On kevät, aurinko paistaa ja Mika Niemelällä on yhä tatuointeja.

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Niemelä on keväällä ollut paljon julkisuudessa ja herättänyt keskustelua niin Kuukausiliitteen kuin Uuden Jutun haastatteluissa sekä tatuoinneillaan että etenkin sanomisillaan. Ne, samoin kuin hänen aiemmin Ylen haastattelussa framille nostamansa ajatus maaseudun asfalttiteiden muuttamisesta sorapäällysteisiksi, ovat Niemelän mielestä saaneet keskustelussa liian suuren roolin.

”Media tarttuu yksittäisiin esimerkkeihin. Se on median rooli ja ymmärrän sen hyvin”, Niemelä sanoo nyt aavistuksen kiusaantuneena.

”Nostan keskusteluun esimerkkejä.”

Kun Niemelä puhuu hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupauksen uudelleenmäärittelystä, kyse on huomattavasti isommista asioista kuin sorateistä: siitä, mitä palveluita kansalaiset voivat Suomelta ylipäätään odottaa saavansa.

”Kaikkea pitäisi pohtia”, Niemelä sanoo. ”Lähtökohtaisesti on poliittinen päätös, minkälaista hyvinvointiyhteiskuntaa haluamme ylläpitää tai minkälainen yhteiskunta meillä jatkossa on. Minä omassa roolissani nostan keskusteluun esimerkkejä.”

Hallitus on leikannut julkista taloutta innokkaasti, ja monet julkiset palvelut ovat heikentyneet tai loppuneet.

Kyse on siitä, miten palvelut rahoitetaan, Niemelä sanoo.

”Jos haluamme säilyttää palvelut nykyisellään, aika paljon pitäisi verotusta kiristää. Toki julkisia menojakin voi kasvattaa, jos on valmiutta verotuksen kiristämiseen, mutta se yhtälö ei taida olla toimiva”, hän pohtii. 

Kaikki ovet auki

Pohdinnoilla voi olla syviä vaikutuksia perusoikeuksiin, jotka on Suomessa kirjattu perustuslakiin. Julkisen vallan on esimerkiksi turvattava jokaiselle taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet – niin sanotut TSS-oikeudet. Niillä tarkoitetaan esimerkiksi työttömyysturvaa, toimeentulotukea, terveys- ja sosiaalipalveluita ja koulutusta, siis hyvinvointiyhteiskunnan kovaa ydintä.

Pitäisikö perustuslakia muuttaa, jos Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa nykyisiin palveluihin?

Niemelä korostaa, että perustuslain muuttaminen olisi poliittinen kysymys, mutta raottaa myös sille ovea.

”Mitään ovia ei ensimmäiseksi kannata laittaa kiinni. Toki on valtavan iso asia, jos perusoikeuksiin lähdetään tekemään muutoksia. Jos mietitään velkajarrua, niin uskon sopeutuksen olevan tehtävissä myös ilman, että tarvitsee lähteä perusoikeuksiin koskemaan. Ajattelen, että on kuitenkin järkevää pitää kaikki ovet auki.”

TSS-oikeuksia on koeteltu tällä vaalikaudella enemmän kuin koskaan nykyisen, vuonna 2000 uudistetun perustuslain aikana. Eduskunnassa lakihankkeiden perustuslainmukaisuutta arvioiva perustuslakivaliokunta on hallituspuolueiden edustajien äänillä kävellyt asiantuntijoiden mielipiteiden yli. Monet lainoppineet katsovat, että valiokunta on politisoitunut.

Perusoikeuksiin perehtyneet tahot ajattelivat valiokunnan torppaavan esimerkiksi hallituksen leikkaukset toimeentulotukeen. Toimeentulotuki kun on viimesijainen tuki, jolla taataan henkilön oikeus ihmisarvoiseen elämään. Hankalassakin taloustilanteessa säästöjä pitäisi etsiä ensisijaisesti muualta kuin tällaisista vähimmäisetuuksista.

Toimeentulotuen leikkaukset hyväksyttiin valiokunnassa asiantuntijoiden kritiikistä huolimatta.

Oikeastaan ministeriöiden ei edes pitäisi tuottaa lakiesityksiä, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Aiemmin lakihankkeiden perustuslakiongelmia on pidetty poliittisesti noloina, ja hienovarainen vihjaaminen niistä on riittänyt esitysten korjaamiseen. Päätöksentekokulttuuri on kuitenkin muuttunut, ja nykyään huoli pitää ilmaista huomattavasti suoremmin.

Velkajarrun myötä valtiovarainministeriön valta-asema korostuu entisestään.

Toinen esimerkki palvelulupauksen muuttamisesta on Niemelän Kuukausiliitteessä esiin nostama vanhusten hoiva: pitäisikö enemmän vastuuta siitä olla valtion sijaan läheisillä? Senkin Niemelä harmittelee saaneen suhteettomasti painoarvoa.

”Kyse on esimerkiksi siitä, pitäisikö henkilön varallisuus huomioida nykyistä enemmän siinä, mitä henkilö elämänsä ehtoopuolella hoivastaan maksaa. Keskustelu lähti tästäkin asiasta hieman väärälle raiteelle.” 

Keskustelua sinänsä Niemelä pitää kuitenkin aina tervetulleena. Kansalaisille tärkeän hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupauksen uudistaminen on iso asia, ja jonkun on siinä tehtävä avauksia, Niemelä ajattelee.

Velkajarru kirskuen vaaleihin

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä Niemelän avauksilla on suuri painoarvo. Valtiovarainministeriötä on jo aiemmin voinut pitää superministeriönä, ja viimeistään velkajarrun myötä sen valta-asema korostuu entisestään.

