Kulttuurinen kolonialismi näkyy lastenkirjoissa

Radio Kolonial – mitä kolonialismista kannattaa tietää?

Kolonialismi on kautta historian ollut mukana suomalaisten arjessa, mutta emme vain huomaa sitä. Suomi ei ole irrallinen ajopuu, joka ajelehtii historian virrassa, vaan mukana kolonialismin suuressa tarinassa. Jopa suomalaiset lastenkirjat kuvasivat imperialistista maailmanjärjestystä, Pohjoismaat lähtivät mukaan kolonialistisiin hankkeisiin ympäri maailmaa ja Saamenmaata kolonisoitiin määrätietoisesti.

Radio Kolonial on podcast, joka käy läpi suomalaisten osuutta kolonialismin muokkaamassa maailmanjärjestyksessä. Tuore historiantutkimus avaa myös, mitä kaikkea menneisyydestä on ymmärretty väärin ja miten historiapolitiikkaa käytetään nykyhetkessä.

Podcastia tekevät yhteistyössä Voima-lehti ja Historioitsijat ilman rajoja. Sen tekemistä on tukenut Oskar Öflundin säätiö.

Koska Suomella ei ole ollut merentakaisia siirtomaita, meillä ajatellaan yhä usein, että kolonialismi ei koskenut Suomea. Viime vuosikymmeninä historiantutkimus on kuitenkin laajentunut uusiin suuntiin, ja tarkasteluun otettu poliittisten ja taloudellisten seurausten lisäksi myös imperialismin ja kolonialismin kulttuuriset seuraukset. Ne näkyvät sekä entisten siirtomaavaltojen että niiden hallitsemien siirtomaiden nykypäivässä.

Kolonialistisia asenteita esiintuovia ja viime aikoina keskustelua herättäneitä suomalaisia kulttuurituotteita ovat esimerkiksi Afrikan Tähti -lautapeli ja Mauri Kunnaksen lastenkirjaan perustuva animaatioelokuva Joulupukki ja noitarumpu, jonka saamelaishahmo kuvataan rumana ja ilkeänä äijänkäppyränä. 

Kulttuuriseen kolonialismiin perehtynyt historiantutkija Raita Merivirta on käyttänyt tutkimusaineistonaan muun muassa suomalaiskirjailija Anni Swanin kertomuksia.

Jatkokertomus nimeltä Uutisasukkaana Austraaliassa julkaistiin vuonna 1926. Siinä suomalainen siirtolaisperhe asuu pienellä maatilalla Australiassa ja kasvattaa lampaita. Tarinan ytimessä on suomalaisten suhde aboriginaaleihin eli alueen alkuperäiskansoihin. Viattomaksi ja työteliääksi kuvattu suomalaisperhe kohtaa vaikeuksia, koska metsässä asuvat aboriginaalit hyökkäilevät heidän kimppuunsa.

”Kertomukseen on haettu ikään kuin äärimmäinen ’toinen’, koska aboriginaalit pitkälti esitetään rasististen stereotypioiden kautta”, Merivirta analysoi.

Aboriginaalien mustuutta korostetaan tarinassa. Tällä tehdään erontekoa suomalaisiin ja saadaan heidät näyttämään erityisen valkoisina.

1900-luvun alussa niin sanotut rotuteoriat olivat valtavirtaa, ja suomalaiset luokiteltiin eurooppalaisten kansojen joukossa ”keltaisiksi” tai ”mongoleiksi”, mikä aiheutti vasta itsenäistyneelle Suomelle päänvaivaa. Suomessa haluttiin identifioitua valkoisiksi länsieurooppalaisiksi, jotka olivat rotuhierarkian ”huipulla”.

Merivirta on väitöskirjassaan todennut, miten tätä ajattelua ja kuvastoa kierrätettiin tekstien, tutkimuksen, kuvien, esineiden, musiikin, näytelmien ja muiden kulttuurituotteiden välityksellä kaikkialla Euroopassa. Kulttuuria hyödynnettiin kansallisen identiteetin, eurooppalaisuuden ja valkoisuuden rakentamisessa, ja sillä oikeutettiin rotuun perustuvaa syrjintää ja väkivaltaa.

Väitöskirjassaan Raita Merivirta hyödyntää jälkikoloniaalista tutkimusotetta. Sen piiristä on peräisin käsite ”kolonialismista ilman siirtomaita”. Suomi oli kaukana siirtomaavallan keskuksista, jotka sijaitsivat Länsi-Euroopassa ja Iso-Britanniassa, mutta ajatus rotuhierarkioista levisi myös tänne. Koloniaalisesta ajattelusta luotiin omia versioita, joita opetettiin lapsille niin kaunokirjallisuuden kuin oppikirjojenkin välityksellä. Suomi halusi näin tulla hyväksytyksi eurooppalaisten sivistysvaltioiden joukkoon.

