Tulevaisuuden visio menneisyydestä

Kansallisteatterin Macbeth tekee syväsukelluksen vallanhimon syövereihin. Teksti Timo Kalevi Forss ”Selkeä on synkkää, synkkä on selkeää”, laulaa kolmen noidan muodostama Weird Sisters kiihkeän konekompin päälle. Janne Reinikaisen ohjaama Macbeth polkaistaan käyntiin orwellilaisissa tunnelmissa, vaikka aloitusbiisin teksti on alkuperäistä William Shakespearea. Jo tämä on osoitus siitä rikkaudesta ja moniulotteisuudesta, mitä vuonna 1606 kirjoitettu klassikkonäytelmä tarjoaa. Macbeth on syväsukellus jokaisessa asuvaan vallanhimoon ja sen turmelevuuteen. Macbethin ja hänen puolisonsa Lady Macbethin teot ja niiden seuraukset ovat universaalisesti tunnistettavia. Ne pätevät jokaisessa ihmisyhteisössä. William Shakespeare pureutuu ihmisyyden ytimeen, ja Janne Reinikainen työryhmineen siirtää teemat sujuvasti nykypäivään tai jopa tulevaisuuteen. ”Olemme nimenneet näytelmän otsikolla

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Tulevaisuuden visio menneisyydestä

Undergroundkulttuuria vallan linnakkeilla

ICA kiehtoo heitä, joilla ei ole asiaa eliitin edustusklubeille. Kuvat Iida Simes & arkistokuvia Lontoon keskustaa halkoo viistoon The Mall -katu. Entisen siirtomaavallan jähmeimmät peruspilarit ovat sen kulmilla. The Mallin lounaispäässä on Buckinghamin palatsi, jossa Englannin hallitsijat ovat asuneet kuningatar ­Viktoriasta lähtien. Kadun eteläpuolella St. James Parkin takana sijaitsevat parlamentin ala- ja ylähuoneet, ­Winston Churchillin päämaja ja pääministereiden kuuluisa kotiosoite ­Downing Street 10. Koillispäässä ovat Kansallisgalleria, sotasankari Nelsonin patsas ja Trafalgarin aukio – sillä on radikaalikin menneisyytensä, sillä vuonna 1961 siellä vangittiin ydinaseita vastaan mieltä osoittanut 89-vuotias filosofi Bertrand Russell. Vielä viime vuosisadalla myös Britannian suurimpien sanomalehtien toimitusten talot sijaitsivat

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Undergroundkulttuuria vallan linnakkeilla

Homomman Suomen teatteri

Helsingin Gayteatterilla on komea, kymmenenvuotias historia. Kuvat Elina Hiironniemi ja Ingemar Raukola Keltainen seinä lämmittää mieltä kuin kevätaurinko, vaikka ikkunasta avautuukin näkymä talviseen Karhupuistoon. Bear Park Cafen ilmassa keinuvat käännösiskelmien ääniaallot ja sateenkaariliput. ”Tämä on valittu Helsingin parhaaksi homokahvilaksi”, Mikko Autio kehaisee ja siirtyy tiskin takaa pöydän ääreen. Autio on varapuheenjohtajana Helsingin Gayteatteriyhdistyksessä, jonka hallitus pitää luontevasti kokouksensa juuri täällä. Paikalla on tällä kertaa myös yhdistyksen puheenjohtaja Veli Toppinen sekä Salla Markkanen ja Kim Gustafsson. He kaikki ovat mukana näytelmässä Olitko sinä? Homomman Suomen historia 2.0, joka saa ensi-iltansa tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta. Esityksen nimi viittaa sekä Gay­teatterin 2009 esittämään

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Homomman Suomen teatteri

Halpatuotantoa helvetistä

Machines on rehellinen reportaasi ihmiskoneista. Mies tökkii valtavan tulipesän liekkejä pitkällä metallitangolla. Miten ihmeessä koko tehdas ei syty palamaan? Kipinäpilvien kuumuus ulottuu katsojaan asti. Intialaisesta kangasvärjäämöstä Suratin tehdasalueella kertovan dokumenttielokuvan Machines alkuminuuteilla ymmärtää tapahtumapaikan olemuksen. Nyt ollaan helvetissä. Tehdasta ei tuo katsojan ympärille pelkästään kuva: alati jymisevä ääniraita tekee kokemuksesta vielä armottomamman. Selittelyn sijaan Machines pakottaa meidät mukavissa teattereiden tuoleissa istuvat, luonnonvarojen ja halpatyövoiman kerskakuluttajat syventymään edes pieneksi hetkeksi totuuksien lähteille. Tammikuussa Machines voitti Sundance-festivaaleilla dokumenttisarjan pääpalkinnon. Helmikuun alussa se avasi dokumenttielokuvan teemapäivät modernin taiteen museossa ­MoMassa New Yorkissa. Tämä intialais-yhdysvaltalaisen Rahul Jainin (s. 1991) esikoiselokuva on nyt Suomessakin teatteriohjelmistossa.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Halpatuotantoa helvetistä

Taiteen perhemarketti

Taidemessujen tavoitteena ei ole tarjota parasta näyttelykokemusta, vaan myydä teoksia yleisölle. Taidemessut ovat kovassa huudossa maailmalla. Huippugalleriat kamppailevat pääsystä Baseliin, Lontooseen, New Yorkiin ja Madridiin ja maksavat siitä ilosta helposti satoja tuhansia. Paikalla näissä spektaakkeleissa ovat taiteen supertähdet, ja pääasiallisia tavoitteita on yksi: myydä mahdollisimman paljon ja kovaan hintaan. Taidekriitikko Otso Kantokorven mielestä taidemessut ovat kaksipiippuinen juttu. ”Kansainvälisten taidemessujen ympärille on rakennettu hypeä, ja se on johtanut rankingiin, joka edustaa taidemaailman vastenmielistä elitismiä. Toisaalta, ne ovat paikkoja, joissa taiteilija voi tehdä tiliä omalla työllään.” Suomessa todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana maailman metropolien samppanjaövereistä ja blingistä. Meno on kotikutoisempaa ja rinnastuu

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Taiteen perhemarketti

Hengästyttävää heavyoopperaa!

