Historiantutkija Frank McDonough osoittaa säästyneisiin kuulustelu- ja oikeuspöytäkirjoihin nojautuen kuinka Gestapon toiminta kaikessa julmuudessaan oli enemmän laillisuuspohjaista kuin mielivaltaista. Tämä ei tietenkään vapauta vastuusta, mutta antaa paljastavan kuvan siitä, miten totalitärismin logiikka ja psykologia toimivat. Vaikka Gestapon johtajista monet olivat paatuneita natseja, kenttäväestä suurin osa oli vanhan koulun poliisitutkijoita, jotka kokivat palvelevansa oikeuden asiaa. […]
Q-teatteri on sukupolviteatteri, jolla on sukupolvenvaihdos käynnissä. Kuva Velda Parkkinen Vuonna 1989 aloittelevat näyttelijät Antti ja Leo Raivio ja Heikki Kujanpää päättivät Q-teatterin perustamisesta baariretkellään. Näin kertoo tuore Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin -historiikki. Koko projektin primus motoriksi sittemmin päätyneellä Antti Raiviolla oli teatterille nimikin jo valmiina: tuoreiden Aurinko-, Mars- ja Venus-alkuisten teattereiden jatkoksi sopisi hyvin myös Kuu. Teatterikentällä uusi tulokas tarjosi kodin niille, joille ei ollut sijaa laitosteattereissa eikä jo vakiintuneissa ryhmäteattereissa. Se oli myös monelle vapauttava ohitustie ajan tiukimmasta turkkalaisuudesta. Melkein alusta asti Q on toiminut Helsingin Töölössä, Tunturikadulla sijaitsevassa elokuvateatteri Astran vanhassa tilassa. Teatteri on vuosien kuluessa vallannut
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
Just filming, Sumu, Bonnie & Clyde ja Fragile yhdistävät eri tavoin teatteria ja elokuvaa. Elokuvassa aikaa ja tilaa manipuloiva leikkaus ja näkökulmien vaihto tuottavat samanlaisia assosiaatioketjuja kuin alitajunta. Teatteri taas on läsnäolon taidetta. Siinä teksti välittyy esittäjiltä katsojalle nojautuen salaiseen sopimukseen yhteisestä aika- ja tilakokemuksesta. Elokuvan ja teatterin epäsymmetria paljastuu siinä, että teatteriesitystä voi höystää liikkuvalla kuvalla, mutta elokuvan muotoon tallennettuna teatteriesitys menettää aina autenttisuutensa. Silti esimerkiksi Ingmar Bergman, Rainer Werner Fassbinder ja Lars von Trier ovat osoittaneet lavasteiden osalta pelkistetyissä ja näyttelijäkeskeisissä elokuvissaan, että osa teatterin ilmaisuvoimasta kääntyy myös elokuvaksi. Teatterissa liikkuvaa kuvaa käytetään etenkin lavastuksen vahvisteena. Viime aikoina on myös yleistynyt tapa hyödyntää esityksen aikana
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
Kirjansa kansiliepeessä Riku Rujo esitellään entisenä teatterin, elokuvan, kuvataiteen ja musiikin moniottelijana, joka parinkymmenen vuoden alkoholi- ja huumekierteen jälkeen tuomittiin henkirikoksesta vankilaan. Käsillä olevan teoksen kerrotaan syntyneen tuomion kärsimisen tuottaneen elämänmuutoksen myötä. Kirjan näkökulmahenkilö Taiteilija istuu kirjailijan itsensä tapaan taposta rangaistustaan Vilppulan avovankilassa harrastaen maalausta, musiikkia ja kirjoittamista. Vartijoiden simputukseen kyllästyneenä hän päättää […]
Meeri Koutaniemen kuvat vaikuttavat seinältäkin käsin. Kuopion Kuninkaankadulla, Minna Canthin vanhaa kotitaloa vastapäätä sijaitsee VB-valokuvakeskus. Se on saanut nimensä samassa talossa 1894–1927 aikalaisiaan kuvanneen Victor Barsokevitschin (1863–1933) mukaan. Talon seinälaatassa pitäisi oikeastaan lukea AS/VB-valokuvakeskus, koska valokuvaamo päätyi Victorille hänen mentyään naimisiin sen alunperin 27-vuotiaana perustaneen Adéle Sallinin (1857–1944) kanssa. Epäoikeudenmukaisuutta ei vähennä se, että kun Barsokevitschin uran 70 000 lasinegatiivia ovat nykyään tallennettu Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon, Sallinin ottamat kuvat ovat kadonneet historian hämärään. Syyskuisena lauantaiaamupäivänä näyttelytilossa on ruuhkaa. Tarjolla on Meeri Koutaniemen eri mantereilta ottamista valokuvista koottu kokonaisuus. Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa namibialaisen herero-heimon jäsenet osoittavat kunnioitustaan 1900-luvun alun kansanmurhassa kuolleille
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
