”Pandemia osoitti, että vapaat markkinat eivät toimi emmekä kaikki ole samassa veneessä. Kellumme samassa meressä, mutta jotkut purjehtivat luksusjahdeilla samalla kuin toiset takertuvat pinnalla ajelehtiviin roskiin”, António Guterres, YK:n pääsihteeri sanoi hiljattain.

Hän viittasi pandemian pahentamaan eriarvoisuuteen: sen aikana maailman 10 rikkainta miestä rikastui, 99 prosenttia ihmiskunnasta köyhtyi. Nykyinen talousjärjestelmä tuottaa ongelmia sekä maapallolle että ihmisille. Viime vuonna 20 rikkainta ihmistä tuotti hiilidioksidipäästöjä kahdeksan tuhatta kertaa enemmän kuin miljardi köyhintä ihmistä, Oxfam-järjestö arvioi. 

Ongelmat tiedetään. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, eläinlajit katoavat ja maapallo jatkaa lämpenemistään, jos mikään ei muutu, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC arvioi. Eriarvoisuus ei ole hävinnyt.

Taustalla kuplii kuitenkin muutos.

Kansainväliset, arvovaltaiset instituutiot ovat viime aikoina muuttaneet lausuntojaan. Maailmanpankki on tunnustanut, että sen aiemmin edistämät, vapaata markkinataloutta korostavat talousopit ovat monelta osin pielessä. Samantyylisesti on lausunut Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan komissio ja kehittyneiden maiden järjestö OECD. Nämä organisaatiot antavat nyt erilaisia ohjeistuksia siitä, miten valtioiden pitäisi hoitaa talouttaan. 

Se on monien mielestä hyvä uutinen.

Nilkuttaen kohti uutta taloutta

Antti Jauhiainen on luokanopettaja ja talousaktivisti, joka on ollut mukana globalisaatiokriittisessä liikkeessä kaksi vuosikymmentä. Hän kuvailee itseään antikapitalistiksi ja antikommunistiksi. Hän puhuu etenkin osallisuustalouden puolesta.

Hänkin on pannut merkille talouspuheen muutoksen. 

”Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat historiallisesti olleet erityisesti globaalin etelän, mutta oikeastaan koko maailman köyhien vihollisia. Nyt muutos valitettavasti kertoo siitä, miten huono tilanne on.”

Nykyinen talousjärjestelmä perustuu luonnonvarojen liikakäyttöön. Ilmastokriisi ei ole mikään tulevaisuudessa häämöttävä uhka, vaan sen aiheuttamat kriisit ovat olleet arkipäivää globaalin etelän väestölle jo vuosikymmeniä, hän sanoo.

Muutos ei ala maailmanvallankumouksella, kuten marxilaiset 1970-luvulla ajattelivat. Sen sijaan talous vaikeutuu, kun tuotantoketjut pikkuhiljaa lakkaavat toimimasta, Jauhiainen esittää. Hänen mukaansa muutos on jo tapahtunut monessa paikassa, ja se jatkuu sekavasti ja eriaikaisesti. Samalla eri maailmankolkissa asuvat yhteisöt myös keksivät omia, luovia ratkaisujaan.

”Nykyinen talousjärjestelmä on globaali purkkaviritys, jota yritetään paikkailla ja nilkuttaa kohti uudenlaista talousjärjestelmää”, Jauhiainen sanoo. 

Vanha talousteoria on kriisissä

Myös STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà on seurannut viimeaikaista talouskeskustelua kiinnostuneena. 

”Ääni kellossa on muuttunut.”

Aiemmin kansainväliset organisaatiot korostivat pikemminkin verojen alentamista ja sosiaaliturvaetuuksien leikkaamista, jotta ihmiset menevät mihin tahansa töihin vaikka pakolla, hän sanoo. Nyt puhutaan aktiivisesti siitä, että valtioiden veropohja on rapautunut ja suuryritysten veronkierto on ongelma, johon pitää puuttua. IMF:n uusi raportti World Economic Outlook toteaa, että julkisilla varoilla pitäisi suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia. 

