Eurovaali, ota oppia euroviisuilta

Teksti Emilia Palonen

Eurovaaleista puuttui jalkapallon ja euroviisujen into ja dynamiikka. Media pyöritti pää- ja keskitason ehdokkaita väsyneenoloisesti vasta toukokuun alusta. Syytä oli puolueissakin, jotka eivät tahtoneet paljastaa ehdokkaitaan heti kunnallisvaalien jälkeen, ja vaalihumu hukattiin.

Vaikka paikat Brysselistä irtoavat puolueiden äänimäärän perusteella, niin mediassa kuin puoluemainonnassakin korostuivat käsitys henkilövaalista, kaksinkamppailut ja henkilökuvat. Europuolueista eli ryhmittymistä, joissa parlamentissa työskenneltäisiin, ei juurikaan saatu tietoa. Mepin varsinainen työ ja sen merkitys jäi yhtä etäiseksi kuin aina ennenkin.

Ylen vaalivalvojaiset lopulta paljastivat, miksi EU-vaalit eivät kiinnosta. Tylsissä vaalivalvojaisissa keskityttiin paikalle kutsuttuihin poliitikkoihin ja kahteen kokeneeseen miesanalyytikkoon. Illan teema oli Suomi – yhtä mitäänsanomattomasti kuin useiden puolueiden kampanjoidenkin. Miksei Yle tarrannut kiinni kaikkeen siihen jännittävään, mitä vaaleissa paljastui?

Pajan tiimille tuli yllätyksenä nuoren Riikka Mannerin valinta mepiksi. Mannerin taakse olivat asettautuneet keskustan piirijärjestöt Itä-Suomessa, mikä alueella tiedettiin hyvin. Illan aikanakaan tieto ei välittynyt Ylen valtakunnalliseen lähetykseen, mikä kuvaa hyvin vaalien ja niiden raportoinnin pääkaupunkikeskeisyyttä.

Itäsuomalaisuudellaan ratsastanut vihreä työministeri Tarja Cronberg hävisi Pohjois-Karjalassakin nuorelle varkautelaispoliitikkolle, joka vei myös Pohjois- ja Etelä-Savon äänet. Mikä tärkeintä: Manner tukijoineen innosti keskustalaiset uurnille.

Monessa jäsenmaassa äänestetään vain puoluelistaa, jolloin puolueen sisäinen kritiikki ei vaaleissa välity. Suomessa vaaleista saa paljon enemmän irti.

Nyt tiedämme, että äänestäjien mielestä Hautala–Hassi-parivaljakko on vihreiden kiistaton ydin ja että keskusta luottaa yhä Anneli Jäätteenmäkeen ja Takkulaan sekä Väyrysen entiseen avustajaan Manneriin. Kokoomuksesta kiinnostavat ristiriitaisetkin hahmot Ville Itälä, Sirpa Pietikäinen ja Eija-Riitta Korhola sekä Risto E. J. Penttilä. Soini on kiistaton perussuomalaisten kasvo, samoin Sari Essayah kristillisten. RKP:ssä tilanne ei ole yhtä selkeä.

Vasemmisto romahti. Vastoin joitain kuvitelmia Esko Seppäsen poissaolo ei tuonut vasemmistoliitolle ääniä. Turkulainen Annika Lapintie ei ainakaan vielä innosta tarpeeksi. Sosialidemokraatteja puolestaan äänestävät Isä Mitron ja Liisa Jaakonsaaren kannattajat, joiden taakse demareista jäävät 25 000 äänen rajan rikkoneet Kimmo Kiljunen ja Satu Taiveaho.

Yle hukkasi eurooppalaisen otteen, joka tekisi vaaleista kiinnostavan ja olennaisen. Meppien työlle keskeistä on parlamenttiryhmittymän koko ja parlamentin sisäinen dynamiikka. Vaalituloksista jännättiin vain Suomen 13 meppiä – pisaraa 736 edustajan meressä. Tulos nähtiin vain kansallisen politiikan silmälasien läpi.

