Elisa Aaltolan uusi teos Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto käsittelee eräitä ihmiseläimen kimuranteimmista tunteista. Häpeä ja rakkaus, kuten myös syyllisyys, sijoitetaan kirjassa moraalifilosofiseen kontekstiin. Nämä tunteet ovat puhuttaneet ja puhuttavat edelleen erityisesti niiden moniselitteisyyden ja yhteiskunnallisten näkökulmien takia. Aaltola tähtää kirjallaan yhteiskunnallisesti relevanttien tunteiden tiedostamiseen. Tunteet ovat aina osa politiikkaa ja moraalia. Eri asia on […]
Lue lisää… from Moraalisia tunteita jäljittämässä
Show & Dinner -formaatissa yhdistyvät kevyt esitystaide ja ruoka, jota syödessä kelpaa katsella esitystä. Sillä, mitä lavalla nähdään ja mitä lautasilta löytyy ei ole välttämättä kovinkaan paljoa tekemistä toistensa kanssa. Usein ajatuksena on, että yleisölle tarjotaan helposti sulavia nautintoja. Ilmastonmuutos Show & Dinner rikkoo tämän muotin. Lavallakin nähtävä Kaisa Leppänen on esityksen takana olevan Eat […]
Lue lisää… from ”Ruuan kautta esityksen tieto tavallaan ruumiillistuu.”
Seitsemänkymppiset Pirkko Saisio ja Marja Packalén ovat elämänsä vedossa KOM-teatterin lavalla ja yleisö on haltioissaan. Muistojen garderoobista vedetään esiin serkut ja naapurit, entiset ja nykyiset rakastetut, lapsuuden tärkeät hahmot. Vaatepuille ripustetut eksät, silkit ja kaulukset ovat kanssakulkijoiden joukkoa, heitä kannetaan, hyväillään ja tanssitetaan, he ovat saattajina. Edesmenneiden kaavut ja palttoot lasketaan lavan reunan yli lattialle […]
Lue lisää… from Peruukki päähän ja menoksi
Parin kivenheiton päässä Paavalinkirkosta, Helsingin Hermannin pienteollisuusalueelta löytyy vuonna 2007 perustetun Teatteri Toivon kotinäyttämö. Sen syysohjelmistoon kuuluu muun muassa Aarne Lindenin ohjaama ja hänen yhdessä Joona Tuoriniemen kanssa kirjoittama Keltainen kuningas. Se perustuu Robert W. Chambersin ja H.P. Lovecraftin teoksissaan aukaisemiin latuihin. Näytelmän otsikko viittaa Chambersin teokseen King in Yellow (1895) ja siinä esiintyvään Hastur-hahmoon, jota H.P.Lovecraft seuraajineen työsti osaksi tunnettua Cthulhu-mytologiaansa. Tämän myllyn läpikäynyt […]
Lue lisää… from Perimmäisen pelon lähteillä
Yleisen historian dosentti Pekka Masonen on käynyt taistelua yleistä urpoutta vastaan jo kahden esseekokoelman voimin. Rajaseudun Galilei (2014) ja Paperipuutarha (2018) esittelivät laajan kattauksen historiallisia esseitä. Monipuoliseen aihevalikoimaan kuuluivat muun muassa Havaijin kuninkaan Kalākauan maailmanympärysmatka ja erilaisten vähemmistöjen esiintyminen yhdysvaltalaisissa postimerkeissä. Ajatuksen loppu täydentää tämän omakustanteiden sarjan trilogiaksi. Tyylillisesti kaikki on ennallaan, mutta tällä kertaa […]
Lue lisää… from Herättivätkö 1850-luvun alastomat japanilaiset pahennusta lännessä? Ei, jos luemme muutakin kuin englanninkielistä historiaa.
