Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Poliisin toiminta vappuna Tampereella järjestetyn uusnatsipuolue Sinimustan liikkeen vappumarssin yhteydessä on saanut osakseen paljon arvostelua. Vastamielenosoittaja pahoinpideltiin, mutta Sisä-Suomen poliisi tiedotti jälkeenpäin, että kokonaisuudessaan ”yleinen järjestys ja turvallisuus kyettiin turvaamaan onnistuneesti”.
Poliisia on kritisoitu esimerkiksi siitä, miten siltä voi jäädä mielenosoitustilanteessa tapahtuva pahoinpitely huomaamatta – etenkin, kun marssijat ovat väkivaltaisen ääriliikkeen jäseniä. Nyt jälkikäteen mahdollisuudet saada naamioituneet pahoinpitelijät kiinni ovat rajalliset.
Poliisia on muutenkin arvosteltu viime aikoina paljon, ja aivan syystä. Vastikään käräjäoikeus katsoi, että poliisi ylitti toimivaltansa rajat hajottaessaan Elokapinan mielenosoituksen. Aiemmissa liikkeen mielenosoituksissa poliisi on myös kohdistanut väkivaltaa mielenosoittajiin, myös alaikäisiin, ja katsonut sivusta uhkaavia tilanteita, vaikka sen tehtävä olisi mainittu turvallisuuden ylläpitäminen.
Maaliskuussa paljastui, että Helsingin poliisin epäillään tehneen yli sata laitonta kotietsintää. Hesari puolestaan kertoi, että 2020-luvulla yli kymmenen ihmistä on kuollut poliisin kuljetuksessa. Myös putka- ja kiinniottokuolemia tapahtuu vuosittain.
Niin ikään maaliskuussa Ylen MOT-ohjelma nosti julkisuuteen useita poliisin väkivallantekoja virkatehtävissä. Sen selvityksen mukaan vajaan kymmenen vuoden aikana poliisi on tuomittu virantoimituksessa tapahtuneesta pahoinpitelystä tai vammantuottamuksesta ainakin 19 kertaa. Kuudessa tapauksista poliisiväkivalta kohdistui alaikäisiin.
MOT:n haltuunsa saama videonauha todisti poliisin valehdelleen erääseen kiinniotettuun kohdistamastaan väkivallasta. Poliisijohtaja Sanna Heikinheimo kommentoi, ettei tilanne ole ”lähtökohtaisesti ongelmallinen”, mutta ”tietysti ristiriitainen”.
Eräässä laajasti uutisoidussa tapauksessa poliisi hylkäsi nuoren miehen pilkkopimeään Sipoonkorpeen kevyissä vaatteissa nollakelissä, vaikka hänet oli tarkoitus viedä päivystykseen. Jyväskylässä poliisi pidätti väärän miehen, joka kuoli kiinnioton yhteydessä.
Yli 90 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin. Yleensä poliisi hoitaa tehtävänsä juuri niin kuin kuuluu. Sadoilla tuhansilla suomalaisilla on kokemuksia siitä, kuinka poliisia on hädän hetkellä odotettu paikalle. Perheväkivallan ja alkoholismin luvatussa maassa monille poliisi todella on ystävä.
Koska poliisilla on paljon valtaa ja vastuuta, uutiset sen epäonnistumisista ovat erityisen ikäviä. Poliisien pienet resurssit, huono palkkaus sekä henkisesti ja fyysisesti raskaat työolot ovat tosiasioita. On inhimillisesti ymmärrettävää, että harkintakyky tai pinna ajoittain pettää, mutta virkavallan tapauksessa se ei ole hyväksyttävää. Jokainen väkivallanteko, laiminlyönti ja putkakuolema on liikaa.
Parhaillaan hallitus suunnittelee poliisin valtaoikeuksien lisäämistä. Se haluaa poliisille pääsyn terveydenhuollon potilastietoihin, minkä lääkärit pelkäävät vaarantavan lääkärin ja potilaan välisen luottamuksen. Lisäksi poliisille halutaan lupa lukea ihmisten viestejä ja kuunnella puheluita ilman rikosepäilyä. Passi- ja henkilökorttirekisterien tunnistetiedot halutaan rikostutkinnan käyttöön – huolimatta siitä, että aikanaan lakia niistä säädettäessä nimenomaan tämä mahdollisuus kiellettiin jyrkästi.
Viranomaisten toimivallasta päätettäessä pitää muistaa, että nämä käyttävät valtaansa mahdollisimman laajasti, jopa rajoja venyttäen. Kuten poliisin viimeaikaiset edesottamukset ovat osoittaneet, myös poliisi on ihminen ja toimii usein väärin tai jopa yksiselitteisen lainvastaisesti.
