Tuomas Rantanen

Silinterihatulla ja megafonilla varustautunut hahmo ilmaantuu yllättäen teatterin lämpiöön ja ryhtyy mainostamaan tulevaa esitystä kuin möisi savikippoja Savonlinnan torilla.  Konkarinäyttelijä Taisto Reimaluodon välittämistä myyntisloganeista kaikkein sattuvin jää mieleen. Hän lupaa, että esityksestä poistuttuaan katsoja on taatusti onnellisempi kuin sinne saapuessaan. Alkamassa on Taija Helmisen kirjoittama ja Teatteri Avoimien Ovien johtaja Hanna Kirjavaisen ohjaama näytelmä Onnellisinta […]

Lue lisää… from Taisto Reimaluodon roolityö elämäntaiteilija Elis Sinistöstä on teatteritaiteen juhlaa ja syvä sukellus elämän ymmärryksen äärelle

Rocky on Sylvester Stallonen käsikirjoittama ja kolmella Oscarilla palkittu menestyselokuva vuodelta 1976. Siinä Stallone esittää työläistaustaista ja yksinkertaista nyrkkeilijää, joka erinäisten ponnistelujen kautta päätyy raskaansarjan maailmanmestarin kanssa samaan kehään. Rocky! Return of the Loser on puolestaan tanskalaisen ohjaaja ja käsikirjoittaja Tue Bieringin useilla teatteripalkinnoilla noteerattu monologinäytelmä, joka on nyt nähtävillä suomalaisena sovituksena Teatteri Viiruksessa.  Jussi Sorjasen ohjaamaa esitystä on työstetty […]

Lue lisää… from Teatteri Viiruksen Rocky tarjoaa verisen kuvaelman vastakkainasettelun kärjistymisestä 

Auteur-ohjaaja Wes Andersonin uusin elokuva kertoo keksityssä ranskalaisessa kaupungissa 1970-luvulla ilmestyneestä amerikkalaisesta lehdestä. Lehteä on vaikea olla näkemättä mediakriittisenä antiteesinä nykyajan pintajournalismille. Elokuvan nimekkääseen esiintyjäkaartiin kuuluvat muun muassa Bill Murray, Tilda Swinton, Benicio del Toro, Adrien Brody, Léa Seydoux ja Frances McDormand. The French Dispatchin jokaisen kohtauksen kuvauksellinen ja leikkauksellinen ilmaisuvoima on räjähtävä. Lavasteet saattavat koska tahansa paljastua lavasteiksi, värit […]

Lue lisää… from Wes Andersonin uusimmassa elokuvassa jokaisen kohtauksen kuvauksellinen ja leikkauksellinen ilmaisuvoima on räjähtävä

Red Nose Clubin Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman klovnihahmot Zin ja Mike ovat ehtinet jo seikkailla läpi Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien, Ilmari Kiannon Punaisen viivan, Miguel de Cervantesin Don Quijoten ja H.C.Andersenin Keisarin uudet vaatteet. Syyskuussa pakolliselta koronatauolta ensi-iltaan saadussa Frankensteinissa heidän sijastaan lavalla nähdään työpari Frank & Stein, olkoonkin, että heidän yhdessä nikkaroimansa hirviö muistuttaa kyllä kovasti klovni Ziniä. Ruuskasen ja Vasaman itse kirjoittama, ohjaama ja esittämä esitys nojaa Mary Shelleyn vuonna […]

Lue lisää… from Postpunkkareilta näyttävät Red Nose Clubin klovnit kertovat sähkön ihmeistä ja osoittavat Frankenstein-klassikon kautta, miten epäreilua kiusaaminen on

Bolla on Kosovossa syntyneen, mutta suomeksi kirjoittavan Pajtim Statovcin kolmas romaani, jolla hän voitti vuoden 2019 Finlandia-palkinnon. Se kertoo kahden miehen epäonnisen rakkaustarinan ja samalla paljon sisällissodan traumoista, monitasoisista kulttuurisista jännitteistä, homoseksuaalisuuteen liitettävistä tabuista, pakolaisuudesta, sukupuolten tasa-arvosta ja – ehkä painokkaimmin – ihmisluonteen heikkouksista. Bolla tuli syyskuun alussa Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämölle ensi-iltaan Milja Sarkolan ohjaamana. Se perustuu Tuomas Timosen […]

Lue lisää… from Milja Sarkolan ohjaama Bolla kertoo enemmän ihmisen heikkoudesta kuin rakkaudesta tai sodasta