Taiteen olemus, masennus, mielihyvä, ikääntyminen, olemassaolo… Keijo Ahlqvistin sarjakuvamuotoiset pohdiskelut kommentoivat maailmaa ja havainnoivat itseään. Sivulle mahtuvina muutaman kuvan sarjoina ne katsovat ennakkoluulojensa yli. Ne kääntävät ajatukset ympäri ja ohjaavat lukijan oman ajatuskehikkonsa ulkopuolelle. Johtopäätökset ovat usein sarkastisia. Moni strippi kritisoi valtaa ja kommentoi aikamme yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kuten jos pitää koko Maata kotinaan, ei voi […]
Lue lisää… from Keijo Ahlqvistin yhteiskuntakriittisissä sarjakuvissa viehättää niiden kuiva huumori
Leea ja Klaus Klemolan tragikoominen Arktiset leikit jatkaa siitä, mihin Kokkola (2004), Kohti Kylmempää (2008) ja New Karleby (2011) jäivät ja sitoo rusetin niissä käsiteltyjen nöyryytyksen, yhteisöllisyyden, kaveruuden, perhetraumojen, intohimojen, tunnekylmyyden, maskuliinin ja feminiinin sekä taloudellisen, kulttuurisen ja ympäristöllisen muutostuskan teemojen ylle. Näytelmän pääteema on Grönlannista Kokkolaan palaavan Marja-Tertun (Heikki Kinnunen) ja hänen elämälle katkeran […]
Lue lisää… from Leea ja Klaus Klemolan arktisen trilogian neljäs osa kertoo pakastetuista tunteista
Teatteri Telakan ensi-illassa esitys tuntuu olevan jo käynnissä, kun yleisö vasta asettuu paikoilleen. Näyttämöllä pyörii kerjäläiseltä vaikuttava ihmisen kokoinen rotta. Samaan aikaan Miko Kivisen aikaisemmista projektista tuttu Kuolio-hahmo soittaa hopeisessa hupparihaalarissaan kitaraa ja laulaa ihmisistä, jotka ovat päätyneet itsemurhaan. Tällaisia ovat muun muassa pankkiiri, jolta pörssikurssien mukana putosivat pallit. Kuten myös perhe, jolla kaikki asiat olivat muuten kunnossa, […]
Lue lisää… from Kahden kerroksen väkeä
Ranskan kansalliskirjailija Victor Hugo kirjoitti vuonna 1831 romaanin Pariisin Notre-Dame. Se oli aikansa poliittinen kannanotto eliitin valtaa ja eriarvoisuutta vastaan. Papiston ja kuningashuoneen asema ei ole oikeutettu, eikä kansaa saa kohdella huonosti, Hugo karjui tekstissään. Kun valtaapitävät tulevat hulluiksi, heidän itsekäs ahneutensa ja rajaton vallanhimonsa syöksevät kansanjoukkoja tuhoon. Kirjailija korosti, miten ihmiset haluavat tehdä hyviä […]
Lue lisää… from Tampereen Teatterin tulkinta Notre Damen kellonsoittajasta on vahva ja tyylikäs kuvaus eliitistä ja huono-osaisista
Vastakkainasettelujen aikana tieto pirstaloituu, yhteisymmärrys hälvenee ja aito keskustelu kuihtuu, väittää Asta Leppä ja tähtää julkisen keskustelun vastakkainasettelujen yhteiskunnallisiin ja filosofisiin pohjavirtauksiin uudella kirjallaan Sävyttömät sanat. Kirjan tarjoaa tuoreita harmaan sävyjä vahvasti kahtiajakautuneisiin ja kuohuttaviin aiheisiin. Noin 200 sivun pamflettimainen teos etsii ratkaisuja viiteen valtavaan temaattiseen kokonaisuuteen: Terveys ja sairaus mielessä, Jotakin pahaa hyvässä, Kaupunkilaisen […]
Lue lisää… from Vastakkainasetteluje aikana aito keskustelu kuihtuu, väittää toimittaja Asta Leppä uutuuskirjassaan