Velkajarrun ideana on taittaa Suomen velkaantumista nopeasti. Tavoitteen saavuttamiseksi valtiovarainministeriö tuottaa laskelmat sopeutustarpeesta, ja politiikkaa valvoo talouspolitiikan arviointineuvosto, joka on muodollisesti itsenäinen mutta ministeriön nimittämä.

Olisiko esimerkiksi valtiontalouden tarkastusvirasto ollut parempi taho vastaamaan arvioinnista?

”En tunnista, että valitussa mallissa olisi ongelmaa. Roolituksista käytiin valmisteluvaiheessa keskustelua. Arviointineuvosto on valtiovarainministeriön sisältä katsottuna oma itsenäinen toimijansa”, Niemelä sanoo.

Mutta ministeriö kuitenkin nimittää sen.

”Tuo on tärkeä havainto. Valtiontalouden tarkastusvirasto toki jatkaa omia tarkastuksiaan ja tuottaa havaintojaan. En osaa kuitenkaan nähdä tässä ristiriitaa. Talon sisällä erilaisia velkajarruun liittyviä asioita lasketaan hyvin itsenäisesti eri osastoilla.”

Parlamentaarisen velkajarrusovun syntymistä Niemelä pitää valtavana asiana. Kun Orpon hallituksen sopeutustoimet ovat VM:n arvion mukaan noin 4,5 miljardia euroa tällä vaalikaudella, seuraavalla on edessään 8–11 miljardin rupeama. Niemelä ounastelee, että luku tulee tästä vielä kasvamaan.

Pelkän leikkaamisen tie on Niemelästä loppuun kuljettu.

”Olen oikeasti aika innostunut näkemään, miten vaalikeskustelu syksystä alkaen etenee. Reunaehdot ovat hyvin erilaiset. Jos teet esimerkiksi 11 miljardin sopeutukset, niin lopulta pitää tehdä aika paljon enemmän, jos haluaa tehdä jollekin sektorille lisäpanostuksia.”

Reunaehtoja poliitikkojen visioille valtiovarainministeriö pyrkii asettamaan hyvissä ajoin. Ministeriön virkapuheenvuoro on vaaleista toiseen määritellyt keskustelun suunnan, ja nyt se annetaan jo syksyllä. Puheenvuoron tarkoitus on ohjata vaalikeskustelua niin, että puolueet esittävät linjauksensa ja hallitusohjelma sorvataan ministeriön reunaehtojen puitteissa.

Niemelä sanoo odottavansa mielenkiinnolla, miten poliitikot asiaan suhtautuvat. Hän kuitenkin toivoo, ettei keskustelu typisty talouteen ja peräänkuuluttaa laajempaa keskustelua ”Oy Suomi Ab:n” tulevaisuudesta. Pelkän leikkaamisen tie on hänestä loppuun kuljettu.

”Tällä vaalikaudella on tehty muutamia veronkiristyksiä ja paljon menoleikkauksia. Tämä tapa rupeaa olemaan polkunsa päässä. Tarvitaan rohkeutta tehdä vahvempia valintoja ja määritellä, mikä on hyvinvointivaltion peruskakku”, Niemelä sanoo.

Optimismia ja rohkeutta

Niemelä on sanonut, että valtiovarainministeriön vaikutusarvioista eri mieltä oleminen on kuin olisi eri mieltä tutkimustiedon kanssa. Kuitenkin esimerkiksi yritysten tuloksestaan maksaman yhteisöveron laskun hyödyille löytyy tutkimuskirjallisuudesta vain vähän, jos lainkaan, tukea. Orpon hallitus päätti laskea yhteisöveroa, ja silti valtiovarainministeriö laskee uudistuksen maksavan itsensä ainakin puoliksi takaisin.

Miten tämä on yhteneväistä tutkimustiedon kanssa?

”Laskelmaan liittyy toki kosolti epävarmuutta. Talouspolitiikan arviointineuvosto piti tieteellisen kirjallisuuskatsauksen pohjalta toimenpidettä oikeansuuntaisena. Haluan näissä yhteyksissä korostaa, ettei laskelmia hatusta vedetä”, Niemelä sanoo.

Optimismi ja usko tulevaisuuteen ovat monella koetuksella, kun synkkää taloustilannetta on kuulutettu julkisuudessa läpi vaalikauden. Suomen talouteen vaikuttavista asioista kaikki eivät ole edes valtiovarainministeriön käsissä, kuten Yhdysvaltojen ja Israelin sotatoimet Iranissa.

”Ollaan rohkeita kansakuntana.”

Niemelän mukaan epävarmuus on luonut tilanteen, jossa ihmisillä on säästöjä enemmän kuin koskaan ja sijoitusvarallisuus on lisääntynyt, mutta kulutus tai talous ei kasva. Siksikin olisi tärkeää luoda talouteen optimismia.

Se voi olla vaikeaa, jos ensi vaalikauden sopeutustarve on Niemelän ounastelemat yli 11 miljardia. Samalla lapsiperheköyhyys on lisääntynyt ja köyhimpien ostovoima laskenut.

Niemelä sanoo, että rohkeus on sanana pyörinyt hänellä viime aikoina mielessä. Kun kysyn haastattelun lopuksi haluaisiko hän vielä lisätä jotakin, rohkeus nousee jälleen esiin.

”Tarvitaan rohkeutta uudistua ja velkajarrun myötä tulevaa ennustettavuutta. Ollaan rohkeita kansakuntana. Rohkeutta kysytään myös poliittisilta päätöksentekijöiltä. Pystymme ilman muuta turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan ja palvelut, kun uskallamme tehdä muutoksia ja valintoja. Sitä myöten on mahdollisuus myös panostaa johonkin tärkeään.”