Aivan aluksi yleisö jaetaan kahteen joukkoon. Päädyn ryhmään, joka ohjataan ravintosalin puolelle kuuntelemaan, kuinka pimeyden ruhtinas Woland (Yuko Takeda) esittää kitarallaan valikoituja kappaleitaan. Samalla, kun Begemoth-kissa (Riia Kivimäki) tekee sivummalla akrobaattisia liikkeitä, velmuileva Korovjev (Saku Mäkelä) tarjoaa minulle vodkasnapsin ja ranteeseen kietaistavan punaisen nauhan. Ravintolan isojen ikkunoiden läpi näemme, miten kadulla Mestari (Timo Ruuskanen) ja Margarita (Kaisa Niemi) […]

Lue lisää… from Vodkasnapsi lapaseen, Saatana saapuu!

Keskellä näyttämöä roikkuu hirttoköysi, laidoilla lojuu ruumiskasoja. Yhden kasan alta könyää olento. Se leikkii löytämällään kankaanpalalla kuin se olisi morsiamen hääpuku, mutta päätyy sittenkin vetämään naamalleen maasta noukkimansa tekoparran. Sitten hahmo kiipeää laatikon päälle, vetää hirttonarun kaulaansa ja jää odottamaan. Pian paikalle laahustaa kulahtaneeseen miesten pukuun tälläytynyt hahmo, joka työntää romuisiin ostoskärryihinsä keräämiään taideaarteita. Tämä […]

Lue lisää… from Teatteri Avoimet ovet tarjoaa maailmanlopun dystopian

Etelä-Suomen aluehallintoviraston loppukesästä kiristämät kokoontumisrajoitukset aiheuttivat vakavan kriisin pääkaupunkiseudun kulttuurikentälle. Silti ensimmäistä kertaa toteutettu Helsingin oopperakesä -festivaali vedettiin urheasti läpi määräysten mukaisilla yleisömäärillä. Osana tapahtumaa Aleksanterin teatterin lavalla nähtiin syyskuisena iltana kaksi tyylilajiltaan äärimmäisen erilaista, mutta aiheidensa puolesta toisiaan leikkaavaa monologioopperaa. Ville Saukkosen ohjaamista esityksistä Grigori Fridin säveltämä ja kirjallisen alkuteoksen pohjalta sovittama Anne Frank (1968) perustuu historiallisen nimihenkilönsä kuuluisaan […]

Lue lisää… from Helsingin oopperakesässä kohtasivat traaginen näköiskuva Anne Frankista ja irvokas karikatyyri Eva Braunista

”Viillän ranteeni auki, otan yliannostuksen ja lopuksi hirtän itseni. Ainakaan eivät pääse sanomaan, että se oli hätähuuto”, parahtaa psykiatrilleen Kokoteatterissa nyt esitettävän 4.48 Psychosis -näytelmän päähenkilö. Kyseessä on nuorena oman käden kautta kuolleen Sarah Kanen (1971–1999) aikanaan postuumisti ensi-iltaan tullut näytelmä. Kane tunnetaan brittiläisen 1990-luvun in-yer-face-draaman tähtenä, jonka näytelmissä väkivalta, mielenterveysongelmat, pettymykset rakkaudessa, päihteet ja kaikkinainen muukin pahaolo […]

Lue lisää… from Kokoteatteri palaa jyrkillä psykodraamoillaan 1990-luvun brittiteatteria keikuttaneen Sarah Kanen perinnön pariin

  Epidemia-ajan teatteripuutteeseen lohtua tuo tuore Ja nyt: Maailma! -draama-antologia. Jukka-Pekka Pajusen ja Merja Sainion kääntämään teokseen on valittu kuusi saksankielistä nykynäytelmää. Ne kommentoivat eurooppalaisen todellisuutemme jännitteitä ennen koronan niihin tuomaa uutta kerrosta.   Ajallisesti vanhin näytteistä on jo vuonna 2002 ensi-iltaan tullut Nobel-kirjailija Efriede Jelinekin (s. 1946) Jackie. Kulttuurista naiskuvaa Jacqueline Kennedy Onnassiksen henkilön ja erityisesti hänen kuuluisiin vaatevalintoihinsa liittyvän mediajännitteen kautta peilaava […]

Lue lisää… from Teatteria kirjan muodossa – kuusi saksankielistä nykynäytelmää kommentoivat eurooppalaisen todellisuutemme jännitteitä