Lainà on jälkikeynesiläinen taloustieteilijä, joka kritisoi valtavirtaista taloustiedettä. Hän kuvailee, että suunnilleen vuoden 2008 finanssikriisissä valtavirtainen, uusklassinen taloustiede joutui kriisiin. Sen mukaan markkinat pääsisivät itsenäisesti tasapainoon eikä valtion pitäisi puuttua niiden toimintaan. Todellisuudessa näin ei käynyt.

Lainà kertoo anekdootin opiskeluajoiltaan. Tuolloin eräs professori selitti, että vuoden 2008 finanssikriisi johtui siitä, että ihmiset ”vain yhtäkkiä päättivät pitää enemmän vapaa-aikaa”. Lainàsta tämä oli hampaaton selitys.

”Uskottavampi selitys oli jälkikeynesiläinen malli. Sillä oli pitkään tutkittu finanssimarkkinoiden epävakautta.”

Jälkikeynesiläisyys korostaa esimerkiksi, että keskuspankkien toimilla, rahalla ja julkisella velalla on merkitystä. Massatyöttömyys ei johdu yksilöiden päätöksistä jäädä kotiin makoilemaan. Se johtuu siitä, että työlle ei ole kysyntää. Valtio voi vaikuttaa siihen muun muassa julkisilla hankkeilla. 

Perinteisesti eri poliittiset suuntaukset korostavat erilaisia talousteorioita. Jälkikeynesiläisyys on tyypillisemmin vasemmistopoliitikkojen suosiossa, oikeistopoliitikot korostavat uusklassista näkemystä. Ajatuspaja Liberan entinen toimitusjohtaja, vasemmistoa usein kritisoinut Heikki Pursiainen on kuitenkin väittänyt, että ”Suomessa politiikka on politiikkaa ja tiede ei siihen kauheasti vaikuta.”

Ilmastotieteen tuloksia ei mikään koulukunta kuitenkaan kiistä.

Ilmastokriisin torjuntakeinoista ollaan sen sijaan erimielisiä. Yksinkertaistettuna uusklassiset taloustieteilijät esittävät, että ilmastonmuutos on markkinaongelma. Sen vuoksi pitää luoda uudet markkinat – kuten päästökauppa – jossa hiilelle lasketaan hinta. 

Lainà ei kiistä mekanismia täysin, mutta muistuttaa jälleen politiikasta. Valtiot voivat tehdä radikaaleja päätöksiä. Päättäjien pitää samalla muistaa äänestäjät, jotka voivat hermostua, jos esimerkiksi bensiiniveroa korotetaan. Siksi tarvitaan myös julkisia investointeja ja tulonjakoa.

Entä tarvitaanko talouskasvua? Ympäristöliikkeen piirissä talouskasvuun suhtaudutaan yleensä kriittisesti ja tilalle ehdotetaan nollakasvua, degrowthia. Antti Jauhiaisen mukaan keskustelu menee ohi aiheesta.

”Kasvua tai ei, siitä kiistely ei ole tärkeintä. Pitää lopettaa luonnonvarojen liikakäyttö.”

YK:n laatimissa Agenda2030-kehitystavoitteissa korostetaan irtikytkentää. Kahdeksas tavoite esittää, että talouskasvu ja ympäristön pilaantuminen on erotettava toisistaan. Tässä ”kehittyneet valtiot ovat eturintamassa”, sillä kehitysmailla on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa maailmantalouteen.

Irtikytkentä tarkoittaa tilannetta, jossa talous kasvaa, mutta luonnonvarojen kulutus ei lisäänny tai vähenee. Suomalaisen Bios-tutkimusyksikön mukaan onnistunut irtikytkentä vuoteen 2050 mennessä tarkoittaisi valtavaa muutosta maailman talousjärjestelmään. Materiaalin kulutuksen pitäisi vähentyä noin 70 prosenttia. Se olisi mullistus talousjärjestelmässä ja vaatisi kovaa politiikkaa. Lainàn mukaan Yhdysvalloissa on jo tapahtunut suunnanmuutos. Tuotantorakennetta on muutettu kestävämpään suuntaan valtion investoinneilla.

”Joe Bidenin presidenttikaudella on näkynyt, että halutaan nimenomaan investointien kautta vauhdittaa ekologista jälleenrakennusta”, Lainà sanoo.

