Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.
”Minulla ei ole mitään salattavaa” on maailman huonoin argumentti, kun pohditaan viranomaisten oikeutta valvoa kansalaisia yhä laajemmin. Salattavaa ei ehkä ole nyt, mutta nykyisin harmittomat mielipiteet voivat tulevaisuudessa vielä olla epätoivotun henkilön mielipiteitä.
Suomi ei ole vielä luisumassa totalitarismiin, mutta se on ottamassa askelta massavalvontaa kohti. Poliisin valtaoikeuksia ehdotetaan laajennettaviksi siten, että ne saisivat harjoittaa rikostiedustelua perustuen uhkaan rikoksesta, ilman konkreettista rikosepäilyä. Tällaista salaista tiedonhankintaa voisi olla esimerkiksi mikrofonien asentaminen henkilön kotiin.
Viranomaisten valtaoikeuksia kasvatetaan hivuttaen, sanoo kansalaisten elektronisia oikeuksia puolustavan Effi ry:n puheenjohtaja Topi Toosi Voiman haastattelussa. Esitetyt lakimuutokset lisäisivät riskiä väärinkäytöksiin (mistä on esimerkkejä jo nykyisen lain aikana) ja mahdollistaisivat poliisin mielivallan.
Samalla massavalvonta on jo täällä. Uhkaa yksityisyydelle ei kohdistu vain valtion taholta, vaan myös yritykset janoavat tietoa meistä.
Elämme yhteiskunnassa, jossa kuka tahansa voi nauhoittaa kanssaihmisiä heidän huomaamattaan älylaseilla, joiden kuvaama materiaali on käyttäjän itsensä lisäksi esimerkiksi Metan käytettävissä. Monet myös seuraavat ruumiintoimintojaan älysormuksilla, lähettävät oman DNA-näytteensä Yhdysvaltoihin ja postailevat tarkat henkilötietonsa someen.
Foliohattuilijat olivat kaiken aikaa oikeassa.
Elämme maailmassa, jossa Elon Muskin yritys Neuralink kehittää suoria viestiyhteyksiä ihmisaivojen ja tietokoneiden välille. Apple puolestaan osti hiljattain israelilaisen Q.ai-startup-yrityksen, joka kehittää tekoälytekniikkaa tunnistamaan kuiskattua puhetta, kasvojen pieniä mikroilmeitä, sykettä ja muita tietoja. On kylmäävää ajatella, millaisessa valtiossa tällaista teknologiaa on kehitelty.
Foliohattuilijat olivat kaiken aikaa oikeassa.
Asia huolestuttaa nyt Yhdistyneitä kansakuntia myöten.
YK:n erityisraportoija Ana Brian Nougrères ehdotti viime vuonna ihmisoikeusneuvostolle, että neuroteknologiaa ja neurodatan keräämistä pitäisi säädellä lailla. Hän korosti, että tulevaisuudessa voi olla mahdollista seurata toisten ihmisten mieltä ja käytöstä yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta uhkaavilla tavoilla.
Chile sääti ensimmäisenä maana maailmassa asiaa koskevan lain jo vuosia sitten. Globaalisti sääntely on kuitenkin vasta lapsenkengissä, ja samalla tekoäly kehittyy kiihtyvää vauhtia.
Lainsäätäjän toimeen tarttumista odotellessa on turha tarjota kaulaansa susille. Kuka tahansa voi helposti jekuttaa dataa kerääviä yrityksiä.
Älypuhelimesta luopuminen on klassinen toimenpide, joskin nyky-yhteiskunnassa vaikea. Aina voi vaihtaa käyttäjädatalla kauppaa käyvien amerikkalaisfirmojen, kuten Googlen, palveluista päästä päähän salattuun Protoniin tai Organic Mapsiin, joka ei kerää käyttäjätietoja. Tämäkään ei korjaa kaikkea.
Hienoja työkaluja datan saastuttamiseen on maailma täynnä.
Sissityyli on nimeltään omien tietojen saastuttaminen.
Jos esimerkiksi vaihdat kaupan bonuskorttia jonkun toisen kanssa, yritys ei saa oikeaa dataa ostoksista. Digiympäristöissä palveluihin voit antaa väärän nimen ja syntymäajan ja perustaa valetilejä sinne sun tänne.
Hienoja työkaluja datan saastuttamiseen on maailma täynnä. Google esimerkiksi inhoaa AdNauseam-nimistä selainlaajennusta, jonka yritys kielsi Chrome-selaimensa kaupasta jo vuonna 2017. Se blokkaa kaikki mainokset sivulla, jolla käyttäjä vierailee ja sen jälkeen klikkaa niitä sattumanvaraisesti. Näin kohdennettu mainonta ja sen seuranta menee pieleen.
Hieman samalla tavalla käy muuten myös, jos teeskentelee somealgoritmille olevansa raskaana.
Jos välttämättä haluat postata kuviasi someen, Nightshade on ohjelmisto, joka sanoo väärentävänsä niitä niin, ettei ihmissilmä huomaa eroa, mutta tekoäly harhautuu luulemaan vaikkapa koiraa kissaksi.
Älylaseja vastaan voi yrittää kamppailla puhelinsovelluksilla, jotka tunnistavat tunnettujen lasien lähettämiä Bluetooth-signaaleja ja varoittavat käyttäjää, jos sellaisia havaitaan ympäristössä.
Kaikkein epäluuloisimmat pukeutuvat jo tekoälyä hämääviin vaatteisiin – ja mikseivät pukeutuisi aikana, jona kuka vain älylaseissa kadulla vastaan kävelevä ihminen voi kuvata muita hämäriin tarkoituksiin. Vaatteet on suunniteltu hämäämään hahmojen ja kasvojen tunnistusalgoritmeja – ainakin, jos vaatevalmistajia on uskominen.
Ei ole takuuta siitä, että suojaavat teknologiat toimisivat loputtomiin koko ajan kehittyvien tekoälyjärjestelmien kanssa, eikä niihin siksi kannata luottaa liikaa.
On kuitenkin täysin laillista suojata omia tietojaan yritysten aggressiiviselta datankalastelulta. Valvontakapitalismissa ”minulla ei ole mitään salattavaa” menettää argumenttina viimeisenkin uskottavuutensa. Haluaisitko itse, että yritykset tietävät kohdentaa sinulle mainontaa perustuen esimerkiksi terveyteesi, mielentilaasi tai jopa ajatuksiisi?
Niin kauan kuin lainsäätäjät hidastelevat, jokainen meistä voi tehdä osansa ja ryhtyä joukolla häiritsemään kaiken läpäisevää valvontaa.
Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumni ilmestyy Voiman viikkokirjeessä. Tilaa Voiman viikkokirje täältä.