Saavatko rakastavaiset toisensa? Oopperan kuuma kysymys pitää pintansa musiikkityylistä toiseen. Teksti Iida Simes O oppera-sana tulee latinan kielen sanasta opera, joka tarkoittaa työtä. Sen ylväämmästä asiasta ei ole kyse. Enkä aloita Apocalyptican heavymiesten operoinnin arvostelua kriitikoille tyypillisellä lajityyppien välisiä aitoja korottavalla hämmästelyllä siitä, miten outoa oli että ihan Kansallisoopperan kunnianarvoisalle näyttämölle oli tämä työ haluttu ja saatu. Aloitan sen sijaan hämmästelemällä miksei useammatkin nykymusiikkia suoltavat heavy-, jazz-, rock- tai rap-ensemblet kirjoita biisiensä ohessa juonellisia librettoja ja näyttämölle hyvin istuvia joukkokohtauksia. Oopperat ovat olleet ylhäisten huvia ja hienojen peruukkien näyttäytymispaikkoja, mutta on niihin päässyt rahvastakin ainakin piippuhyllyille kiikariensa taakse huutamaan. Nykypäivien stadionkeikat

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Hengästyttävää heavyoopperaa!

Poesialla on rihmat kaikkialla

Kun runoilijat ja runousaktiivit ottivat tuotantovälineet haltuun. Helsingin Alppilassa kohoaa kerrostalo, jonka sisuksissa pienkustantamo Poe­sia pitää majaansa. Kengät jäävät eteiseen, sillä lattiaa peittää harmaa kokolattiamatto. ”Se ei kylläkään ole mitenkään käytännöllinen, kun aina pitää varoa punaviinitahroja”, runoilija Mikael Brygger naurahtaa. Runot ja punaviini kuuluvat ainakin mielikuvissa tiiviisti yhteen. Sitä aivan yllättyy, kun missään ei näy avattuja punkkupulloja. Vaikka meno Poesian päämajassa on lämmintä, sitä leimaa ammatillisuus. Brygger on yksi Poesian 18 jäsenestä. Poesia on runouteen keskittyvä osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka vaalii kustantamisen kulttuuritehtävää ja uudistaa sen käytäntöjä. Poesian periaatteita ovat yhteisöllinen toimitustyö, taiteellinen tinkimättömyys, ekologisuus ja teosten vapaa saatavuus. Kustantamon historia

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Poesialla on rihmat kaikkialla

Erikoismenoa, ei natseja

Kuva Pipsa Hakala Turussa elämä palasi raiteilleen, kun TVO sai uudet tilat.” Turkuhan on tunnetusti lähes yhtä paska paikka kuin Helsinki, ja monet varovat astumasta sinne jalallaan. Jos joku kuitenkin Turkuun aikoo, niin yksi kaupungin parhaista asioista on TVO eli Turun yliopiston Varsinaissuomalainen osakunta. Tai tarkemmin TVO:n niin sanottu kerhotila, joka tiedetään legendaariseksi keikkapaikaksi. Vaikka TVO (osakunta) on yliopistoon tiukasti sidottu järjestö, ei TVO (rakennus) ole tarkoitettu pelkästään yliopistolla norkoileville. Muutkin ovat tervetulleita ”Natseja emme tänne halua. Kaikki muu menee”, linjaa TVO:n emäntä Jenny Kari. Tittelinsä Kari valitsi ihan itse, eikä kyse ole toimittajan viljelemästä seksismistä. Vaikka osakuntaa on arvostettu

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Erikoismenoa, ei natseja

Parhaat jutut syntyvät luolassa

Draama-Helmi tekee suorasanaista, mutta epäselvää räppiä. Kuva Veera Järvenpää Helmi Kajaste ­empii, kun häntä pyytää haastatteluun. Kasvokkain­ Kajasteen kanssa tajuaa, että hän on tottunut tekemään – ei jauhamaan ­tekemisistään. Helmi Kajaste on arkkitehti, joka tekee lyhytelokuvia ja Draama-Helmin nimellä myös musiikkia. Draama-Helmin musiikki on kokeellista räppiä tai ”epäselvää räppiä”, kuten hän itse on sitä kutsunut. Yksi biisi alkaa James Masonin äänellä, yhteen on miksattu Metro-tyttöjä. Parille kaverilleen, jotka tekivät biiseihin taustoja, Kajaste antoi viitteeksi ”30-luvun Hollywood-exotican”. Kun Draama-Helmi oli vieraana Bassoradiossa soittamassa levyjään, hän mainitsi suosikikseen The Flamingosin 50-luvun version kipaleesta I Only Have Eyes For You. Vaikka Kajaste sanoo

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Parhaat jutut syntyvät luolassa

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan