Kenellä on valta ja voima – Jo muinoin Voima oli lain ja oikeuden puolella

Muinaista Voimaa

Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.

Englannissa tapahtui kerrassaan järisyttävää vuonna 1215. Ylimyksistä köyhälistöön kansalaiset olivat alkaneet kyllästyä hallitsijoiden tolkuttomaan intoon käydä sotia ja kiristää veroja.

Muutos ei kuitenkaan lähtenyt ruohonjuuritasolta, vaikka muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin sankarijousimies Robin Hood oli kovasti tasannut rikkaiden ja köyhien tuloeroja. Ehkä Hoodin kaltaiset henkipatot ja jopa sisällissota pelottivat muutamia paroneita niin, että he laativat säädöskokoelman, joka Juhana-kuninkaan oli allekirjoitettava.

”Ketään vapaata miestä ei saa pidättää tai vangita, määrätä menettämään omaisuuttaan eikä tehdä lainsuojattomaksi tai karkottaa ilman reilua oikeudenkäyntiä”, kuului säädösten keskeisin kohta.

Paronit ja Englannin kansa pitivät lakikokoelmaa niin tärkeänä, että he nimesivät sen ”suureksi peruskirjaksi”, latinan kielellä Magna Cartaksi.

Ilman Magna Cartaa eivät John Adams, Alexander Hamilton, Thomas Jefferson ja George Washington kavereineen olisi saaneet aikaiseksi sorvata Uuden Englannin siirtokuntien perustuslakia vuonna 1776. Nykyään Yhdysvallat-nimellä tunnettu liittovaltio noudattaa siitä johdettua perustuslakia edelleen.

Magna Cartatta ei olisi lainoppinut K. J. Ståhlberg vuonna 1919 laisinkaan keksinyt, että ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

MAGNA CARTAN ALLEKIRJOITTAMISESTA oli vilahtava vain 786 vuotta, kaksi kuukautta, neljä päivää ja viisi tuntia, kun oli ilmestyvä Voima 10/2001. Ai niin muuten, laajat kansanjoukot huomasivat, että Voimassa 5/2026 Muinaista Voimaa -sarjan ”Apua ja sotabisnestä” -jutussa sumerilaisten ryöstöretkistä oli humahtanut 4 708 vuotta eikä 2 708 vuotta Voiman 3/2008 ilmestymiseen. Kiitos, että luette tarkasti!

Palataan Voimaan, jossa asianajaja Matti Wuori (1945–2005) kirjoitti otsikolla ”Lain yläpuolella”, miten Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tehdyt terrori-iskut käänsivät käsityksiä laillisuusperiaatteesta ”päälaelleen”.

”Terrorismin torjunta on poliisitoimintaa, ja siksi kaukana laillisuudesta. Poliisi ja laillisuus ovat historiallisesti olleet toistensa vastakohdat”, Wuori suomi. Rajumpaa oli tulossa.

”Poliisi, miliisi, santarmit ja millä nimellä näitä joukkoja on milloinkin kutsuttu, ovat olleet hallitsijain mielivallan nyrkki, jolta nouseva porvarillinen kansalaisyhteiskunta pyrki suojautumaan luomalla vallan kolmijakoon perustuvan suojattujen perusoikeuksien ja yksityisyyden rajaaman autonomisen alueen ja oikeusvaltion, jossa kansalaisten oikeuksiin voidaan kajota vain demokraattisesti säädettyjen lakien nojalla ja asianmukaisessa laillisessa järjestyksessä.”

Poliisin toimintaa oli pyritty saamaan ”normisäätelyn piiriin”, mutta asiat eivät olleet selkeitä:
”Länsimaisille oikeusvaltioille tunnusomainen perustuslaillinen suoja ei ole kuitenkaan koskaan päässyt juurtumaan suomalaiseen oikeuskulttuuriin.”

MATTI WUORI HUOMAUTTI että poliisi haluaa kyseenalaistaa perusoikeuksia nimenomaan ”turvallisuuden” varjolla. Länsimainen ”liberaali oikeusvaltiomalli” oli Wuoren mukaan erilainen kuin Suomen ”korkeiden poliisivirkamiesten” tulkinta siitä.

”Turvallisuudesta on tullut ikään kuin itsenäinen perusoikeus, joka oikeuttaa kajoamaan milloin mihinkin kansalaisten vapauspiiriin kuuluvaan oikeuteen”, Wuori kiteytti.