Selma Vilhusen esikoisohjaus kertoo yksinhuoltajaäitinsä kanssa elävästä 12-vuotiaasta Varpusta, joka haluaa löytää isänsä, josta ei ole saanut nyhdettyä äidiltään tietoa kuin lähinnä nimen verran. Yksinkertaisen alkuasetelman ei pidä antaa hämätä. Vilhusen itsensä käsikirjoittaman elokuvan henkilöt ja dialogi ovat sekä arkisen uskottavia että kaikkea muuta kuin kuluneita. Elokuvan juonen käänteet taas ovat yhä yllättäviä kuin draamallisesti […]
Alli Haapasalon onnistuneessa esikoisohjauksessa kohtaavat kirjailijat intohimoineen. Harri Sirolan 22-vuotiaana julkaisema Abiturientti (1980) aiheutti kulttuurikohun seksuaalisen suorasukaisuutensa takia. Janne Kuusi ohjasi siitä tuoreeltaan elokuvan Apinan vuosi. Valtavien odotusten takia Sirolalla oli vaikeuksia seuraavien teostensa tekemisen kanssa. Pitkään valmisteltu, Neuvosto-Viron kurjuudesta kertonut Kaksi kaupunkia (1991) sai kriitikkojen kiitoksen mutta floppasi myynnillisesti. Pian sen jälkeen Sirola sairastui vakavaan masennukseen. Elokuussa 2001 hän lähti kävelylle Lapinlahden sairaalasta ja heittäytyi Kampissa metron alle. Anja Kauranen (nyk. Snellman) kuvaa romaanissaan Syysprinssi (1996) 1980-luvun alkuun sijoittuvaa intohimoista rakkaussuhdettaan Sirolan kanssa. Avainromaanina se tarjoaa näkökulman myös aikansa kirjallisiin piireihin ja Kaurasen omaan kärvistelyyn esikoisromaaninsa kanssa. Sonja O.
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen Sarjatulta! -teoksessa (Jalava 2014) sota-aikaa lähestyttiin laajan sarja- ja pilakuva-aineston kautta. Uudessa kirjassaan Hänninen houkuttelee kuvien maailmaan niin vahvasti tekstin ehdoilla, että lukijan on syytä varautua ahkeraan kuvagooglaukseen. Hänninen kerii suomalaisten kuvien historiaa takaperin tästä päivästä esihistoriaan, Ensin hän hakee oman keski-ikäistyvän miehen kärvistelyynsä selkänojaa Matti Hagelbergin, Ville Rannan […]
tTimo Korhosen dokumentti antaa puheenvuoron sodassa mieleltään järkkyneiden lapsille. Keski-ikäinen mies katsoo vakavin ilmein kameraan ja kertoo rintamakauhut kokeneesta isästään, joka sodan jälkeen alkoholisoitui ja piinasi perhettään aina ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Kipeä perhehistoria ja suru tuntuvat huolella työstetyiltä. Samalla välittyy tunne siitä, että vastaavia kohtaloita on paljon, niin käsiteltyjä kuin käsittelemättä jääneitä. Timo Korhosen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Sodan murtamat kertoo yhteensä kahdeksan tällaista tarinaa. Elokuvan taustalla vaikuttaa vahvasti Ville Kivimäen vuonna 2013 Tieto-Finlandian voittanut tietokirja Murtuneet mielet. Kivimäen mukaan jatkosodan aikana psykiatriseen hoitoon ohjattiin jopa 15 700 rintamamiestä. Kun sodan jälkeen armeija ja sen lääkintähuoltojärjestelmä ajettiin nopeasti alas, monet psykiatrisen hoidon tarpeessa yhä olleet jäivät
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
Anne Rautiaisen ja Leea Klemolan näytelmät eroavat enemmän muodoltaan kuin pääteemaltaan. Kuopion kaupunginteatterissa esitetään vielä lokakuun ajan surrealistisiin omakuviinsa liitetystä meksikolaisesta taidemaalarista Frida Kahlosta (1907–1954) kertovaa Fridaa. Anne Rautiaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä käydään läpi Kahlon elämän tunnetuimmat käänteet alkaen taiteilijan loppuiäksi rampauttaneesta raitiovaunuonnettomuudesta. Taiteellisen uran kehittymisen rinnalla ja ehkä ohikin huomiota saa hänen myrskyisä yhteiselonsa kuvataiteilija Diego Riveran kanssa. Esityksen kantavana elementtinä on Kahlon Kaksi Fridaa -teos, johon taiteilija maalasi itsestään muotokuvat rinnakkain elävänä ja kuolleena. Asetelmaa toisintaa näyttämöllinen ratkaisu, jossa elämänjanoista Fridaa seuraa hänen kuollut minänsä, meksikolaiseen kuolleiden päivään viittaava nukketeatterihahmoinen luuranko. Toteutuksen ohittamaton vahvuus on sen symbolistisissa ja värimaailmaltaan eteläamerikkalaisen yltäkylläisissä näyttämökuvissa. Niiden tunnelma vaihtelee liikettä tulvivista
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
Voima Kustannus Vellamonkatu 30 B 3 krs. 00550 Helsinki voima(at)voima.fi 044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