Anni Swan tuskin kirjoitti kertomustaan erityisen tietoisena näistä painotuksista taikka pahantahtoisesti. Merivirta arvelee, ettei Swanilla ollut todennäköisesti kovinkaan paljoa tietoa aboriginaaleista. Todennäköisesti hän otti vaikutteita angloamerikkalaisesta ja eurooppalaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Kertomuksissa oli tapana kuvata Euroopan ulkopuolelle lähteneitä eurooppalaisia uudisasukkaina, tutkimusmatkailijoina tai kullankaivajina, jotka joutuvat konfliktiin paikallisten asukkaiden kanssa. Näin kertomuksiin rakennettiin jännitettä. 

Kriittinen luenta mukaan

Kulttuurituotteiden kautta kolonialistisen maailmankuvan piirteet välittyvät sukupolvelta toiselle. Kirjallisuuden kulttuurikuvastoon perehtynyt helsinkiläinen toimittaja Ndéla Faye sanoo, että samantyyppistä keskustelua käydään entisessä siirtomaavallan keskuksessa, Isossa-Britanniassa. Siellä kritiikkiä on herättänyt Enid Blytonin Viisikko-kirjasarja, jossa on stereotyyppisiä, rasistisina pidettyjä hahmoja. 

Fayen mukaan olennaisinta on kontekstointi, kun vanhoja teoksia luetaan tai käytetään opetuksessa. Teoksia ei pidä lukea neutraaleina tai ajattomina lastenkirjoina, vaan tarkastella niiden viestejä kriittisesti. 

Raita Merivirta on samoilla linjoilla. Ratkaisu ei ole Peppi Pitkätossujen, Anni Swanin kertomuksten, Afrikan tähden ja muiden ongelmallisena pidettyjen kulttuurituotteiden kieltäminen tai sensuroiminen. Väitöskirjansa jälkeen Merivirta kertoo saaneensa yhteydenottoja etenkin kantaväestöön kuuluvilta valkoisilta suomalaisilta, joissa ilmeisen vilpittömästi kysytään asiasta ja halutaan käydä keskustelua. Jos lähdetään absoluuttisten kieltojen linjalle eikä selitetä asiaa auki, se ei välttämättä toimi rasismin purkamisessa, hän sanoo.

”Silloin ehkä jää selviämättä monelle ihmiselle, mistä tässä on kyse. Rasismin kimppuun voidaan käydä ja kolonialistisia rakenteita purkaa tietoa lisäämällä ja sitä keskustelua käymällä”, Raita Merivirta sanoo.

On kokonaan toinen asia, haluavatko kaikki käydä vilpitöntä keskustelua. Jatkossa perehdymme myös siihen, miten historiantulkintoja käytetään poliittisena keppihevosena.

Kolonialismi on kautta historian ollut mukana suomalaisten arjessa, mutta emme vain huomaa sitä. Suomi ei ole irrallinen ajopuu, joka ajelehtii historian virrassa, vaan mukana kolonialismin suuressa tarinassa.

Radio Kolonial käy läpi suomalaisten osuutta kolonialismin muokkaamassa maailmanjärjestyksessä. Tuore historiantutkimus avaa myös, mitä kaikkea menneisyydestä on ymmärretty väärin ja miten historiapolitiikkaa käytetään nykyhetkessä.

Voima-lehden podcast yhteistyössä Historioitsijat ilman rajoja kanssa alkaa. Tuotantoa on tukenut Oskar Öflundin säätiö.

Radio Kolonial – mitä kolonialismista kannattaa tietää?

Kolonialismi on kautta historian ollut mukana suomalaisten arjessa, mutta emme vain huomaa sitä. Suomi ei ole irrallinen ajopuu, joka ajelehtii historian virrassa, vaan mukana kolonialismin suuressa tarinassa. Jopa suomalaiset lastenkirjat kuvasivat imperialistista maailmanjärjestystä, Pohjoismaat lähtivät mukaan kolonialistisiin hankkeisiin ympäri maailmaa ja Saamenmaata kolonisoitiin määrätietoisesti.

Radio Kolonial on podcast, joka käy läpi suomalaisten osuutta kolonialismin muokkaamassa maailmanjärjestyksessä. Tuore historiantutkimus avaa myös, mitä kaikkea menneisyydestä on ymmärretty väärin ja miten historiapolitiikkaa käytetään nykyhetkessä.

Podcastia tekevät yhteistyössä Voima-lehti ja Historioitsijat ilman rajoja. Sen tekemistä on tukenut Oskar Öflundin säätiö.