Suomi elää menneessä

”Vaihtoehtoja ei ole.” Oikeistopoliitikot ovat Suomessa ja maailmalla käyttäneet Margaret Thatcherin suosimaa sanontaa niin usein, että argumentille on olemassa nimikin: ”There is no alternative”. Sillä perustellaan yleensä uusklassista makrotaloustieteellistä näkemystä.

Vaihtoehtoja kuitenkin on. Esimerkiksi kehitystaloustiede, Lainàn edustama jälkikeynesiläisyys ja Jauhiaisen kannattama osallisuustalous. Niistä ei kuitenkaan taloustieteen opetuksessa juuri ole puhuttu. Lainà sanoo, että Suomessa uudistuminen on ollut erityisen hidasta, vaikka muualla taloustieteen opetus on jo uudistunut. Samat puhuvat päät näkyvät suomalaisissa artikkeleissa vuodesta toiseen. Miksi?

”Ehkä laineet tulevat tänne viiveellä.”

Ammattiliiton ekonomisti Lainà ottaa käytännön esimerkiksi työmarkkinainstituutiot. Hänen mukaansa työnantajaliitot haluavat Suomessa irrottautua sopimusjärjestelmistä, jotka on todettu toimiviksi ja joita nyt maailmalla edistetään. 

Samalla hän tunnustaa, että sukupolvien väliset erot vaikuttavat tieteessäkin. Kaikkien koulukuntien edustajat korjaavat näkemyksiään. ”Nuoret taloustieteilijät ovat joustavampia kuin vanhat”, Lainà sanoo. Ironisen toteamuksen mukaan tiede uudistuu hautajaiset kerrallaan. 

Utopiavero on tulossa

Eräs konkreettinen esimerkki suunnanmuutoksesta on talousjärjestö OECD:n uusi verotussopimus.

”Vielä viisi vuotta sitten olisi ollut täyttä utopiaa, että maailmaan laadittaisiin globaali vähimmäisvero suuryrityksille”, Lainà sanoo. 

Tähän asti esimerkiksi Facebookin, Applen ja Googlen Euroopan pääkonttorit sijaitsevat verovälttelyn vuoksi Irlannissa, jossa on matala yhteisövero. Suomessa terveysyritys Mehiläinen kiersi veroja junailemalla omistuksensa Ruotsin kautta. Nyt verovälttelylle halutaan loppu, ja jo 137 maata on hyväksynyt sopimuksen, Suomi muiden mukana. OECD:n mukaan suuryritysten pitää maksaa vuodesta 2023 alkaen vähintään 15 prosentin yritysvero niissä maissa, jotka ovat mukana sopimuksessa. Maailmanlaajuinen minimi lankeaisi yritysten maksettavaksi riippumatta siitä, missä yritys pitää päämajaansa. Valtiot toivovat kassoihinsa lisää rahaa.

Eettinen kulutus ei ole ratkaisu

Pesupähkinät, kestovaipat ja laatikkopyörä. Nykyisten kolmikymppisten nuoruudessa korostettiin, miten maailma pelastuu yksilön eettisillä ostopäätöksillä. Jos joku syö lihaa ja ajaa autolla, hänet tuomitaan moraalisesti. Elokapinan sukupolven aikakaudella kuluttajan henkilökohtaiset ostopäätökset tuntuvat jääneen vähemmälle. Antti Jauhiainen ei pidä elämäntyylivalintoja merkityksettöminä, mutta katsoo, että niissäkin mennään ohi aiheen.

”Politiikka merkitsee. Isot instituutiot tekevät suunnanmuutoksen. Jos EU tai Yhdysvallat päättää asettaa uudet säädökset, ne muuttavat maailmaa välittömästi.”

Lakeja on pakko noudattaa, koska länsimaiset yhteiskunnat on rakennettu laillisuusperiaatteen varaan. Henkilökohtaista ei pidä väheksyä, mutta jos EU kieltää bensiiniautot, niitä ei sen jälkeen ole. Jos se päättää, että vetyautoja tuetaan, näin tapahtuu, Jauhiainen päättää.

”Sen vuoksi äänestäminen, poliittinen painostaminen ja aktivismi ovat tärkeintä.”

Artikkeli on kahdeksas osa sarjaa, joka käsittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:n Agenda 2030:ssa.