomaksi.”
”Mitä tulee turkistarhauksen työllistävään vaikutukseen, niin tuohon 20 000 työpaikkaan on varmasti laskettu mukaan jokainen Närpiön Alepan kassakin. Yksi turkistarha työllistää keskimäärin 0,7 henkilöä ja on suurelle osalle tarhaajista vain sivubisnes.”
”Suomalainen turkis on ekologinen laatutuote”, julistavat turkistarhaajien manifestit. Katsoessa OE:n julkaisemia kuvia puuttuvista silmistä, vinoon kasvaneista päistä, ruskeana lilluvasta eläinten juomavedestä ja kuolleista ketunpoikasista tätä on vaikea uskoa.
”Kuvat ovat täynnä ahtaita ja lainvastaisia häkkejä, kaikenlaisia haavoja ja ruhjeita, ienongelmia ja silmäsairauksia, ahdistuneesti käyttäytyviä eläimiä ja kelvotonta juomavettä”, Rancken kertoo. ”En ole eläinlääkäri, joten en osaa sanoa mitä kaikkia vaivoja noilla eläimillä on, mutta selvästi näkee, etteivät ne ainakaan hyvin voi. Voi sitten kysyä mitä on se laatu, jos se laatutuote nyljetään koko elämänsä kärsineiden eläinten selkänahasta. Turkis on myös hyvin kaukana ekologisesta tuotteesta – minkkiturkiksen valmistuksessa kuluu pelkästään eläinten rehun tuottamiseen energiaa öljylitroina laskien 470 litraa. Turkista ei saa enää markkinoida ekologisena tuotteena.”
Tarhauskielto.fi-kampanjan päätähti on valkoinen naali, Lumikki. Lumikki on siitosuros, jota on Närpiön lähellä olevalla tarhalla kuvattu kolmen kuukauden aikana kolme kertaa. Saman eläimen toistuvalla kuvaamisella kuvaajat ovat halunneet etukäteen kumota lausunnot, joissa väitetään että sairaat ja huonokuntoiset eläimet ovat vain sattuma, jotka pahantahtoiset eläinaktivistit poimivat esimerkeiksi.
Lumikin pää on 90 astetta vinossa. Pään vinoutuminen on ilmeisesti perinnöllinen ominaisuus. Lumikin molemmista silmistä valuu nestettä, ja kuvaajat epäilivät sen olleen osittain tai täysin sokea. Myös ienongelmat näyttäisivät vaivaavan Lumikkia, sillä sen suusta kasvaa paiseenkaltainen möykky ja nestettä valuu niinikään suupielistä. Tässä kunnossa olevaa eläintä on siis pidetty hengissä vähintäänkin useita kuukausia.
Siitosuroksena se on siirtänyt geneettiset virheensä myös jälkeläisilleen. Kuvan katsojalle herää kysymys: Miksi tällaista sokeaa ja sairasta eläintä on pidetty hengissä näin pitkään? Vastaus löytyy Lumikin turkista. Se on kiiltävä, pitkä ja paksu. Tarhaajille näyttää olevan aivan sama missä kunnossa eläin on, kunhan sen turkki on mahdollisimman tuottava.
Verkkohäkin nurkassa kyhjöttää siniturkkinen koiranpentua muistuttava nappisilmäinen otus. Rancken luettelee kovia faktoja pikkupennun tulevasta elämästä. Se jää lyhyeksi.
”Puolen vuoden ikäisenä muut kuin siitoseläimet tapetaan. Ketut tapetaan sähköiskulla suuhun ja peräaukkoon, minkit kaasulla.”
Hetkinen. Suomessa on siis lukuisia kaasukammioita minkeille?
”Kyllä. Minkkien tappaminen kaasulla on tehokasta, koska ne ovat niin pieniä eläimiä eikä kaasu vaikuta niiden turkkiin. Kaasukammiossa kuolema tulee hiilimonoksidin avulla. Hiilimonoksidilla lopettaminen tapahtuu pudottamalla eläin umpinaiseen laatikkoon, johon kaasu johdetaan. Minkit, kuten ketutkin, tapetaan ja nyljetään suoraan tarhalla.”
Kaasukammioita. Nyljettyjä ruumiskasoja pakkasessa. Keskitysleirimielleyhtymä on väistämätön.
”Turkistarhauksen voidaan katsoa olevan eläinsuojelulain vastaista”, Rancken jatkaa. ”Eläinsuojelulaissa sanotaan, ettei eläimelle saisi aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Koko turkisteollisuus on pelkästään tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista eläimille.”
Koko elinkeino onkin mahdollista vain, koska sitä suojellaan maa- ja metsätalousministeriön erityissäädöksillä, Janna Rancken tähdentää.
”Sirkka-Liisa Anttila voisi halutessaan kieltää tarhauksen koska tahansa.”
Fifi kirjoitti joulukuisesta Sikatehtaat-kampanjasta jutuissa Paluu sikatiloille, Salakuvaus paljasti eläinsuojelutarkastusten tehottomuuden sekä Sikatilojen kuvaaja esittäytyy. Norjan vastaavasta kampanjasta kertoo Akuliina Saarikosken artikkeli Sulkekaa jo turkistarhat.
Uusimmat kategoriassa Yhteiskunta:
