Yhteiskunta

Puudelien eliitti

Lukuaika: 2 minuuttia

Puudelien eliitti

Teksti Kolme Opiskelijatoiminnan aktiivia

Kun Vanha vallattiin 24. marraskuuta, kaikki sujui sopuisasti – monen mielestä vähän liiankin sopuisasti. Opiskelijatoiminnan aktiivit heittäisivät romukoppaan vaatimukset radikalismista radikalismin vuoksi.

Olimme Vanhan vuoden 2008 valtauksessa viime viikon maanantaina. Valtaus ei ollut konfrontaatio minkään tietyn tahon kanssa vaan avoin tilaisuus keskustella opiskelijoiden arkipäivästä ja suunnitella toimintaa sen parantamiseksi. Aloite valtaukseen tuli ihmisiltä, jotka ovat nyt perustamassa verkostoa nimeltä Opiskelijatoiminta.

Pari tuntia valtauksen alkamisen jälkeen HYY päätti olla määräämättä poliisia häätämään meitä ja vuokrasi tilat itselleen. Alunperin he ilmoittivat, että poliisi kutsutaan, ellei paikka tyhjene puoleenyöhön mennessä. Lopulta siis olimme tiloissa luvallisesti.

Tämä ei kuitenkaan tuntunut tärkeältä. Olennaista oli keskustelujen sisältö ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Itse Vanhan valtaamisessa ei tietenkään ole mitään kovin radikaalia. Siinä ei ole välitöntä konfliktia – HYY:llä ei ole varaa usuttaa viranomaisia valtaajia vastaan. Siinä ei myöskään ole välillistä konfliktia – opiskelijat eivät pääse pitkälle vaatimuksissaan jos suurimmaksi viholliseksi nostetaan HYY. Vanha on kuitenkin olevinaan opiskelijoiden tila ja siellä tulisi voida järjestää ruohonjuuritason opiskelijatapahtumia.

Vanhan viime maanantain keskustelujen onnistumisesta ollaan varmasti monta mieltä. Uskallamme kuitenkin väittää, että tapahtuma toi yhteen paljon opiskelijan elämän epävarmuuteen ja yliopistoon kyllästyneitä ihmisiä suuremmassa mittakaavassa kuin hyvin pitkään aikaan. Kokemus oli monelle ihmiselle virkistävä ja inspiroiva.

Ihmettelemme, miksi olisimme halunneet jäädä notkumaan Vanhalle. Siitäkö syystä, että HYY on oman byrokratiansa pakottamana joutunut vuokraamaan tilat valtaajille? Koska olisimme radikaaleja kun rikomme sääntöjä? Tukehtukoot HYY omaan jäykkyyteensä, mutta meitä ei huvittanut lähteä tekemään politiikkaa näistä lähtökohdista. Vanhalla roikkuminen roikkumisen vuoksi puoli tuntia sallitun ajan jälkeen ei mielestämme ole millään mielenkiintoisella tavalla poliittista.

Vanhan valtaaminen oli selvästi hyvä keino tuoda ihmisiä yhteen tuottamaan meidän itsemme näköistä politiikkaa. Mutta tähän vertailut vuoteen 1968 on lopetettava. Silloin jäätiin Vanhalle pariksi päiväksi, mutta heti kun päästiin ulos lähdettiin Kekkosen kanssa saunaan tai verhouduttiin Neuvostoliiton lippuun. Nyt Vanhalla oltiin vain puoli vuorokautta mutta tällä kertaa tuotamme toivon mukaan todellisia muutoksia tulevissa konflikteissa ja prosesseissa, kertaluontoisen ja julistavan spektaakkelin sijaan.

Jossain vaiheessa valtauksen iltaa niin kutsutut järjestäjät halusivat lähteä Vanhalta. Takana oli jo hyvä ilta ja yön pitkittäminen ei tuntunut poliittisesti merkittävältä. Bile- ja valtausväelle ilmoitettiin, että nyt pistetään kimpsut ja kampsut kokoon ja aletaan vetäytyä. Kaikki eivät pitäneet ideasta ja pienen sanaharkan jälkeen osa porukasta, ilmeisesti Ylioppilasteatterista, päätti jäädä paikan päälle.

Vanhan valtausta suunnitteli ja sen toteutti monta kymmentä ihmistä. Toisin kuin vuonna 1968, tällä kertaa ei ollut tarkoitus nostaa yksilöitä parrasvaloihin tai pönkittää kenenkään uraa. Kukaan ”johtaja” ei myöskään päättänyt iltaa väkisin tai yrittänyt pakottaa ihmisiä poistumaan vaan kiista koski koko ajan sitä, onko Vanhalle jääminen poliittista.

Kuten Vanhan valtauksen avauspuheessa sanottiin, uuden opiskelijaliikkeen perustana olisi oltava ymmärrys siitä, että opiskelijat eivät muodosta mitään erillistä sivistyneistön luokkaa vaan ovat käytännössä tietotyöläisiä, jota koskevat samankaltaiset riiston ja kontrollin mekanismit kuin muitakin työvoiman osia.

Siksi on tärkeä ymmärtää että opiskelijoiden omista lähtökohdista lähtevät taistelut eivät rajaudu (tai niiden ei pitäisi rajautua) pelkästään oman erityisryhmän kapeiden intressien ajamiseen. Näitä taisteluita ei voiteta vahvistamalla tekopyhiä identiteettejä ”todellisina vallankumouksellisina” Ruusu Haarlan tapaan. Tämä tuottaa vain omahyvän tunnetta, ei yhteiskunnallista muutosta.

Meidän valintamme taisteluksi on rakentaa uutta opiskelijaliikettä, joka lähtee omista tarpeistamme ja haluistamme ja taistelee tietokykykapitalismin kontrolleja ja riistoa vastaan.

Juttua muokattu 4.12. klo 15.55: Kirjoituksen keskivaiheille lisätty siitä puuttunut osio.

Aikaisemmin Fifissä: Ruusu Haarla: Eliitin puudelit; Kuvareportaasi Vanhan valtauksesta.

  • 8.5.2011