Vaalikamppailut muualla välittyivät Yleltä vain murusina. Parlamentin varsinaisesta kokoonpanosta kiinnostuneen oli seurattava unionin omaa tulospalvelua tai muiden kansallisten tv-yhtiöiden lähetyksiä. Kaapelista löytyneen BBC:n lähetys kattoi niin omia äänestyspiirejä kuin muita jäsenmaita asiantuntevasti ja kiinnostavasti.

Euroopan parlamentti on vain yksi eurooppalainen organisaatio, jonka toiminta on yhteydessä laajaan joukkoon tavallisia eurooppalaisia. Eurovaaleja voi rinnastaa myös Euroopan yleisradioliiton euroviisuihin ja eurooppalaisen jalkapallojärjestön UEFA:n toimintaan. Toisin kuin Suomen eurovaaleissa ja niiden valvojaisissa Ylellä, näissä korostuu eurooppalaisuus ja into.

Euroviisuja hehkutetaan kuukausia ennen itse tapahtumaa. Välierät ja se, mitä muualla tehdään ja äänestetään, kiinnostavat. Joka vuosi euroviisuissa ei edes ole suomalaista osanottajaa, eikä moni oman maansa joukkuetta edes kannata. Viisut synnyttävät monella tapaa yhteisen eurooppalaisen tilan, joka ei toistu ainakaan suomalaismediassa parlamentin vaaleissa.

Vuodesta 1956 järjestetyt Euroviisujen tulos on tähän kevääseen asti noin vuodesta 1998 ratkennut avoimen puhelinäänestyksen perusteella. Tänä keväänä asiantuntijaraadit palasivat laadun takeeksi, tai karkeammin ilmaistuna estämään demokratian toteutumisen ja eurooppalaisten valtioiden monikulttuurisuuden – maahanmuuttajien ja alakulttuurien – näkymisen äänestystuloksissa.

Jalkapallossa yhteinen eurooppalainen tila on median, joukkuiden ja fanien sekä asiantuntija-kannattajien ansiosta kasvanut vuosikymmenten kuluessa UEFA-cupin ja Mestarienliigan ympärille. Ensi syksystä cupin korvaa Eurooppa-liiga. Suuret eivät joudu enää alkuerissä kohtaamaan mitättömiä pikkujoukkueita eri puolilta Eurooppaa; toisaalta aluksi toisiaan vastaan kamppailevat pienet pääsevät helpommin jatkoon.

Euroopan unioni itse sponsoroi pienellä budjetilla lähinnä yhtä eurooppalaista tilaa luovaa kulttuuritapahtumaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkeja. Niiden toteutuminen on tulostavoitteen myötä vaakalaudalla. Taantuman aikana korkeakulttuuriin ja paikalliseen kulttuuriosallistumiseen keskittyneeseen tapahtumaan on vaikea saada järjestettyä ulkopuolista rahoitusta. Tämän vuoden kulttuuripääkaupungeista Vilnassa myös kansalliset ja paikalliset julkiset rahoittajatahot vetävät pois rahoitustaan.

Yhteisen eurooppalaisen poliittisen tilan luomiseen tarvitaan niin mediaa, joka innostaa seuraamaan poliittista toimintaa ja päätöksentekoa, kuin osallistujia, jotka näkevät oman tai edustajiensa toiminnan sekä kiinnostavina että eurooppalaisina. Nyt päätöksentekoa EU:ssa, josta parlamentti on ainakin tässä vaiheessa vain heiveröinen osa, pidetään asiantuntijavallan tavoin kaukana kansalaisista.

UEFA:n ja Euroopan yleisradioliiton esimerkit paljastavat, ettei mitään yhtä yhteistä eurooppalaista mediaa tarvita tuottamaan yhteistä tilaa, jossa kansalaiset kokevat osallistuvansa seuratessaan ja kommentoidessaan – jopa äänestäessään. Pikemminkin pallo on paikallisilla toimijoilla, niin kaupallisilla kuin julkisrahoitteisilla lehdillä, radio- ja tv-kanavilla.

Emilia Palonen on kulttuuripolitiikan lehtori Jyväskylän yliopistossa ja Ydin-lehden päätoimittaja.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu